IRC-Galleria

Tänään kävi sitten selväksi, etten jaksa enää tehdä täysipäiväisesti töitä. Äippäloman alkuun on vielä jokunen päivä, mutta taitaa olla parasta jo luovuttaa, ainakin osin. Luen noita oppilaiden töitä kotona, joku saa hoitaa hommat koululla. Harmittaa, mutta toisaalta olo on myös helpottunut. Helpottunut siksi, että sain ikään kuin siunauksen elää voimieni mukaan. Meikäläisen luterilainen moraali toimii toisinaan niin, että unohdan kokonaan kuunnella itseäni. Ja nyt myös vauvaa. Onneksi maailmassa on paljon minua viisaampia ihmisiä.

Vielä olis muutama joululahja hankittavana. Koko viime viikonloppu meni oikeastaan Juhan kanssa kaupungilla pyöriessä... Saalis oli, sanoisinko kohtuullinen :). Mä aina innostun näin joulun alla, koko ajan tekis mieli ähertää kaikkea - askarrella, leipoa, paketoida, koristella - harmi vaan, että voimat on just nyt aika vähissä. Mutta just nyt on pakko päästä väsäämään muutama paketti.

Huomenna on itsenäisyyspäivä, onnea siis Suomelle! (Aion katsella Linnan juhlia; kaikkien hienojen pukujen bongaaminen on parasta. Eniten odotan tänä vuonna Hanna Pakarisen näkemistä ;).)

Perjantai. Väsyttää. Niin kuin kyllä kaikkina muinakin päivinä nykyisin. Päivä päivältä olo käy hankalammaksi, kirjaimellisesti raskaaksi. Mietityttää, kuinka pitkään vielä jaksan olla töissä. Vaikka eihän noita varsinaisia työpäiviä enää monta olisi... puuhaa sitten riittää sitäkin enemmän. Onneksi Rontti tsemppaa mua potkimalla ahkerasti. Siitä saa kummasti potkua omiin hommiin, kun tietää, että masuaarteella on kaikki hyvin.

Huomenna ajateltiin suunnata Juhan kanssa kaupungille, joululahjaostoksille. Niin varmaan moni muukin jyväskyläläinen. Pitäis varmaan miettiä pikkuisen etukäteen, että mitä sitä itse kullekin haluaa ostaa. Voi muuten happi loppua reissussa. Ihanaa silti touhuta kaikkia joulujuttuja :). Mistä tulikin mieleeni, että kuuntelin tänään taas pitkästä aikaa Pentti Hietasen ja Vesa-Matti Loirin joululevyt... ihanan rauhoittavaa. Tekisi kovasti mieli hankkia lauluyhtye Rajattoman joulu-cd joukon jatkoksi. Raaskisikohan sitä?

Tänään isnpiroiduin viimeinkin suunnittelemaan joulukortteja. Taidan tehdä tänä vuonna vaaleita, lumista kuusimetsää. Ja tähti pitää olla! Kaipaan itse kiireisen syksyn jälkeen rauhaa. Viimeistään jouluna on ehdittävä rauhoittumaan kunnolla. Haluan jo keskittyä kokonaan vauvaan, kaikki muu tuntuu jotenkin ylimääräiseltä. Pelottaa suorastaan, kun ajattelen, mitä kaikkea on ehdittävä vielä ennen äitiysloman alkua.

Kävin tänään neuvolassa. Nyt on menossa rv 31+4. Ihme juttu, miten aika kuluukin nopeaa! Vauva on jo "hirmuisen" iso, lähemmäs parikiloinen. Pikkuisen sydämenlyöntien kuuleminen herkistää aina; tänäänkin itketti ja nauratti yhtä aikaa. Jouduin valkuaisen takia testeihin, muuten kaikki oli kunnossa - verenpainekin normaali. Huomenna pitää soitella neuvolaan ja kysellä tuloksia. Toivottavasti ei mitään hälyttävää.

Tuli taas sellainen olo neuvolan jälkeen, että miten ihmeessä sitä malttaa vielä pari kuukautta odottaa? Haluaisin tuhisevan nyytin heti tänne, syliini ihmettelemään ensilunta. Haluaisin niin jo tietää, onko lapsella isänsä nappisilmät ja varpaat; millainen tulokas on luonteeltaan ja... no, mä olenkin ollut aina aika kärsimätön.

Väsyttää, ja silti on levoton olo. Tekisi mieli ruveta askartelemaan, mutten taida kuitenkaan jaksaa. Pari koetta pitäisi tarkistaa. Ehkä keitän iltateetä ensin ja katson hivenen Käenpesää, jos tämä elämä vähän kirkastuisi sillä konstilla.