IRC-Galleria

Hulvatonta, ajattelin tänään.
Lötjöstä pidetään äärimmäisen helppona hevosena. Onhan se kyllä kuin kotimaan kasvis, luotettava ja miellyttävä MUTTA se on niin hienostunut että ihmisen testaaminen tapahtuu aina "nätisti", kyseessä saattaa olla "mulla ei ole jarruja, pidä muija harjasta kiinni"-efekti tai "hui kamala, nyt saan sydänkohtauksen koska tuo auto ei ole ollut tuossa kuin viikon"-tapahtuma. Nämä kun sen kanssa selvittää raivostumatta ja osoittaa sille olevansa "suuri, komea, lihaksikas ja viisas"-omistaja niin ei tarvitse asioista taas muutamaan kuukauteen keskustella.

Ja Löttis on myös hyvin "viisas", sitä ei tarvitse komentaa kovasti jos yleensäkään komentaa tarvitsee, se tottelee vähemmälläkin (ja loukkaantuu jos turhasta murpotetaan).

Lueskelin ht-netin juttua hevosen omistamisesta ja kuinka "maailma muuttuu" kun heppa saapuu omaksi.

Totta. Alkuun saa kuulla tuhansia neuvoja joista kaikki eriäväisiä toisistaan samaan asiaan, sitten alkaa muodostua oma linja (kun menee vati nurin neuvojen kanssa 8)). Samalla kun alkaa tuntea oman hevosensa paremmin kuin muut, alkaa jättää ohjeistuksia ja arvosteluita omaan arvoonsa (ja ehkä jopa syöttää ihmisten omia juttuja takaisin niille 8D) ja tekee kuin itse hevosen parhaaksi näkee (nimim. eläinlääkäri jatkuvasti mustan kimpussa...). Myös niistä muutamasta neuvojasta tulee kullan arvoisia jotka ovat samoilla linjoilla itsensä kanssa (pehmeä hevosm.taito versus kova h-m taito etc.) Ikinä en ole ollut herkkä hevosen arvostelulle, minulle riittää että itse tykkään, mutta saatan ymmärtää myös niitä ihmisiä joista "sun hevonen on ihan hullu" jutut tursuaa korvista.

Ruokinta on myös salatiedettä, jokaisella oma mielipiteensä. Nykyisin teenkin niin että kysyn samaa asiaa usealta ja mietin sitten itse mikä kuulostaa fiksulle tai kilautan kaverille ell:lle.

Hankalinta on ollut satula-asiat, kengitykset ja mustan kanan vaivat (ei ne henkiset...8)). Ne kun on käsityö juttuja ja jokaisella on oma käsityksensä niistä. Onneksi löytyi ihana kengittäjä ja sopivat satulatkin, huooh...

Tärkeintä varmaankin on ettei kuvittelekaan tietävänsä kaikkea ja osaavansa kaikkea vaan kunnioittaa hevosta, niitä välillä ärsyttäviäkin neuvojia (8 ja ottaa opin irti aina kun sitä on mahdollista saada.

"Ilman luottamusta kahden välillä ei ole yhteistyötä,
eikä ilman välittämistä saada luottamusta"

Noin, syvällisiä siis; ehkä huomenna taas tekee mieli kertoilla hupaisia juttuja mustan kanan liikkeistä ja mielentiloista 8).