IRC-Galleria

Eikö tää koskaan lopu? Mitä mää oon tehny ansaitakseni tämän?
Okei, siis koko päivä meni silleen mukavan tylsästi ja tavallisesti aina tänne iltaan asti...
Puhelin soi, tuntematon numero. "Hi, this is Elvis". Sveitsistä. AAAAAARRRRGGGGHHHH!!!
Kävi ilmi, että... no, en mä ees tiä taas mistä on kysymys. Se väitti tavanneensa mut jossain hotmailin chathuoneessa (missä en oo ees ikinä ollu) ja että oon siellä antanu mailiosotteeni ja muuta. Ei hyvää päivää. Joku ilmeisesti on saanu päähänsä esiintyä minuna ja levitellä mun tietojani. Kyllä mä melkein tiän kuka kyseessä on, ei oo kauheesti vaihtoehtoja.
Millä mä salvaan sen jätkän???!!!???

Ensimmäiseksi aamulla huomasin, että olin saanu tekstarin. Lähettäjänä "Elvis". Hmm, mä luulin että se on kuolleena ollu jo jonkun aikaa. En tiä miksei ne siellä Helsingissä voi vaan unohtaa meikäläistä ja antaa olla. Onko pakko yrittää sotkea lisää ja roikkua ja muuta kivaa...
Eipä oikeen mitään muuta sitten tänään ookkaan tapahtunu. Suomen peliä ja euroviisuja tulee telkkarista. Ja teho-osastoa. Kaikkia melkeen päällekkäin.

Hiljasta päivää samaa rataa kun muutenkin. Lepäilly olen enkä tehny mitää erikoista. Ei oikeen ees huvita tehä mitään. Kaupungilla pitäis käydä hoitaas asioita, mutta joka aamu nukuttaa liian pitkään. Ei kai tässä mitään kirjottamisen arvosta oo, silti pitää aina jotain laittaa...

Kello ei oo kun neljä ja jo tuntuu että eipä tästä vois taas enää taso laskea.
Nukuin taas kuin ruusunen ja siwassa kipitin käymään sitten. Olin laittanut ittelleni voikkaria valmiiksi, kun mese ilmoitti että olen saanut mailin. Uteliaana sitten heti katsomaan. Ja voin kertoa rakas päiväkirja että kun sen mailin avasin nii meinas kyllä mennä voileipä väärään kurkkuun.
Noh, mitäpä sitä selittelemään muuta kun että uskomattoman sinisimmuinen olen taas ollut. Siis korostan sanaa USKOMATTOMAN. Sinkkuelämä alkaa taas tästä päivästä, ja eipä auta muu kun sitkeesti vaan kattella mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä tuntuu että olen sörssiny asiani aika pitkällä tähtäimellä mutta jospa se siitä. Mielenkiinnolla oottelen iltaa, ei tää tästä enää voi ku parantua... *koputtelee puuta*
Koirapuistossa tuli käytyä kaverin kanssa ulkoiluttamassa sen koiraa. Pääsipähän ees vähäksi aikaa ulos tästä kämpästä. Illalla paljon miettimistä taas. Ruinaustekstareita satelee puhelimeen, seurustelua ehdotellaan. Ei kiitos, ei nyt.

Nukuin aika pitkään, niin etten sitten viittiny lähteä kaupungille vaikka vähän eilen niin suunnittelinkin. Kävin kaupassa ja yritin rentoutua. Sitten tuli seurakunnan pastorilta tekstari, että tarvis mennä illalla suunnittelemaan lastenleiriä. Menin sitten kirkolle seittemäksi ja siellähän sitä sitten pähkäiltiin, että mitä kaikkea niille muksuille keksittäis. Kello oli yli puoli kymmenen kun kotiin pääsin, niin että kerkiän näkemään vielä osan Suomi - Kanada pelistä. Kattoo nyt nouseeko Suomi ees tasoihin mikä riittäs lohkovoittoon.

Tänään tämmöistä... Äiti ja sen mies kävi aamupäivällä kyläilemässä, ja mukavaahan se oli. Vaikka on vielä aika puolituinen olo, käytiin kaupungilla kirpparillakin. Ei ne kauan ollu mutta hyvä silti että ees jonkun aikaa.
Jonkunlaista reissuntynkää ajateltiin mutta suunnitelmia muutettiin. Sitten piti mennä kiusimaan kavereita, mutta näyttää siltä, että ne kaikki on nyt tänään jossain toisella puolella suomea. Eipä siinä sitten mitään, söin jäätelön kotimatkalla. On tää porukka kanssa aikamoista. Kun vaan kaikki ois onnellisia.
Rauhallinen koti-ilta NÄILLÄ NÄKYMIN tiedossa. Jäkistä ja vähän herkuttelua. Kai se siinäkin menee. Ompahan aikaa parannella itteään ja miettiä taas asioita.

Kaheksan päivää siellä sairaalassa tuli oltua. Leikkaukseen mennessä olin niin hermona että mulle annettiin rauhottavia ja kipulääkkeitäkin tuli sitten kiitettävä määrä... Eihän se olo niin hääppönen ollut muutamana ekana päivänä (jos ei vielä nytkään ole mikää super - olo) mutta parempaan päin tästä mennään.
Kaupungilla kävin heti urheasti kävelemässä, ja nyt tulin kotiin rauhottumaan. Mitenhän sitä saa nukuttua?

...sairaalareissua meinaan. Tänään oon ollu hiljakseen tässä kotona vaan. Kävin mä illemmalla kaverin tykönä yhtäkkiä. Sitten tulin kotiin, ja Aatukin pääsi onneksi hoitoon. Ettei tarvi sitä murehtia siellä sairaalassa.
Miehenpuolikkaanikin vastasi vihdoin puhelimeen ja sanoi että sen känny oli ollu sen veljellä, eikä se veli ollu sitten ymmärrettävästikään halunnu vastata mulle. Se oiskin ollu huvittava tilanne kun ois vastannu...
Eipä sitten muuta. Aamulla sinne osastolle N2A missä menee seuraavat päivät, joten minä kuittaan. Take care.

Aamupäivän nahjustin ihan kotona, mutta iltapäivällä ajattelin lähteä kaupungille. Kävin vielä tivolissa pyörähtämässä ja silleen. Tulipa siinä nähtyä yksi vanha... ööh, miten sen nyt sanoisi... noh, tuttu. Kovasti oli muuttunut, toivottavasti menee parempaan suuntaan.
Kotiin sitten vaan illaksi rauhottumaan. Alkaa ne sairaalafiiliksetkin iskeä pikkuhiljaa päällensä. Vaikka ei kai vielä pitäis... no huomenna tarvii joka tapauksessa alkaa valmistautumaan.
Mun miehestä ei ole kuulunut mitään eilen eikä tänään. Mä en tykkää tästä yhtään, en tiä pitäiskö huolestua. Sen sijaan eräs ihanaakin ihanampi ihminen pitää huolta niinkun vaan enkeli voi pitää. Meneehän tässä taas pää sekasin väkisinkin. Huolenaiheita on muutenkin ihan tarpeeksi, ei tarvis enää olla lisää miettimistä.

Tänään on ollu aikast mukava ja mielenkiintonenkin päivä. Aamulla mut herätti puhelu iskältä. Eikun kaupungille, ja ekaa kertaa sit muuten pyörällä liikenteessä. Kyllähän tuolla vielä eteenpäin pääsi. Sitten kaupungilla vaan kattelin ihmisiä ja meininkiä. Söin vähän jotain ja kävin tivolissa pyörähtämässä. Pallonheiton saldo: ensimmäisellä pallolla osuin lamppuun (kyllä sitä nuorta heppua joka kojua piti, nauratti...) =oD Enhän mä mihkään osunu mihin ois kuulunu osua, joten valitsin lohdutuspalkinnoksi sen perinteisen muovisen vasaran. Kaupungilla joku pieni poika katsoi sitä vasaraa sitten niin simmut kiiltäen, ettö pakkohan se oli hänelle antaa. =o) Sitten tulin kotiin ja kävin kaupassa.
Melkein historiaakin taisin tänään tehdä. Yhden riitapukarin kanssa onnistuin taas juttelemaan ja peräti vielä aika ystävällisestikin. Hyvä niin, en mä halua kenenkään kanssa vihaa pitää. Ja tulihan sitä muutenkin mukavien ihmisten kanssa juteltua, niinkun melkeen joka päivä.
Että semmosia tänään.