IRC-Galleria

Olin shoppailemassa. Ostin levyjä ja äxän kanta-asiakaskortti meni täyteen, sain siis alennusta ROIMASTI. Roimaa. Kävin ostamasa uuen kauluspaianki, eiss. Mikon kans valvottiin koko yö meilä, tehtiin biisiä ja lätyt pyöri levylautasella. Nyt väsyttää.

:

---

{ D

tä

Yes = hyvä

Nyt on vitun blues fiilis. Opettelen slidella Robert Johnsonia<3

Loistava lauantai, oli kivaa ja kivat synttärit. Itelähä ainaki oli kivvaa.

Sais meikän puolesta olla jo joululoma. Ja kesäloma. Ja sitten joululoma 2010!

Eric Clapton on jumala. Haluan nähä sen livenä. Perse. Se kuitenki kuolee, enkä ehi nähä sitä. Jos se tekee jäähyväiskiertueen niin meen vittu ihan mihin tahansa kattoon.

En tiiä misä mun yks kauluspaita on.

AAAAAAAAAA

http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=89579490

Maanantai, 6.10.2008

On pian keskiyö, jolloin päivä vaihtuu tiistaiksi. Istun hämärässä katakombissani kymmenien kilometrien syvyydessä ennakoiden tutkalla jokaikisen vihollisen liikkeen. Vapaalla kädelläni morsetan jatkuvasti raportteja Neuvostoliiton aikeista (kyllä, Neuvostoliitto perustettiin uudelleen syksyn alussa).
Yksi elimistäni tuottaa entleerungia (kyllä, modernisoitumisen myötä langattomien laitteiden käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat, olettaen, että päästän entleerungia ulos sille tarkoitetussa paikassa).

Mutta rakas, sotapäiväkirjani. Viimeisimmästä merkinnästäni on aikaa yli puolitoista vuotta. Mistäkö tämä johtuu? Olenko minä laiska? Ei, en ole laiska. Syy on yksinkertainen, rakas sotapäiväkirjani. Kolmas maailmansota on ollut käynnissä jo yli kaksi vuotta, eikä loppua näy, varsinkaan nyt kun uuden Neuvostoliiton kätyrit ovat jatkuvasti kintereilläni. Onneksi tutkani toimivat loistavasti ja ilmavoimani ovat jatkuvasti iskuvalmiudessa.
Jokatapauksessa, on aika siirtyä itse asiaan, eli 3.-5.10.2008 tapahtuneeseen "Viettelysten Verilöylyyn"...

"Viettelysten Verilöyly" johtaa nimensä siitä, että kyseinen sotaviikonloppu oli erittäin poikkeuksellisen raivoisa ja verinen...

Kaikki alkoi siitä kun heräsin 3.10.2008 klo 6.30 Ripulipesässä (koodinimi turvallisuussyistä korsuun rakennettusta bunkkeristani) lähistöllä räjähtävään atomipommiin. Vanhana sotaveteraanina en ollut tästä moksiskaan, vaan pukeuduin salamannopeasti (0,2sek) säteilysuojapukuun ja ryömin rutiininomaisesti 13 km syvyydessä sijaitsevalle kuumalle lähteelle aamukylpyyn.
Kylvyn jälkeen koin turvalliseksi riisua säteilysuojapukuni ja ryhtyä aamiaisen syöntiin. Ryömin ulos Ripulipesästä ja astuin F-15 Eagle -hävittäjäni ohjaamoon ja lensin kohti Leevi Madetojan mukaan nimettyä pahamaineista betonivankilaa.

Vietettyäni tarpeeksi aikaa ja soluttauduttuani joukkoon Leevi Madetojan betonivankilassa helikopterini laskeutui pihaan. Tiesin välittömästi mitä minun tuli tehdä. Paiskasin vankilaan kolme (3) sinappikaasupommia erittäin agressiivisesti karjuen ja juoksin helikopteriin.
Helikopterilennon aikana sain tietää, että minun tuli laskeutua Laanilan kaasukammioon ja järjestää rock-konsertti sotavankileiriläisille. Tapahtuman nimeksi muotoutui Munarock.
Loppuilta vietettiin Ripulipesässäni, jossa vieraina olivat alokas Janne A. Rautiainen, siviilipalvelusmies Lauri A. Sukanen, sekä korpraali Tuukka J. Johannes Kostaja Rautiainen seuralaisineen (Madetojan vankilan lastenosastolta karannut Emppu).
Jossain vaiheessa iltaa myös arvokas vänrikki Antti T. Lindholm kaivautui lattiastani läpi ja liittyi seuraamme (vänrikki Lindholm on ansainnut useita mitaleja kaivuutaidoistaan, hän kaivaa mitä tahansa reikää millä tahansa).

Muiden poistuessa jatkoimme Lindholmin ja Rautiaisen kanssa "Himo" -nimisen elokuvaprojektimme käsikirjoittamista, joka on ollut pian suunnitteilla jo kaksi vuotta. Vänrikki Lindholmin poistuttua kokematon alokas Janne A. Rautiainen halusi majoittua Ripulipesään ja järjestin hänelle yöpymispaikan.

Herättyäni lauantaina 4.10.2008 vihollisten laukauksiin hoidin heidät pois päiväjärjestyksestä heittämällä kranaatin savupiipustani (3,5 sekunnissa räjähtävä). Huomasin olevani myöhässä sotaharjoituksista. Herätin alokas Rautiaisen, jotta hän voisi kouluttautua panssarivaunun kuljettamiseen ja varsin mainiosti hän kuljettikin minut Hiukkavaaran kasarmialueelle, jossa tuore soittokunnan yhtyeemme soitti progressiivista rock-musiikkia kera sotamiesten H. Isoniemi, M. Kanniala & A. Hulkko.

Ruma, hikinen alokas Rautiainen kuljetti minut panssarivaunullaan tällä kertaa 132000-neliöiseen kartanohuvilaani viikonlopun viettoon. Kartanohuvilassani riisuin mitaleilla koristetun univormuni yltäni, sekä nautin ruuasta ja kylvystä.
Jossain vaiheessa iltaa paha-aikeinen uuden Neuvostoliiton kätyri, Olga saapui kartanohuvilaani aikeinaan metsästää minulta tietoja. Onneksi olin ovelampi ja käytin uskomattoman maskuliinista viehätysvoimaani saadakseni tuon naikkosen ajatukset muualle ja lähetin hänet tykinpiipulla takaisin uuden Neuvostoliiton alueelle.

Eikä aikaakaan kunnes jo tässä vaiheessa jääkäriksi ylentynyt hikiperse Janne Rautiainen ilmaantui asunnolleni viettämään himokasta miesten iltaa jääden jälleen yöksi.
Seuraavana päivänä ryömimme miinakenttiä pitkin piikkilankojen läpi kauppaan, joka oli vähintään Normandian maihinnousuun verrattava reissu.
Myöhemmin illalla saavuimme aseistautuneina Kastellin Göreme -nimiseen Pizza & Kebab -syöttölään ja nautimme elämämme parhaimmat pizzat koskaan.
Loppuillan lentelimme pari tuntia helikopterilla ympäri Oulua, kunnes päätin hypätä ja laskeutua laskuvarjoineni kotipihaani.

Kuten voit huomata, rakas sotapäiväkirjani, arvomerkkien lisääntyessä sotahommat vain lisääntyvät. Viettelysten verilöyly oli poikkeuksellisen hankala sota, onneksi selvisin siitä urhean divisioonani kanssa, vaikka taistelun voitto oli totta kai enimmäkseen minun ansiotani.

~Samuli Paldanius Ylikersantti/marsalkka/kuningas/mies/diktaattori/keisari

Arvomerkkien määrä: *************************************************(potenssiin 23)