IRC-Galleria

Sonatar

Sonatar

~A nightingale in a golden cage~

Väsynyt, mutta onnellinen <3Sunnuntai 16.12.2007 18:22

Nyt on Tampereen keikkakin ohi... Jotenkin olo on vähän tyhjä, sekava ja väsynyt. Jonotin ihanan tiimin kanssa Jäähallin edessä jostain kahdestatoista puol seitsemään. Lopussa meinasin toivo jo karata jonnekin Tampereen sillalle, kun sellaset ihmiset, jotka oli tulleet paikalle puoli tuntia ennen ovien avausta muodostivat oman jonon siihen meidän jonon viereen... Ei ne suomalaiset taida olla niin reilua ja rehellistä kansaa kuin mitä aina kailotetaan koko kansan voimalla. Puoli itku pääsi jo siinä vaiheessa.. Keskitin kaikki ajatukseni siihen, että pääsen kuitenkin katsomaan Nightwishiä, vaikka en eturiviin pääsisikään. Ei se siinä vaiheessa oikein auttanut, kun varpaist oli melkein tunto lähtenyt ja oli nälkä ja jano.

Sitten ovet avattiin, tai toisin sanoen ovi! Yksi ainut ovi ja kaikki alkoi sulloutua siitä sisään. Voi hyvänen aika sentään, sydäri ei ollut kaukana. Siinä vaiheessa päätin, että oli kuka tahansa sitten ollutkin miun edessä, mie menen ja nyt! Joo, ja sitten juoksin liian pitkälle ja rappuset alas. Kun juoksin rappuja ylös itku oli jo lähellä, ei mitään toivoa päästä eturiviin.. Ryntäsin viimeisillä voimillani, mitä jaloista lähti kohti oikeita aukkoa, josta pääsisi halliin. Kun näin puoliksi tyhjän eturivin olin pakahtua onnesta! Pääsin!

Tällä kertaa olin Anetten edessä ja nautin koko sydämestäni. Ei taas osaa sanoin kuvailla mitä kaikkea mietin ennen keikkaa, sen aikana ja sen jälkeen. Anette on niin maailman ihanin, sanokoot muut kateelliset mitä vain! En ole ehkä missään vielä kirjallisesti hehkuttanut miten on niin liikuttavaa nähdä lavalla Anette, joka jakaa koko hallilliselle ihmisiä ystävällisyyttään, onnellisuuttaan, energiaansa, huumoriaan, iloisuuttaan, kaikkea postiivista mitä vain voi kuvitella. Miten ihanaa on nähdä, kuinka koko bändi hehkuu onnellisuuttaan ja kiitollisuutta fanejaan kohtaan. En voinut kyynelilleni mitään...

Voin sanoa, että en ihan heti tule kokemaan mitään yhtä mahtavaa kuin keskiviikon ja lauantain aikana koin sekä henkisesti, että fyysiseti.

Melkein itkettää vieläkin...

Kiitos Nightwish, kiitos Tuomas <3n En koskaan unohda...



P.p.p.s Ai niin ja sain Marcon plektran :p

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.