IRC-Galleria

Tänään sain bussissa ahdistelijan kimppuuni. Ihan mukava se aluksi oli ja jutteli mukavia, mutta sitten kun "halusi tutustua minuuun paremmin" eli tietää, nimen, harrastukset yms. Niin alko jo orastavat epäilykseni muuttua todeksi.
Enklantia sille joutui vielä puhumaan, kun ei ilmeisesti suomea osannut, oli vissiin asunut jenkeissä, australiassa ja siellä jossain afrikassa. Ja nyt 3kk suomessa. Äärh. Sitten se halusi viettää minun kanssa aikaa tänään tai huomenna, sanoin sori, olen kiireinen. Sitten se sanoi yhyy, tuletule. Sanoin eiei. Sitten se sanoi, anna sinun numero, sanoin eiei, en anna numeroani vieraille. Se sanoi annaanna, en ole vieras, olemme jutelleet n. 10-15min.
Kyllä alkoi ahdistaa. Sitten alkoi ärsyttää niin paljon se vonkaaminen, että sanoin. Sori, mullon poikaystävä, eikä se pitäisi siitä jos tapaisin sinut, tai ottaisin numerosi. MUTTA, SEKÄÄN EI AUTTANUT!! Se sanoi vain, että ei se haittaa, ollaan vaan ystäviä ja silleen, ei sille poikaystävälle tarttee kertoo. Siin vaihees suunnilleen rukoilin jo jumalalta apua. Luonteeltani, kun olen semmoinen etten osaa suoraan sanoa, mene pois, ei kiinnosta.
Sitten kun bussista lähdin, niin tyyppi kiiruhti perään; yhyy yhyy, et edes hyvästellyt. Sanoin, no, hei hei :D Sitten se alkoi taas. Anna numero, anna numero, anna numero. Sitten sanoin, eee-eeen.
Sitten se "kyllästyi" ja jäi kytistämään minun bussipysäkin lähettyville. Olin ihan varma, että kohta se taas tulee vonkumaan, joten soitin pelastajalleni LAURALLE. juttelin niin pitkään , jotta bussi tuli. Onneksi se ei sinne bussiin sentään seurannut!! Katsoin vain ikkunasta, kun se sitten lähti kävelemään pois, kun minä olin bussiin päässyt.
KYLLÄ AHDISTI!