IRC-Galleria

Asiat menee kahta hullummaksi. Enää en ainakaan tajua mistään mitään, mutta kai ne asiat tästä vielä selviää.
Kävin kaupassa ostamassa kaks kassillista ruokaa, ja TAAS tuli ostettua karkkiakin. Pitäis varmaan rajottaa tota namujen syöntiä.
Kummallisia keskusteluja on tullu käytyä, katto on lattia ja lattia on katto. Omista tunteistakaan ei ota enää selkoa. Onneksi asioilla on ollu ennenkin tapana selvitä.
Ihmeellisiä uniakin tulee katseltua, sen verran kun nyt uni tulee. Patteri pitää ainaista naksutustaan, marsut pitää omaa elämäänsä ja hyvää asentoa ei tahdo öisin löytyä.
Maanantaina pitäis keskittyä kouluun aika täysipainosesti, saapa nyt nähä mitä siitäkin tulee... onneksi huomisen saa vielä lusmuilla. Tiistaina olis se itsepäisyyspäiväkin.
Joulu lähestyy armotonta vauhtia, enkä mä ole tehny sen suhteen vielä mitään. Ehkä ensi viikolla pitäis kirjotella kortit valmiiksi ja kattella mahdollisia lahjoja.
Että semmosia...

Nukuin ensin oikeen pitkään, ja kun jaksoin herätä niin mietin että pitäis ettiä yks tärkeä lappunen. Kun sitä ei sitten löytyny, kävin hoitamassa asian kaupungilla. Olin samalla syömässä Raxissa ja kylläpä tulin täyteen... Ulkona on lumi vetäny taas aika loskaksi.
Aika hiljasta taitaa tulla tästäkin illasta, saa nyt nähdä viittinkö ja jaksanko vielä johonkin lähteä. Ajatukset pyörii taas jotenkin ympyrää, ei kyllä tekis mieli kotonakaan yksin olla. Mistähän olen näin sekasin menny, pää on kun haminan kaupunki. Mihinkään ei osaa keskittyä, haluan kaiken ja en mitään. Onko tämä alkavaa kaamosmasennusta tai jotain?
Kaikenlaisia suunnitelmia olen pyöritellyt päässäni. Haluaisin ottaa kissan, mutta se ei oikein taida onnistua kun on jo kaksi marsua. Ehkä harkitsen asiaa sit joskus myöhemmin. Tarvii vähän kyllä kysellä muiden kokemuksia asiasta...
Otetaan päivä kerrallaan ja katotaan mitä elämä tuo eteen. Sen olen jo huomannut että sieltä voi tulla ihan mitä vaan ja koska vaan. Ikinä ei tiedä. Siinä se jännitys onkin. =o)

Siis lunta tuiskuttaa. Ja Antti Tuiskuttaa. xoD
Lähdin aamulla tarpomaan kouluun huonosti nukutun yön jälkeen. Uni ei vaan kertakaikkiaan tullut, aina oli huono asento, liian kylmä tai kuuma. Huonot unet veivät veronsa, koska meinasin kompastua vähän joka toiseen kiveen, kantoon ja lumikokkareeseen. Sain kuitenkin koululla hoidettua melkein kaiken mitä pitikin ja juttelin parin ihanan kaverinkin kanssa niitä näitä. Itsenäisyyspäivänä olisi ehkä edessä esiintyminen...
Sitten takasin kotiin. Yritin kovasti lukea koulutehtävään liittyvää kirjaa. Hassuttelimpa mesessäkin.
Kuuden maissa lähdin keskustaan päin, ja tunnelma alkoi kehittyä pikkuhijaa odottavaksi. Porukkaa oli sali täynnä.
Valo- ja ääniefektien saattelemana Antti tuli ja sekotti koko pakan. En mä mikään suuri fani ole ollut, mutta nyt asia muuttui. Jätkä on oikeesti sulonen ja osaa vielä laulaakkin. Konsertti oli ihan omaa luokkaansa ja ainakin minä jäin ihan fiiliksiin.
Kotiin tullessa lunta oli satanu taas puolet enemmän ja käveleminen oli aika työtä tuolla hangessa. Onhan se kuiteskin hyvä että talvi on tullu ihan kunnolla.
Huomenna ois sitten perjantai. Saa nähdä mitä se viikonloppu tuo tullessaan.

Ulkona on sitten tosi ihana ilma! Nyt jo alkaa tosin hämärtää, mutta äsken kun siellä kävelin, niin ihailin sitä pehmosen valkeaa maisemaa jonka yläpuolella hohti purppuraa. Talvi taitaa olla ja pysyä. =o)
Ajattelin hemmotella itseäni poppareilla ja chilipähkinöillä. Suklaata meinasin ostaa, mutta sitä syödessähän alkaa naama kukkimaan. =o(
Joku puhelinhaastattelija soitti, mutta ei voinukkaan haastatella mua koska en ollu lukenu tämän päivän Satakunnan kansaa. xoD
Tänään ois vielä ohjelmassa lähinnä koulutehtäviin lukemista ja marsujen hellimistä. Huomenna voi olla sit jo taas vähän vilkkaampaa. =o)

Tänään on ollut hiljasta, niinkun on ollu jo monta viikkoa putkeen. Kotona olen ollut, kuunnellu Hausmyllyä ja ihmetelly elämän menoa. Ajatukset alkaa selkiintyä, vaikkakin hyvin hitaasti. Eikös se ole pääasia että itse tietää mitä haluaa?
Sain ittestäni irti niin paljon että kävin jopa kaupassa. Sieltä en tosin ostanu muuta kuin Murulle ja Hönölle heiniä. Niitä ne nyt nakertaa innoissaan.
Vähän on semmonen olo että kukaan ei kaipaile eikä ketään kiinnosta. Eihän se tietenkään niinkään ihan ole, ainahan joku jaksaa yhteyttä ottaa mutta ehkä se on semmonen tunne vaan.
Märkää lunta on piha piukassa ja ovikin piti potkia auki. Ihan kaunista ois jos tuo ei olis menny niin loskaksi, eilen ainakin vielä ihastelin ulkona tuota luontoa.
Huomenna tarvis YRITTÄÄ nousta ajoissa ja mennä ehkä käymään koulussakin pitkästä aikaa.
Että semmosta. Elämä on.

PS. Kuulimpa tänään semmosen niin hyvän uutisen että se pelasti aika paljon tämän päivän =oD