IRC-Galleria

Still_alive

Still_alive

Turhaa, aivan turhaa on katkeruutta kantaa sisällään. Turhaa, aivan turhaa kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään

Selaa blogimerkintöjä

Älä näytä modausta

Semmosta sittenSunnuntai 20.01.2008 23:48

Kaikenlaisia unia sitä sitten joutuukin kattelemaan, niinkun huomaatte. Viime yönä mä nukahdin aamulla vasta ja sitten ne unet onkin levottomia. Että sitä näkee unta siitäkin että herää omassa sängyssään. =oD Ei mullakaan oo kaikki murot kulhossa jos unista puhutaan...
Tontsa lähti kaverinsa seuraksi vähäksi aikaa ja semmosta. Mä olen vaan jääny kiinni Travianiin.

Levoton yöSunnuntai 20.01.2008 16:07

Me katselimme karttaa hyvin huolestuneina. Kaupungin alapuoli oli pian mennyttä.
-Minä luulin etteivät ne pääse noin nopeaa vauhtia, parkaisi Susan.
Tom katseli hävitystä hiljaa.
-Katso nyt tuota kuutostakin, eikö tuo ole... Herranjumala, se on kokonainen kortteli. Ei niiden pitänyt kulkea noin nopeasti.
Vihreät alueet laajenivat koko ajan. Olimme antaneet niille numerot, jotta niitä olisi helpompi seurata kartalta, mutta niitä tuli koko ajan lisää, emmekä me ehtineet enää tässä vaiheessa jaella numeroita.
Pian huomasimme, että ne olivat jo yläkaupungissakin. Ihmiset alkoivat juosta ja kiljua. Muutamat noista olioista menivät aika läheltäkin, ja niiden vauhti oli todellakin hirmuinen. Minua pelotti, pitäisi päästä pian piiloon.
Ne olivat kummallisia. Eivät ne enää ihmisiä olleet, mutta joku niissä silti muistutti ihmistä. Riippuen tietysti siitä, miten pitkällä muodonmuutos oli. Joillakin oli jo jättimäiset hampaat ja pyöreä, hopeanvärinen ruumis, toiset olivat vielä lähes ihmisen muodossa, mutta niilläkin hampaat olivat ällistyttävän suuret ja ne pyörivät suussa kuin sahanterät.
Pääsimme kaaoksesta sisälle. Minä olin huolissani veljestäni, ja kiirehdin portaita ylös yläkertaan, jossa veli oli töissä. Portaissa tuli vastaan yksi niistä. Jähmetyin paikoilleni pelosta. Se pysähtyi eteeni. Isokokoinen mies, jonka iho oli jo harmaata, ja suussa hampaat tekivät villiä pyörivää tanssiaan.
Se pysähtyi eteeni, ja osoitti sormellaan alas rappuja, ulospäin. Se ei halunnut minun menevän ylös. Se ei halunnut minun pääsevän siihen laboratorioon. Minusta kuitenkin tuntui, että se laboratorio olisi ainoa toivomme näitä otuksia vastaan. Tutkimustyö oli jo pitkällä, ja olin ylpeä veljestäni. Pääsin jatkamaan matkaani portaita ylös.
Ylhäällä oli rauhallisempaa, mutta hiljainen pelko vallitsi sielläkin. Susan ja Tom olivat tulleet myös tänne ylös, ja veljeni näkyi löytäneen jotain mielenkiintoista. Hänellä ja kahdella muulla tutkijalla oli valkoiset laboranttitakit, ja he viittoilivat meitä tulemaan pöydän ääreen. Pöydällä oli nukke, johon oli kinnitetty pieni käsi.
-Me löysimme tämän käden tänään ja luultavasti se on kuulunut hyvin pienelle yksilölle. Tämä auttaa meitä paljon, koska nyt me voimme rekonstruoida tällaisen pienen yksilön kokonaan.
Käsi oli harmaa ja jotenkin kuolleen oloinen, mutta samalla tuntui kuin se olisi voinut herätä henkiin minä hetkenä hyvänsä. Kipsistä tehty nukke, johon se oli kiinnitetty, lisäsi vielä vaikutelmaa.
-Voi miten pieni se on ollut... sanoin. Minun tuli sääli tuota pientä ihmistä, josta oli alkanut tulla jotain niin hirvittävää.
Yhtäkkiä nukke alkoi sätkiä, ja käsi alkoi lähettää siihen ikäänkuin sähköiskuja. Nukke alkoi sätkimään hurjasti ja avasi hetken päästä silmänsä. Käsi sai sen muutettua yhdeksi niistä.
Meille tuli kiire lähteä takaisin alas. Jostain ilmestyi vielä muutama lisää noita iljetyksiä. Ne lentelivät ja syöksähtelivät harmaina ja verenhimoisina, ja yrittivät upottaa hampaansa meihin.
Minä olin alaovella ensimmäisenä, ja kuulin ylempää portaista erilaisia ääniä. Huusin veljeäni kiirehtimään.
-Mene kyykkyyn, ne eivät saa nähdä sinua ulkoa, veli huusi.
Niimpä kyykistyin. Välillä kuitenkin kurkistin uhkarohkeasti ulos. Kadulla lensi satoja harmaita palloja, ja näky oli uskomaton. Miten ne voivat olla noin nopeita, ja miten niille voi kasvaa tuollaiset hampaat?
Huusin veljeäni taas. Huusin ainakin kymmenen kertaa. Mikä niillä kestää?
Meidän oli päästävä seuraavalle tasolle. Sieltä käsin voisi ehkä vielä tehdä jotain. Muut tulivat alas, ja avasimme oven niin nopeasti kuin pystyimme. Nyt oli kiire. Kehitimme kuplan hyvin nopeasti, mutta sitten näin muutaman ihmisen kadulla. Heidät pitää pelastaa. Syöksyin kadulle viuhahtelevien olioiden sekaan, ja rukoilin etteivät ne huomaisi minua. Saatuani hyvän otteen aloin vetää noita onnekkaita ihmisiä kuplan sisään.
Kaikki oli valmista. Tom painoi tarvittavia nappuloita, ja pian alkoi tuntua hassulta. Minä en ollut vieläkään tottunut tähän. Teleportaatio oli keksitty vasta hiljattain, mutta nyt se oli enemmän kuin tarpeen. Kuplan kova hurina herätti noiden yhä nopeampien olioiden mielenkiinnon, ja satoja palloja kääntyi meihin päin salamannopeasti. Nyt menee tiukille, ajattelin. Jos emme ehdi, niin taivaaseen ota tykösi, ajattelin ja suljin silmäni. Kuulin kiljumista ja huminaa.
Olin omassa sängyssäni. En ollut varma mille tasolle olin päätynyt. Mieheni nukkui vieressäni.
Vähään aikaan en uskaltanut liikkua. Sitten kuulin äänen, sirisevän, erikoisen äänen. Eivät kai ne ole ehtineet tännekin, ajattelin ja olin menossa paniikkiin. Mistä se tulee, kuinka monta niitä on...

Lattialla, pyyhkeen alla, soi miehen kännykkä. Luojan kiitos, se oli vain puhelin. Ehkä me voimme vielä estää niiden pääsyn tänne.

HuohPerjantai 18.01.2008 23:18

Tylsää meinaa olla. Yks kaveri kävi kylässä pitkästä aikaa. Muuten ei sitten keksittykään oikeen ohjelmaa täksi perjantaiksi. Eilen olin kaverin kanssa monta tuntia kattelemassa vauvanvaatteita ja leluja ja kaikkia semmosia. On se kaverin tyttövauva lutunen. =o)
Semmosta. Eipä kai tässä tänään muuta...

BlondiksiKeskiviikko 16.01.2008 21:42

Tänään on taas siivoiltu. Tontsa on vähän kipeenä, ei oo ainakaan vielä mua tartuttanu. *Koputtaa maalaamatonta* Kohta musta pitäs yrittää tehä blondia, saas nähä mitä siitä tulee. Sitten kun kyllästyn blondiuteen, tulee taas tilalle redhead. Näin se kameleontti muuntautuu vähän väliä. =oD

Elämä onSunnuntai 13.01.2008 21:53

Olen oppinut, että on todellakin olemassa asioita, joille et kertakaikkiaan voi mitään. Et yrittämällä, et vahingossa. Et voi vaikka tekisit kaikkesi. Jotkin asiat eivät vain muutu.
Siksipä pyydänkin:
Jumala, anna minulle rohkeutta muuttaa asiat jotka voin muuttaa
ja voimaa hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa.

Terveisiä HelsingistäSunnuntai 13.01.2008 00:53

Aamupäivällä lähettiin ajelemaan Tontsan siskon ja sen tyttären kanssa Helsinkiin. Mentiin Heurekaan, siellä oli hauskaa. Pallomeressä tuli käytyä (varmaan viimesen kerran elämässä) ja kokeiltua kaikkia kivoja härveleitä. Sitten katteltiin esitys planetaariossa. Käytiin hakemassa vähän Tontsan siskon tavaroita ja sit mentiin mäkkäriin syömään. Sen jälkeen suunnistettiin takasin Poriin. Justiinsa tultiin kotiin, ja meikäläinen on aika poikki. Mutta kyllä nää tämmöset kivoja päiviä on, kun on muutakin kun kotona möllöttämistä. =o)

TylsäääLauantai 12.01.2008 02:21

Siivoiltiin ja tuli kaveri käymään. Ne ovat miehen kanssa tuolla olkkarissa toisella koneella. Blaah. Mutta onneksi huomenna mennäänä Helsinkiin ja Heurekaan. Pitäs tulla kiva päivä. =o) Vois kai mennä nukkumaan pian että jaksaa herätä.

Ei sitä tarvitse selittää minkä tuntee sydämessään

Mun puutarhassaKeskiviikko 09.01.2008 20:24

Mun puutarhassa ei ole muovituoppeja, mun puutahassa
mun puutarhassa ei ole kymmenen uutisia, mun puutarhassa

Mun puutarhassa olet sinä
Mun puutarhassa olet sinä

Mun puutarhassa ei ole kirsipihoja, mun puutarhassa
mun puutarhassa ei ole slummeja
mun puutarhassa ei ole kolmentonnin kenkiä, mun puutarhassa

Mun puutarhassa olet sinä
Mun puutarhassa olet sinä

Mun puutarhassa ei ole kaukolämpötunnelilapsia
mun puutarhassa ei ole kengänkiillottaja-armeijoita
mun puutarhassa ei ole rukoilevia presidenttejä

Mun puutarhassa olet sinä
Mun puutarhassa olet sinä

Mun puutarhassa ei ole "Ja matkaliput, kiitos"
Mun puutarhassa ei ole "Me kyllä tapaamme nahkurin orsilla"
Mun puutarhassa ei ole "Missä helvetissä sä oot taas ollu koko yön?"

Mun puutarhassa olet sinä
Mun puutarhassa olet sinä

TravianiaLauantai 05.01.2008 20:08

Sitähän tässä vaan pelaillaan. Mitäpä sitä muutakaan lauantaina. Siivota pitäis vielä jos jaksais.
Siellä on tullu aika kylmä ilma. Kyllähän siellä pakkasta näin tammikuussa kuuluukin olla, hyvä vaan että kaikki pöpöt kuolee. Mahatautia ollu kuulemma liikkeellä.
Maanantaihin mennessä pitäs mielellään keksiä mihin sitä menis taas työkokeiluun. No, ehkä tässä joku idea pälkähtää päähän.

Näin se meneeKeskiviikko 02.01.2008 19:11

Taas on tullut pyöriteltyä asioita aika paljon päässä. Mutta heeei, mä olen kihloissa. =oD
Mihinkähän tämä mun elämä vielä johtaa? Mitä on odotettavissa? Mitä pitää tavoitella, mitä pitää varoa?
Löysin hauskan selainpelin, www.travian.fi ja sitä nyt alotin pelailemaan. =o) Siivoilla pitäs ja käydä vähän kahveella ja semmosta.

Olen:

Elämää nähnyt

Vaikka et olisi vanha, sielusi saattaa olla. Se on nähnyt elämää eikä nolostu tai pelästy helposti. Kuitenkin inhimillinen ja hyvä; yrität olla kaikille ystävä ja hyväksyä heidät. Osaat pitää itsestäsi huolta, ja levittää hyvyyttäsi, kun joku sitä tarvitsee. Elämää nähneet vaarat liittyvät lähinnä kaavoihin kangistumiseen, mutta sinä olet ainakin toistaiseksi välttänyt moiset karikot.

Erinomainen ystävä ja tukija!

Sanoo testi. Heh. =oD