IRC-Galleria

Sorin

Sorin

Kaikkien puolustaja

Selaa blogimerkintöjä

Tuomionpäivä tulee!Keskiviikko 31.08.2011 00:38

Kärsimyksen ajat ovat edessä! Katukaa ja kääntykää Jeesuksen puoleen! Maailman synnytystuskat ovat käynnissä! Tuomio on tulossa!

Ei vaiskaan. Mutta sain junassa jehovien jeesus lapun, jossa kärsimys selitetään mm. sillä että lopun ajat ovat alkaneet. Monet uskovaiset ja nuoret näkyvät uskovan helposti siihen, että maailma on menossa päin helvettiä. Nimekäs herätysliikeläinen David Wilkerson ennusti jo 70 luvulla että "tämä sukupolvi saa kokea lopunajat".

Minua tosin ihmetyttää mistä tämä käsitys on peräisin, että maailmassa menee nyt jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Kiina ja Intia vaurastuu niin että humisee. Ruokaa tuotetaan yli 6 miljardin ihmisen tarpeen. Monissa maissa saa yöllä kävellä kadulla ilman että tarvitsee pelätä heti ryöstetyksi/raiskatuksi/tapetuksi tulemista. Hallitsijat eivät useimmiten voikkaan enää tehä niinkun huvittaa. Ei edes Neuvostoliittoa tarvitse pelätä. On vaan joku rupunen puska terroristi järjestö, jonka pelottavin saavutus oli kaapata matkustajakone. Nyt pelätään pikkupommeja, ennen odotettiin ydinsotaa. Tulivuoren purkaukset nielivät kaupunkeja. Nykyään katastrofeja osataan ennustaa ja minimoida vahinkoja.

Ehkä tämä ennätyksellisen uskonvapaa maailma on niin ahdistava, että uskovaiset odottavat tuomionpäivää kuin kuuta nousevaa ja yrittävät epätoivoisesti löytää merkkejä siitä. Nykyäänhän saa olla erimieltä kirkon kanssa ja homoillakin on avio-oikeus. Telkkarissa on liikaa seksiä ja ihmiset harrastavat syntiä. Hyihyi.

Uskonto kukoistaa parhaiten silloin kun on tosi ankeaa ja elämä on epävarmaa, kuten jos puhkeaa rutto tai sota. Silloin helposti turvaudutaan jumalaan, kun ei muutakaan voida. Nyt kun voidaan liian hyvin, niin ihmiset alkavat vieraantua kirkosta. Selkeästi Saatanan tekosia, joka vihaa ihmisiä, joten tuomiopäivän on oltava edessä.

R.I.P David 19.5.1931 - 27.4.2011
Tutustuin alkukesästä uskovaiseen tyttöön. Hän puhui minulle Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta. Tottakai minäkin, jos on olemassa niin suuri voima ja totuus, tahdon sen elämääni. Avasin sydämeni ja rukoilin johdatusta. Mutta jos on Jumala, joka vastaa rukouksiin, niin minua on johdatettu yllättävään suuntaan.

Tuntuu siltä kuin kaikki tämä uusi mitä olen kokenut, on väärin ja minun pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin en rukoillut, ja puhuin uskovaisia vastaan. Tarkoitan siis sillä sitä ulkokultaisuutta, jota monet kristityt korostavat. Sekä sitä, miten asioita oikeasti tulisi ajatella järjen kautta.

Ulkokultaisuudella tarkoitan sitä, miten papit puhuvat jumalasta ja jeesuksen sydämeen ottamisesta. Riittää kun uskot jeesukseen ja saat iänkaikkisen elämän. Väliäkö sillä mitä se oikeasti tarkottaa. Saahan siitä hyvän statussymbolin, kun voi kokea olevansa parempi ihminen ja kerskailla muille, kuinka on löytänyt totuuden. Tämä tuntuu olevan monen uskovaisen keskeinen ajatus.

Raamatussa on kuitenkin paljon hyvää asiaa. Jeesus on hyvä moraalinen opettaja. Esikuva, johon tulisi pyrkiä. Sillä onhan todella niin, että niin hyvä kuin pahakin kiertää maailmassa. Maailman pahuus syntyy pahasta olosta, joka taas luo uutta pahaa oloa. Jeesuksen sydämeen ottaminen siis tarkoittaa näiden ajatusten sisäistämistä. Se on muutakin kuin tyhjiä sanoja. Tärkeää ei ole se kuinka monelle sanoo ottaneensa Jeesuksen sydämeen, vaan tärkeää on se, että oikeasti tekee niin.

Raamattu opettaa meille hyväksyntää. Jeesus meni myös yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpien luo ja sanoi, että te olette yhtä hyviä kuin muutkin. Älkäämme siis antako ylpeyden hallita meitä, vaan syleilkäämme myös kaikkein alhaisimpia. Tuomitseminen ei ole tehtävämme. Minäkin olen tuominnut niitä, jotka mielestäni ällöttävästi ja tyhmästi eläneet.

Myös se joka on himojensa orja, loukkaa lopulta niin itseään kuin läheisiään. Älkäämme siis antako haluillemme valtaa, silloin kun tiedämme ettei se lopulta tee meitä onnelliseksi. Tämä vaatii suurta itsetuntemusta ja tutkiskelua. Tietämätön voi olla itse itsensä pahin vihollinen. Minäkin olen seksiriippuvainen.

Se, joka ahnehtii liikaa, ei tule löytämään lopulta onneaan, vaan löytää itsensä turhuuksien ympäröimänä. Se, jolla on liikaa, valuttaa sydäntään materiaan ja saattaa unohtaa, mikä on se perimmäinen kaipuu. Minäkin olen täyttänyt aukon sisälläni uusilla peleillä ja elokuvilla.

Kun vihaa, niin se viha hukuttaa. Vihaisena ei jaksa elää, vaan se kuluttaa voimat ja vie ajatukset. Se voi johtaa tekoihin, joita katuu koko lopun elämää. Se saastuttaa ihmisen sisältäpäin ja leviää helposti myös muihin. Minäkin olen tahtonut tappaa viattoman, vain koska olen ollut niin vihainen.

Älkäämme olko kateellisia, sillä silloin katsomme vain muita, emmekä huomaa mitä itsellämme on. Jokainen on yksilö ja löytää oman onnen omista asioista. Katsotaan ympärillemme ja nähdään, miten paljon meitä on siunattu. Täyttäkäämme se sisäinen kaipuu, joka sydäntämme riivaa. Sitä ei löydy kadehtimalla sitä, mitä toisella on. Minäkin olen niin paljon kadehtinut sitä kuinka muut ovat uskaltaneet elää omana itsenään, miksen minä ole niin itse tehnyt?

Tämä kaikki kumpuaa sisältä, eikä millään sanoilla saa sitä aikaiseksi. Rukouksilla ei saa mitään aikaseksi. On sanottu, että Jumala näkee kaiken ja tietää kaiken. On sanottu, että Jumala kuulee rukoukset ennen kuin niitä lausutaan. On sanottu, että Jumala antaa enemmän kuin pyydetään. Älkäämme siis pyytäkö sitä mitä meillä jo on. Kaikki välineet on jo annettu. Avatkaamme silmämme ja katsokaamme, mitä kaikkea meillä jo on. Olkaamme kiitollisia.

Jos siis Jumala on, joka vastaa rukouksiin. Jos on Jumala, joka johdattaa sitä joka pyytää. Sanoma kuuluu seuraavasti: Nenät ylös sieltä kirjoista ja eläkää. Älkää hokeko turhaan herran nimeä, vaan ajatelkaa itse, kuinka maailmasta voisi tehdä paremman paikan. Ehkä silloin saamme joskus elää paratiisissa.

Tieto lisää tuskaa - siis valehtele?Keskiviikko 17.08.2011 23:31

Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että joitain asioita on parempi olla tietämättä/kertomatta. Mutta minä sanon teille: ei ole olemassa turhaa tietoa, vain tärkeää ja vähemmän tärkeää tietoa. Tieto tuo ymmärrystä, mutta tieto tuo myös tuskaa ja liiasta tuskasta voi mennä järki. Minä kuitenkin jo kauan sitten päätin, että tahdon ymmärtää mahdollisimman paljon, vaikka siitä tulisi hulluksi.

Jos ajatellaan, että elämässä on tarkoitus kasvaa mahdollisimman hyväksi ihmiseksi, niin että kykenee ymmärtämään muita ihmisiä. Silloin tarvitsee paljon ymmärrystä. Siksi tieto on niin tärkeää.

Lisäksi jos omasta elämästäni puhutaan, niin usein kyllä huomaan, kun minulle jätetään kertomatta asioita. Se ärsyttää aina, enemmän tai vähemmän. Joskus sitä saa aikaiseksi hirveän riidan sen takia, ettei tiedä mitä pitäisi tietää. Useimmiten syyksi sanotaan "en halunnut loukata". Älkää kuitenkaan aliarvioiko ymmärrystäni. Minäkin olen ihminen ja tiedän paljon ihmisten tunteista. Vaikka suuttuisin tai loukkaantuisin, kykenen silti ymmärtämään. On parempi olla selvillä asioista, kuin täysin tietämätön niistä. Silloin syntyy myös parhaat ihmissuhteet, kun voi luottaa siihen että toinen on rehellinen.

Huomioksi vielä että ihan kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa. Esimerkiksi se että menis vaikka kadulla sanomaan kaikille rumille ihmisille, kuinka rumia ne omasta mielestä on, saattaa ylittää tarpeellisen tiedon kynnyksen.

Eriskummallisia (yliluonnollisia?) tapahtumiaKeskiviikko 17.08.2011 02:14

<<Kirjotin tämän alunperin suomi24:ään 24.2.2011 ja kopioin suoraan tänne>>

Kirjotan nyt tänne jännistä tapahtumista mitä itselle ja läheisille on tapahtunut. En väitä että kyse olisi aaveista ja alieneista tai muustakaan, mutta jotain jännää maailmassa kuitenkin on. Tämä on ollut varsin jännä havainto minulle joka aiemmin olin kovin skeptinen kaiken suhteen, mutta kun tarpeeksi erikoisia juttuja kuulee luotettavilta tahoilta ei voi olla kuin avaamatta vähän mieltä. Voittekin koittaa vapaasti selitellä seuraavia tapauksia mielenne mukaan ja ajatella muuten mitä haluatte, mutta toivon että otatte tän vakavasti. Kuitenkin hölmö se joka kuvittelee tietävänsä kaiken maailmasta.

Pienenä kaverin kanssa näimme hänen takapihallaan valkosen ketun. Se näkyi keskellä pihaa silmänräpäyksen ajan ja katosi. Katsoimme molemmat toisiamme ja tokaisimme yhteen ääneen: "näit sä ton". Mikä lie näköharha mutta näimme molemmat sen.

Aika paljon isompana oltii parin ihmisen kanssa ryyppäämässä eräässä paikassa jossa ei olisi saanut olla. Siksi en kerro sen tarkemmin. Mutta aateltiin että kuunnellaan vähän musaa radiosta. Kävin hakemassa radion lähemmäs mutta kuuluvuus oli aika kehno. Vein sen sitten takaisin ja jatkettiin illanviettoa. Jossain vaiheessa vaan sitten radio rupeskin yllättäen huutamaan. Tiedä häntä mikä siinäkin oli.

Erään tyttöystävän luona ollessa, kun hän jo nukkui ja minäkin yritin, kuulin selkäni narinaa ihan kuin takana olevaan tuoliin olisi joku istunut. Kuuluikohan sitten yläkerrasta? Pelästyin ainakin ja näin painajaisia. Kyseinen tyttöystävä on kuulemma kaverinsa kanssa myös kuullut outoja ääniä ja askeleita asunnossa keskellä yötä. Minäkin olen kuullut erikoisia myöhemmin erikoisia ääniä siellä yöllä minkä lähdettä en ole mitenkään keksinyt.

Eräs toinen tyttöystävistäni kertoi minulle jutun jonka oli nähnyt pienenä äitinsä ja isänsä kanssa. He olivat istuneet keittiössä kun yllättäen isä oli jäänyt tuijottamaan eteiseen. Eteisessä seisoi farkkuasuinen mies joka meni viereiseen huoneeseen. Kun he menivät tarkistamaan ulko sekä parvekkeen ovi oli kiinni eikä missään ollut ketään.

Tätini kertoi minulle tapauksesta kun he olivat olleet mökille porukalla ja alkoi miettiä että ei ******* ei oo röökiä, jäiköhän saunalle yhtään. Tätini oli sitten yllätäen tarjoutunut vapaaehtoiseksi mennä katsomaan vaikka pelkäsikin pimeää. Ranta kuitenkin jolla sauna oli oli kirkas kuin päivällä. Saunalla oli suuri valo-olento joka puhui tädilleni telepaattisesti. Olento tarjosi röökit "näitähän sä tulit hakemaan". Olento ei kuitenkaan ollut ollut yhtään pelottava vaan rauhoittava.

Tätini kertoi myös mökki tapauksesta jossa muut olivat olleet päärakennuksessa ja hän koitti nukkua sivurakennuksessa. Takan eteen oli kuitenkin ilmestynyt vanha nainen joka tuijotti tätiäni. Jonkin ajan päästä nainen vain katosi. Kun tätini kertoi asiasta muille päärakennuksessa oleville hänelle sanottiin vaan että "tuollasia juttujahan täällä tapahtuu".

Tätini mies oli myös tätini kertoman mukaan nähnyt mökillä heidän vieressään valvavan kuulemman tyyliin kolmemetrisen olennon jota tätini ei ollut nähnyt.

Tätini mies kertoi lapsuudestaan kun hän asui asemarakennuksessa. Hän nukkui ylhäällä halleissa. Monesti kävi niin että alakerran raskas ovi avautui ja joku tuli portaita ylös. Hän oli aina mennyt katsomaan kuka sieltä tulee mutta koskaan sieltä ei ollut tullut mitään.

Serkkuni kertoi että hänen työpaikallaan päiväkodissa, joka oli ennen ollut vanhain koti, hän oli kopiohuoneessa ollessaan nähnyt mustan hahmon vilahtavan oven ohi. Kun hän oli kertonu näkemästään keittiö tädille (keittiö oli kopiohuoneen vieressä), tämä kertoi että oli myös huomannut saman mustan hahmon liikuskelevan siellä.

Ja tässä vain osa tapauksista. En kaikkia jaksanut kirjottaa enkä kaikkia muistakkaan kunnolla. Mutta minusta tässä on ehkä jo tarpeeksi miettimistä. Ilman spiritismin yhteydessä tapahtuneita olemattomien käsien kosketuksia ja tulikuumaksi kuumentuneita pentagrammisormuksiakin.

<<Laitan tähän viel lopuks yhen kommentin kaveriltani jonka sain suomi24:jään tekstistäni>>

Ei kaikki tajua
Oon huomannut miten suurinosa ihmisistä ei usko noihin juttuihin, koska heille ei ole sattunut mitään. Mutta ehkä se on hyvä juttu, koska sitten ei tartte pelkää mitään?

Mun suurin pelko on tuntematon, mitä ei voi nähdä. Mutta se onkin jännä, miten ennen mietin "ehkä tai sitten ei, ehkä kuvittelen". Yritin uskotella joka kerta itelleni, että kuvittelen, jos jotakin kummaa oli sattunut. Sitten yks kerta kävi jotain niin kummallista, että se itsessään mulle todisti, että jotain todellakin on :p

Juttelin myöhemmin erään kaverini kanssa pitkään aiheesta. Miksi joillekkin sattuu ja joillekkin ei? Hän selitti, että jotkut ovat vain herkempiä yliluonnolliselle, jos he ovat jossai asiassa huonompia kuin normi ihmiset.

Itsellenihän sattui eniten näitä yliluonnollisia juttuja 15-vuotiaana. Ja jostain syystä ne useimmiten sattuu teineille. Enemmän tytöille. Pahin mitä mulle oli sattunut oli konkreettinen hipaus yöllä, jolloin hyppäsin pistämään valot päälle. Seuraavaksi koitin nukkua valot päällä, jolloin jalkaani tarrauduttiin oikein kunnolla. Kova ote, että sattui, ja nipistäen. Sain sydärin. Soitin kaverilleni eikä hän vastannut (oli yö), soitin serkulleni ja hän vastasi n. 20min soiton yrityksen jälkeen. Sanoi että se on poltergeist, ettei tartte pelätä. Silti se kuullosti pelottavalta. En ollut ennen kuullut sellaisesta. Olin yksin kotona. Sain sitten viimein unta, kun luin vähän raamattua. Ja koulussa kaverini kertoi, että olin soittanut yhteensä 66 puhelua.
Tää oli nyt yks tarina monesta.
Mutta yks mikä avas silmät, oli nimenomaan "lautapeli". Siksi kutsun sitä, eli spiritismi.
Ajateltiin yrittää serkun kanssa. Löydettiin netistä ohjeet ja aloitettiin.
Ollaan tunnettu serkkuni kanssa ihan syntymästä saakka, asuttu saman katon alla monia vuosia, niin tottakai me luotettiin ja luotetaan toisiimme. Kysyin "hengeltä" mun salasanaa facebookkiin, jotta selvittäisin onko se mun serkku, joka liikuttaa, koska serkkuni ei tiennyt salasanaani. Mutta lasi liikkui täysin nappiin. Sitten tehtiin toisteppäin. Ja joka kerta onnistui. Osasi vastata kaikkiin kysymyksiinn oikein. Tuntui pelottavalta se, että "jokin" lukee ajatukset tosta noin vaan ja tietää kaiken. Sitten pyysin sanomaan ihan mitä tahansa, niin se kirjoitti "**** you" :p Ja kaikkee epämielyttävää. Eli ei enää ikinä. Mutta tuo todisti kyllä moniakin asioita.

Märkä paratiisiSunnuntai 14.08.2011 05:16

Lämmin tunne ympäröi minut ja muu maailma katoaa. Kuohunta peittää kaiken. Se on oma maailmani ja voin tehdä mitä haluan. Rentoudun fyysisesti, mutta varsinkin henkisesti. Silti mieleni ei ole tyhjä, vaan vapaa, täynnä ajatuksia. Voin nautiskella siellä tuntikausia. Kaikki murheet tuntuvat sen jälkeen pienemmiltä ja maailma tuntuu ylipäätään paremmalta paikalta.

Sellainen on minun suihkuni. Ja siksi viivyn siellä kauan. Se ylipäätään on sellainen rentouttava ympäristö, jossa kiirehtiminen on vaikeaa. Pelkkä peseytyminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan varsinaista rentoutumista, istahtamista alas tai makuulle menoa.

Jos joku tahtoisi saada mielikuvauksellisen vertauksen, niin sanoisin sitä suihku meditaatioksi. Kuvitelkaa kirkas lampi keskellä vehreää metsää. Pieni vesiputous kohisee ja sinä istut kivellä siellä keskellä mietiskelemässä. Tai eksoottinen kuuma lähde. En kyllä ole itse kokenut kumpaakaan näistä, enkä ole koskaan kuullut keltään omaani vastaavaa kokemusta. Jos joku kuitenkin haluaa yrittää, koitan kuvailla metodini mahdollisimman tarkasti ja miettiä sen toimintaperiaatteita.

Ensiksi on mentävä suihkuun ja säädettävä vesi sopivan lämpimäksi. Veden tulee antaa valua tauotta. Jos ihanteellinen lämpö tila on sinulle viileä, niin en usko tämän toimivan. Oletetaan siis että vesi on lämmintä. Ensin usein pesen hiukset ja naaman. Saatan tehdä muutakin. Jossain vaiheessa kuitenkin istahdan lattialle ja suihkutan itseäni mukavasti, tai istun suihkun alle. Tärkeintä on mukavuus ja se ettei ole kiire minnekkään. Kiire pilaa rentoutumisen.

On lämmintä, kosteaa ja veden kohina peittää muun maailman. Tilaa voisi ehkä karkeasti verrata kohtuun, jos se tuntuu valaisevalta. Vesihöyry yleensä sumentaa kaikki peilit. Luulen myös että aikanaan ilman kosteus voi vähentää happipitoisuutta, mikä väsyttää ihmistä. Se onki hyväksi rentoutumiselle. Suihkussa voi istua tai maata. Varmistakaa ettei viemäri ole tukossa tai että lattia on niin puhdas ettei se inhota.

Kokoajan suihkussa olessa ei kannata keskittyä peseytymiseen, vaan on annettava ajusten vapautua. Saa ajatella juuri sitä mitää tulee mieleen. Kieltettyä on ajatusten syrjään työntäminen. Ellei tule mieleen muita ajatuksia. Rentouttava ympäristö auttaa ajatuksia virtaamaan ja silloin saa käsiteltyä vaikeatkin asiat.

Sitten jos tekee mieli runkata niin silloin pitää runkata. Sekin rentouttaa kehoa. Antaa ajatusten virrata. Tärkeintä on henkinen vapaus. Sitten hetki jolloin on saanut tarpeeksi tulee ihan itsestään, kun tuntuu siltä ettei enää jaksa miettiä asioita. Silloin yleensä on sellainen virkeä olo ja sisäinen halu, että haluaisi mennä tekemään asioita.

Jos joku on saanu vastaavia kokemuksia, niin ilmoittautukoon. Ja toivottavasti muut ihmiset kykenisivät löytämään yhtä hyviä rentoutumisen muotoja.

Itseanalyysi laskuissa xDSunnuntai 07.08.2011 05:12

Mietin tässä omaa paikkaani elämässä ja mihin suuntaan sitä kannattaisi viedä. En ehkä ole mikään synnynnäinen johtaja, sillä minulta puuttuu tietty vakuuttavuus ja karisma jolla saada ihmiset puolelleni. En myöskään koe olevani kotonani kovan kurin pitäjänä. Toisaalta olen ehkä myös huono seuraaja, sillä en tosiaankaan seuraa sokeasti, vaan minun on ymmärrettävä tekojeni syy seuraussuhde ennen kuin toimin. Johtajan jota seuraisin tulisi olla joku jonka arvostelukykyyn voin täysin luottaa, enkä usko kykeneväni toimimaan siltikään kyseenalaistamatta. Olisko asiantuntijan rooli sitten hyvä? Voisin tarjota omaa pohdintaani ja ajatuksiani tueksi päätöksentekoon. Tosin en vielä ole minkään alan asiantuntija ja ehkä siinäkin saattaisi tulla ongelma uskottavuuden kanssa. Vai miten lie olisi. Vallankumous taistelina sikäli kuulostaa omalta, että tahdon viedä yhteiskuntaa eteempäin. Mutta toisaalta kokemani ihmisten arvostus rajoittaa pois kovin suoran toiminnan ja kaiken vahingonteon. Lisäksi kun asiat harvemmin ovat niin kovin mustavalkoisia, niin motivaatio kovin vallankumoukselliseen toimintaan olisi ehkä hieman rajoittunu. Sisälläni elää myös ajatus siitä, että nopea muutos saa ihmisissä aikaan vastarintaa, eikä se siksi ole usein suotavaa. Ehkä sisälläni onkin kasa näitä kaikkia erilaisia rooleja sekasin ja päällekkäin ja päädyn lopulta aivan samanlaiseen keskinkertaiseen elämään kuin kaikki muutkin.

Slutwalk, zombeja ja muuta pukeutumistaLauantai 06.08.2011 01:07

Raiskaus on raiskaus vaikka miten olisi pukeutunut. Paljastava pukeutuminen ei ole mikään oikeutus sille. Siinä lutkakäveliät ovat aivan oikeassa. Muutenkin koskemattomuus ja ihmisoikeudet pätevät, vaikka pukeutuisi kuinka typerästi.

Kuitenkaan pukeutumisemme ei ole aivan yhdentekevää. Sen näkee jo siitä miten paljon vaivaa ja rahaa laitamme pukeutumiseemme. Jokainen asu viestii jotain. Kun suomen jääkiekkojoukkue voitti MM-kultaa niin sinivalkoista näkyi tavattomasti katukuvassa. Näin haluttii osoittaa kannatus ja jaettu ilo poikien voitosta. Ydinvoiman vastustajat vetävät päälleen aiheeseen liittyvää vaatetusta. Skini ajelee päänsä ja vetää maiharit jalkaansa osoittaakseen kuuluvuutta tiettyyn ryhmään ja kenties tietynlaista arvomaailmaa. Juhlissa siistillä puvulla on tarkoitus osoittaa tilaisuuden arvokkuutta.

Joskus vaatteiden viestit kuitenkin ymmärretään väärin. Kokomustiin pukeutunut, pitkätukkanen ja pukinpartanen mies ei välttämättä olekkaan saatananpalvoja, eikä paljastavasti pukeutunut nainen halua tulla raiskatuksi. Silti tulkinnoissa voi olla jotain perää. Mustavaatetus voi viestiä tietystä sielun synkkyydestä, joka koettu ainakin jossain vaiheessa elämää, ja paljastavasti pukeutunut nainen tahtoo herättää tietynlaista huomiota.

Pukeutuminen onkin itsensä ilmaisua, jossa katsojalle jää vapaus tai vaade osata tulkita pukeutujan viesti. Kun vedän zombi meikit naamaan ja lähden ulos laahustamaan saatan kritisoida yhteiskuntaa, fanittaa elokuvaa tai haluta tuoda pienen säväyksen muuten niin tylsään päivään. Mutta miten tulkita jumalanpalvelukseen osallistuvan miehen paita, jossa lukee "jumalaa tuskin on olemassa"? Tai kuinka ruotsin värit naamassa kauppatorille lähteneen käy, kun koko tori on täynnä päihtyneitä suomi leijonia?

Toki ihmisten säväyttäminen ja sovinnaisuuden rikkominen voi olla suotavaakin. Bride kulkue tuo monessa maassa homot esiin ja mittaa yhteiskunnan suvaitsevaisuutta. Hiphop keikalle lähtenyt hevari voi herättää huomiota ja erottua joukosta, jolloin ihmisten reaktio osoittaa minkälainen kyky meillä on suhtautua erilaisuuteen. Mutta kuka haluaa testata omalla kehollaan ovatko miehet tarpeeksi huomaavaisia olemaan raiskaamatta?

Vaikka raiskaus ja väkivalta ovat aina tekijän omanpään sisältä lähtöisin ja osoitus tietynlaisesta yhteiskunnallisesta rappiosta, kuka haluaa provosoida ja kokeilla rajoja? Lisäksi näin monikulttuurisuuden aikakautena vastaan tulee sekä paikalliset, että vieraat tavat, ja niiden sekamelska, mikä tekee pukeutumisesta entistä haastavampaa.

Kaikilla periaatteessa on oikeus pukeutua vapaasti miten haluaa, eikä se oikeuta ketään kohdistamaan väkivaltaa heihin. Silti on ehkä hyvä ottaa huomioon realiteetit ja nykyisen yhteiskuntamme tila, ja miettiä vähän mitä päällensä pistää.

näin taas unta zombeista :DTiistai 19.07.2011 21:28

Tää uni sijottu kokonaisuudessaan syväojalle. Eka mä vaan hengailin jossai mun lapsuuden parhaan kaverin luona. Oli kiva ku tultiin juttuun vieläki :) Sit meil oli faijal koira ja ruskee lemmikki karhu :D se on niiiin söpö mut vitsi se oli iso xD se oli meiä keittiönlattial hengailemas. Ne jotka tietää ni tietää et siel syviksel faijan talo on semmosen ison mäen laella ja se tie joka sinne johtaa on sellanen jyrkkä mäki. Oltiin siel alhaal kattelemas jotai ku huomattiin et sielt alkaa tulla zombeja. Juostiin ylös ja valmistauduttiin. Oltiinki varauduttu jo et näin kävis. Mä nappasin siitä ulkorakennukselta kiväärin ja aloin odottaa et niit tulis. Sit huomattiin et hitto ku siel alhaalla olevat valot oli jääny sytyttämättä, pimeessä ois vaikeempi osuu ku ulkona oliki jo pimeetä. Se valokatkasija oli mäen puolvälis ja iskä lähti laittaa sitä päälle. Mä jäin suojaamaan. Siin oli sellanen dobermanni zombi jota ammuin kahesti kiväärillä päähän. Mut siltikää se ei kuollu ni lopult tyhjensin käsiaseen lippaan siihen.

Vetäydyttiin kuitenki sit sisälle ja jäätiin odottamaan. Sit ku zombit alko hakkaa ovii ja ikkunoit ni koitettiin äkkii vetää sellaset kalterit niiden eteen. En tajuu miks ei oltu tehty sitä aiemmin ja miks osa jengist oli viel ulkona. Ne zombit pääski sit sisälle ja ne kiipes niide porttien yli. Meiän koirat oli kans muuttunu zombeiks mut onneks meiän lemmikki karhu puolusti meitä. Selvittiinki sit mut se karhu oli haavottu ja makas surkeena maassa. Ja mä tiesin et mun täytys nyt lopettaa se vaik se oli pelastanu mun hengen... :/

UskonvoimaKeskiviikko 06.07.2011 02:28

Uskonvoimalla saa ihmeitä aikaan. Ihmiset kokevat ihmeitä, plasebo lääke parantaa sairaat ja rukouksiimme vastataan. "eräässä masennuslääketutkimuksessa 93 prosenttia antidepressantteja saaneista voi hyvin 12 viikon hoitojakson jälkeen, samoin kuin 73 prosenttia sellaisista, joiden lääkitys oli vaihdettu lumelääkkeeseen" *

Monet uskovat myös että heidän rukouksiinsa on vastattuja ja erilaisia ihmeitä on tapahtunut. Itsekki olen kokeillut rukouksen voimaa. Pienenä pääni oli niin täynnä ahdistavia ajatuksia, etten saanut unta. Rukoilin helpotusta siihen ja pian nukahdin. Yhtenä päivänä minulla oli ihan kamala olo, niin hirveä että uskoin ettei mikään auta siihen. Eräs ihminen sanoi rukoilevansa puolestani ja pian voinkin jo paremmin. Jännää eikö? Kun vielä huomioi etten ole juuri uskovaista tyyppiä. Vastaavaa vaikutusta tosin olen saanut aikaan myös eräällä toisenlaisella ajatusleikilla. Minulla on joskus tapana, kun voin henkisesti pahoin, kutsua mielessäni pimeyden voimia täyttämään itseni vihalla, ruokkimaan itseään, jotta voin purkaa sen pahan olon pois. Eräänä päivänä vastaavassa tilanteessa mietin, miksen kutsu koskaan valon voimia viemään pahaa oloa vain pois. Niin teinkin, ja minulle tuli tästä mitä mainioin olo.

Äiti on myös uskonut syvästi erilaiseen epätieteelliseen lääketieteeseen, kuten energiahoitoon ja homeopatiaan. Ei siinä vielä mitään jos hän uskoo siitä olevan apua, mutta kun hän on käyttänyt niitä myös koiriin, niin on vaikuttanut siltä, että nekin uskovat.

Erilaisia parantumis kertomuksia löytyy myös lukuisilta eri kristinuskon lahkoilta, muslimeilta ja vaikka miltä shamaaneilta. Jos jumala siis vastaa rukouksiimme, ovat kaikki uskonnot varmaan yhtäaikaa totta. Vai olisiko sittenkin kyse jostain muusta? Ehkä kaikki on vain sattumaa taI sitten jotain selittämätöntä.

Esitänkin jännän ajatuksen siitä, että mitäs jos ihmisellä psyykkistä potentiaali ja kykyjä, joita emme osaa tunnistaa tai käyttää. Jospa erilaiset uskoon liittyvät riitit ovat keino laukausta tätä piiloutunutta voimaa ihmisessä itsessään? Buddhalaiset munkitkin treenaavat kehoaan ja mieltään kyetäkseen ihmeellisiin suorituksiin ja kivunsietoon. Tässä vaan pieni ajatus..



* http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Plasebo-auttaa-monia/1209/

Raamattu käskee tappaa vääräuskoisetPerjantai 03.06.2011 18:21

Pohtiessani Raamattua nousi mielinkiintoinen ajatuspäähäni. Vanhassa testamentissa Jumala useaan otteeseen tuhoaa tai komentaa tuhottavaksi kokonaisia vääräuskoisten kansoja. Silti laissa eli kymmenessä käskyssä kiellettiin tappaminen. Tämä voi tarkoittaa vain sitä että laki on tarkoitettu pelkästään kristillisen väestön laeiksi. Vääräuskoiset eivät noudata Jumalan lakeja ja näin ollen ne eivät koske heitä. Vääräuskoisia siis saa ja pitääkin tappaa, sillä ovathan he ällötyksiä Jumalan silmien alla.

Uudessa testamentissa Jeesus toi joitain liennytyksiä ja selkeytyksiä lakeihin. Kuitenkin lait koskevat edelleen vain kristillistä väestöä koska vääräuskoiset eivät niitä noudata, eivätkä täten kuulu lain piiriin. Jeesus kuitenkin tarjosi kaikille mahdollisuuden kääntyä ja pelastua hänen nimeensä. Siis meidänkin on ensin tarjottava vääräuskoisille mahdollisuus ottaa Jeesus sydämmeensä, ennen kuin surmaamme heidät.

Tätä oikeaa eli kirjaimellisesti tulkittua kristinuskoa harjoittivat myös muinaiset ristiretkeläiset, joiden ansiota nykyinen kristinuskon valta-asema on. Koko usko siis lepää murskattujen kulttuurien ja vääräuskoisten veren yllä, niinkuin Jumala on sen määrännyt.

Voinette havaita selkeitä samankaltaisuuksia Islamin kanssa, mikä ei ole lainkaan yllättävää, sillä onhan Islam jatkoa kristilliselle saagalle. Islam onkin ainoa usko, joka on kyennyt historian saatossa yhä uudelleen ja uudelleen haastamaan kristinuskon. Islamin uskoisten kanssa meillä on myös ollut jatkuvasti verisiä yhteenottoja. Tästä voimme päätellä, että koska voinemme olettaa, että kristinusko on ainoa oikea usko ja me olemme tietysti aina oikeassa, että Islamin täytyy olla itsensä Luciferin aikaansaama vääristymä, jonka tarkoituksena on haastaa Jumalamme.



(esitetyt näkemykset eivät edusta henkilökohtaista mielipidettäni, vaan ovat raamatun oppeja ja niihin pohjautuvia johtopäätöksiä)