IRC-Galleria

Katsoin tänään Dr. Philiä, siinä oli puhetta jälleen kerran lihavuudesta. Tällä kertaa ei mainittu tätä surullisen kuuluisaa lohtusyömistä, ts. syödään saadakseen itselle hyvä olo kun maailma masentaa. Syömistä käytetään sijaistoimintana, mutta oikeaa onnellisuutta ei syömällä saa, se vain työntää ongelmat sivuun vähäksi aikaa. Myöhemmin ongelmat palaavat entistä suurempina.

No. Samahan tuo on muissakin asioissa. Valitetaan että ollaan yksin ja yksinäisiä, ja kuvitellaan että se lohtu löytyy ihmissuhteesta. Se on vain näennäisratkaisu, sama kuin syödään suklaata kun elämä ahdistaa. Ongelmahan ei ole se että ei seurustele, vaan se että tuntee itsensä yksinäiseksi. Lohdutusta haetaan siitä mistä sitä helpoiten saadaan eikä siitä mistä saadaan pysyvä ratkaisu. Sillä mikään ihmissuhde ei ole pysyvä. Kaikki suhteet päättyvät ennemmin tai myöhemmin, joko eroon tai toisen osapuolen kuolemaan. Ja silloin huomataan että tämä sama ongelma on yhä jäljellä.

Kuten Dr. Phil painottaa, ongelmat ratkeavat vain elämäntavan muutoksilla, aloittamalla uusi elämä. Kaikki vanha pitää kyseenalaistaa. Miksi tätä ei sovelleta laajemmin, elämän muihinkin "ongelmiin"? Miksi ei pohdita mikä saa minut tuntemaan näin? Oli kyse sitten yksinäisyydestä, vihasta, lihavuudesta, huonosta itsetunnosta, mistä tahansa. Ainoa oikea ratkaisu on selvittää miksi tuntee näin, ja muuttaa sitä syytä, ei hankkia pikaratkaisu kuten dieetti tai seurustelukumppani tai uusia vaatteita.

Be mindfull of your feelings.