IRC-Galleria

Rva oli hyvällä tuulella eilen, suorastaan hymyili 8).

Tänään naama oli näkkärillä, saas nähdä mitä kana tykkää kun mennään ilman satulaa, iikh ;o)!

Varsa syntyi kesäkuun kauniina päivänä, hetkenä jona koko maailma tuntuu pysähtyvän; Tuuli pyörii lempeästi puiden latvoissa ja aurinko paistaa kirkkaana taivaalla. Ruoho oli vihreämpää kuin vuosiin ja vesi kirkkaampaa, aivan kuin luonto olisi valmistautunut varsan syntymään.

Se syntyi laitumelle, lempeän äitinsä viereen, juhannusruusujen lähelle, jotka nekin kukkivat kauniimmin kuin edellisenä päivänä.

Varsa sai synnyinlahjakseen kauneutta niiltä, viisautta hiljaisilta puroilta ja lempeyttä kesäisen leppoisasta tuulesta. Varsa sai syntymälahjakseen jotain suurta, suurempaa kuin ihminen pystyy koskaan ymmärtämään.

Varsalla oli hontelot, pitkät jalat ja silkkinen musta karva, perintönä äidiltään. Isä lahjoitti varsalle viisaan katseen ja tuuhean hännän, jolle olisi tulevina vuosina käyttöä kesäisin varsan huiskiessa paarmoja.

Se ponnisti ylös heti, kuin ihmetellen paikkaa ja sen kauneutta. Se etsi katsellaan jotain, ehkä kohdussa löytämäänsä rauhaa ja hiljaisuutta. Se etsiytyi äitinsä nisälle ja joi elämänsä perustan äidistään. Varsasta kasvaisi suuri ja rohkea äitinsä maidosta. Ja se tiesi sen, se tiesi tarvitsevansa rohkeutta ja kestävyyttä, se aavisti ettei selviäisi ilman synnyinlahjojaan, sillä siitä tulisi peloton johtaja laumalleen ja opettaja ihmiselle. Sen täytyisi olla kestävä, ettei elämä rikkoisi sitä.

Varsa kasvoi kesän linnun laulussa ja puiden katveessa, se leikki muiden varsojen kanssa ja juoksi äitinsä perässä. Se hirnui ja opetteli laukkamaan kovaa, niin kovaa että tuuli tuntui sen harjassa ja sydän hakkasi sen rinnassa laukan tahdissa. Se oppi pysymään pystyssä mutaisissa alamäissä ja hyppimään kivien yli ylämäissä. Se opetteli hevosen kielen ja jutteli myös linnuille. Joskus ajatuksissaan se lensi lintujen kanssa sinisellä taivaalla, höyhenen kevyenä tuulen vietävänä.

Taivas hymyili sille kuin kannustaakseen sitä laukkamaan kovempaa, kuin pyytääkseen sitä nauttimaan vapaudesta.

Syksyn saapuessa sateineen ja lehtien irrotessa puista varsasta oli kasvanut hevonen. Puut pudottivat lehtensä ja tuuli oli kylmempää, se enteili lumisateita jotka muuttivat maan valkoiseksi ja kylmäksi. Varsan oli aika tavata ihminen.

Se tulisi oppimaan etteivät ihmiset aina ymmärtäneet sen herkkyyttä ja jaloutta, että ihmiset olivat epäreiluja ja saattoivat satuttaa. Se tulisi oppimaan että sen täytyi ylittää itsensä, ihmisen kunnianhimosta ja pärjätä areenoilla ihmisen mieliksi. Se oppisi että kädet jotka sitä satuttivat, osaisivat olla hellät ja etteivät kaikki ihmiset olleet pahoja. Ja sille tulisi ikävä äitiä, se ikävöisi niittyä jolle se syntyi, se ikävöisi elämänsä ensimmäisiä kuukausia ja ennen kaikkea se ikävöisi vapautta.

Rva tapasi tänään eläinlääkärin, sai rokotuksen ja keuhkojen kuuntelun. Yskän ärsytyskin oli negatiivinen. Käyttäytyi nätisti, ainoastaan nenää ei antanut kaivaa, paitsi tädin. Ja tätihän kaivoi 8).

Murjotti tapahtuneen jälkeen ja todennäköisesti murjottaa huomisenkin vielä.

Myös herra lumi tapasi tohtorin tädin avustuksella, oli herrasmies!

Ja meinasi täti lentää alas kun kana tökkäsi kerran 8). Sen jälkeen tädin jalka pysyi tiukasti kanan kyljessä ja yli mentiin vauhdikkaasti monta kertaa 8)!

Tänään täti-K liikuttaa eläimen. Huomenna pellolle ja ylihuomenna Ypäjälle. Rokotuskin tulee ensi viikolla, plunssaa vastaan.

Täti kenottaa töissä ja kananen riehuu tarhassa. Oli esittänyt vake-r:lle ja k:lle puolipiruetteja ja hyppinyt kivien ja kantojen yli. Tosin nyt se toinen takakenkä on sitten irti... Onneksi on kengittäjä tallilla, saa sen tänään tai viimeistään huomen aamuna takaisin. (hah, se yritti kumminkin lihavuuslomaa kun paljain varpain koitti olla...) 8)

She came to me one morning
One lonely sunday morning
Her long hair flowing
In the midwinter wind
I know not how she found me
For in darkness i was walking
And destruction lay around me
From a fight i could not win
Ah ah ah ...

She asked me name my foe then
I said the need within some men
To fight and kill their brothers
Without thought of love or god
And i begged her give me horses
To trample down my enemies
So eager was my passion
To devour this waste of life
Ah ah ah ...

But she wouldn't think of battle that
Reduces men to animals
So easy to begin
And yet impossible to end
For she's the mother of our men
Who counselled me so wisely then
I feared to walk alone again
And asked if she would stay
Ah ah ah ...

Oh lady lend your hand i cried
And let me rest here at your side
Have faith and trust
In me she said
And filled my heart with life
There is no strength in numbers
Have no such misconception
But when you need me
Be assured i won't be far away
Ah ah ah ...

Thus having spoke she turned away
And though i found no words to say
I stood and watched until i saw
Her black coat disappear
My labour is no easier
But now i know i'm not alone
I find new heart each time
I think upon that windy day
And if one day she comes to you
Drink deeply from her words so wise
Take courage from her
As your prize
And say hello from me
Ah ah ah ...

K haki sen sisälle ja kana näytti kuinka kana juoksee. Oli siis laukannut karkuun ja mennyt seisomaan portille odottamaan 8).

Oli ihan kiva ratsastaa.

Huomenna täti taas töihin, yäks.

Hmmm, K saikin tallipaikan Kytäjältä. Mullekin olisi siellä paikka ollut, mutta tarhaus oli 6 h eikä vapaata heinää olisi saanut. Siis minulla pitää vanhat suunnitelmat paikkaansa.

Kytäjä oli hirvittävän hieno, upeat maastot ja isot tarhat. Myös talli oli kaunis. Mutta kun ei niin ei, pakko vaan ajatella kanasen vatsanahkaa. Ja voidaanhan me kanasen kanssa vetää peltolenkkiä 8).

Nyt kun jaksaisi kuukauden vain naureskella...

Kana käveli tänään. Se oli hirveän hyväntuulinen tarhassa ja itse asiassa sillä alkaa olla paskat yhdessä kohtaa karsinaa ja heinätkin oli yön aikana syöty joten viihtynee sisälläkin.