IRC-Galleria

Hieno leffa. James Cole yrittää pelastaa maailman, mutta eipä onnistu. Yleensähän elokuvissa sankari eli päähenkilö on lähes kaikkivoipa. Spiderman, Armageddon, Terminator, Tappava ase, Bondit. Katsoja saa olla passiivinen elokuvan sivuhenkilö, avuton ja toivoton, kun taas sankari pelastaa maailman vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Päähenkilö vaikuttaa aivan tavalliselta ihmiseltä mutta on sisimässään kuitenkin jotenkin erilainen, arvokkaampi, ja katsoja on huojentunut että hän ei ole. Sillä muutenhan maailman pelastaminen olisi hänen vastuullaan, hui. Siispä katsoja voi olla oma itsensä, mihinkään kykenemätön ja rukoilla uutta jumalaansa, leffan sankaria että hän tekisi kaiken jälleen hyväksi. Ja kumma kyllä, rukouksiin yleensä vastataan, sankari pelastaa maailman vaikka kukaan ei häneen aluksi uskokkaan, saati että saisi kunnollista apua.

Muutamissa leffoissa näin ei tapahdukkaan, 12 apinaa esimerkkinä. Onhan se järkyttävää nähdä että jumala, James Cole ei pysty mihin tahansa. Kaikki ei aina pääty hyvin vaikka yksi mies sitä haluaisi. Maailmaa ei voi pelastaa yksin. Katsoja joutuu mielessään ottamaan vastuuta, yäk. Sisimmässä tuntuu oudolta, "pitäisikö minun muka tehdä jotain? Enhän minä ole mikään sankari."

Onneksi oikeassa elämässä ei ole sankareita, ketään ei voi syyttää siitä kun kakki viimeisen kerran osuu tuulettimeen. Kaikkein vähiten minua, enhän minä ole tehnyt mitään. Touché.

Tissivako-, perse- ja vatsakuvissa ei ole periaatteessa mitään pahaa. Ei myöskään "panisin"-, "sexy"-, "saletisti hot"-kommenteissa, joita näillä kuvilla kerätään. Kaikkihan haluavat olla haluttuja. Kuitenkin, jos vahvistetaan miesten sellaista käyttäytymistä, että kauniin naisen nähdessään heidän ajatus on "panisin", ei tämä ole välttämättä hyvä juttu. Nimittäin jos tämä käyttäytyminen heijastuu IRL:ään, nämä herutuskuvien pitäjät tulevat pettymään. Jos kauniissa naisessa kiinnostaa vain tämä ulkonäkö ("panisin") niin onko ihme että tämmönen nainen tuntee olevansa pelkkä objekti? Jotkut väittävät että naisella on ajatuksia ja mielipiteitä, haaveita ja toiveita, ja että miehen pitäisi ottaa nämä huomioon. "Panisin" ei ota niitä huomioon, niin että jos tämmöistä käyttäytymistä naiset toivovat, lisää paljasta pintaa vaan esiin.

En todellakaan väitä, ettei nainen voisi olla sekä kaunis että älykäs, mutta tällaisten gallerioiden luonteen takia ei sitä älykkyyttä ole mahdollista tuoda esiin yhtä näkyvästi kuin ulkonäköä. Siksi nainen voi helposti jääd pelkäksi objektiksi näissä kuvagallerioissa, ja kommentteja sataa. Onhan se varmasti kiva omalta poikaystävältä kuulla miten seksikäs/kaunis/hyvät tissit on, vaan en usko että siinä on vakavan suhteen pohjaksi. Niin että aivan turha itkeä että miehet ovat vaan tissien/perseitten perään, eikä kiinnostu naisesta itsestään, kun nainen itse on vahvistanut tätä käyttäytymistä herutuskuvillaan. Lähes kaikkihan haluavat panna pornotähteä, mutta kukaan ei halua seurustella sellaisen kanssa.

Että siinä mielessä se stringi-tissivako-pissis ja nuuskahuuli-lippalakki-amis ansaitsevat toisensa.

Kovin moni ihminen polttaa baarissa, mutta ei mulloin. Ja tätähän ei lasketa koska se on satunnaista, eikä vakituista. Kerta kuussa ei tee kenestäkään polttajaa. OK.

Kovin moni pedofiili hyväksikäyttää lapsia vain silloin kun siltä tuntuu, ei muulloin. Ja tätähän ei lasketa koska se on satunnaista, eikä vakituista. Kerta kuussa ei tee kenestäkään pedofiiliä.

Missä kohtaa analogia kusee? Vai kuseeko vain näitten satunnaispolttajien logiikka?

Siinä mielessä siis, että onko parempi tuntea valheellisesti, kuin olla tuntematta kokonaan? Itseäänhän on helppo huijata, helposti voi kuvitella vaikka mitä mutta eihän se totuus siitä miksikään muutu. Siispä kysyn, onko parempi hyväksyä totuus sellaisena kuin se on, vaiko huijata itseään tuntemalla jotain muuta, ja kuvitella että näin asiat oikeasti ovat. Otetaan esimerkiksi normaali baari-ilta. Kannattaako pitää hauskaa tanssilattialla jos voi, vai kannattaako mököttää nurkassa tuopin kuva otsassa. Kaikkihan tietää että ei se tanssiminen ja hauskanpito mitään muuta, yksin sitä ollaan sen jälkeenkin. Ja yksinhän sitä ollaan sen baari-illan jälkeenkin, kunnes kuollaan pois. Joten siis miksi etsiä iloa, kun se ilo ei mitään oikeasti muuta. Vai muuttaako? Korkeintaan hetkellisesti.

Joskus olen uskonut että onni koostuu pienistä hetkistä. Nykyisin kyynisyys on ottanut vallan ja kysyn "mitä väliä?". Hetkellinen onni ei muuta yhtään mitään. Ottakaamme osuva lainaus:

''And when the hourglass has run out, the hourglass of temporality, when the noise of secular life has grown silent and its restless or ineffectual activism has come to an end, when everything around you is still, as it is in eternity, then eternity asks you and every individual in these millions and millions about only one thing: whether you have lived in despair or not.''

Soren Kierkegaard
"The Sickness Unto Death"

Enemy Territoryn self-killerit ihmetyttää tänään. Yleensähän tätä tekevät kohtuu hyvät pelaajat, jotka pärjäisivät hyvin ilman tätä lapsellista menettelyä. Vaan mikäs siinä jos ei henkinen kantti riitä myöntämään että joku voi saada hänet tapettua. Luulisi että oikeasti hyvä pelaaja ymmärtää että joskus joku muu voi saada fragin hänestä, ja hyväksyy sen. Mutta nämä keskenkasvuiset isänmaan toivot haluavat käyttää kaikki harmaalla alueella olevat keinot. Ei se sinänsä häiritse, ihmetyttää vaan että miksi. Ja se on minusta aika lapsellista, mutta kukin nablaa tyylillään.

Tee muille kuten he tekevät sinulle, sillä "silmä silmästä" jättää kaikki sokeiksi, mutta tasa-arvoisiksi. Tasa-arvoisiksi niin hyvässä kuin pahassa. Turha on kuitenkaan ketään nostaa jalustalle, elleivät hän arvosta sinua samalla lailla, ja etenkin näytä sitä. Ja pienemmässäkin mittakaavassa, palveluksia ja huomionosoituksia on turha jakaa jos huomaa ettei saa niitä enää takaisin.

"Älä usko ihmisiin"

Miten kauniin sanakääntein,
voisi maailmaa parantaa,
kun on välillä pallo niin hukassa että hyvä kun löytää kotiansa
Miten voisi tehdä maalin,
ja hurjana tuulettaa
kun perseet olalla makaa katsomon portailla.

Ei sitä kuitenkaan naamaansa,
postimerkkiin saa
jotenkin niin turhaa hikipäässä pingottaa
Vuosien päästä saadaan jo taksilla vessaankin kuljettaa,
kai se on sitten hienompi parketille kuukahtaa.

Töissä 8-15.25, livistin ennen työajan loppua. Lentopallossa koski polveen ja ranteeseen, ranteeseen teippauksesta huolimatta. Ei siis kannata töhöillä pyörän kanssa liukkailla keleillä. Loppuilta meneekin sitten kaljaa juodessa.

Olin tänään töissä 9-16, sitten menin syömään Lipastolle. Kotimatkalla huomasin että pitänee ostaa nastat pyörään, nykyiset renkaat ovat aivan liian liukkaat. Pienelläkään vauhdilla ei saa pysäytettyä pyörää. Kotona sitten pyykkäsin ja pelasin Alpha Centauria ja ET:tä koko illan. Ruokaa kerkeää tehdä huomennakin. Pyykit pitäisi vielä laittaa kuivumaan, ja sitten unta palloon.