IRC-Galleria

Ohhhhhhoijjjjjaaaaa. Kaikkea sitä pitää olla.
Kotona taas olen ollut, yrittänyt lukea yhtä koulukirjaa epätoivosesti. Aina vaan tuntuu olevan muka jotain muuta parempaa tekemistä.
Tuli katteltua Turner ja täystuho. Hiukka hauska koira. xoD
Illalla huomasin saaneeni aika mielenkiintosen mailin, ja siihen yritin vastailla.
Up and down, round 'n' round.
Kai sitä sitkeydellä saa paljon aikaseksi. Kun ei vaan luovuta.
Päätä särkee. =o( Kai uni auttaa.
Semmosta tänään.

Eipäs tänäänkään mitään erityistä ole tapahtunut. Kotona oon ollu suurimman osan päivästä eikä täällä oikeen mitään ohjelmaa ole. Kattelin hauskat kotivideot ja nauroin kaverin kanssa ihan kippurassa.
Pakkasta on silleen että tiet on aika liukkaita ja tänäänkin meinasin lentää selälleni muutaman kerran. Onneks pysyin pystyssä. Joku kisu ressukkakin oli tuolla ulkona, kulki mun perässäni ja maukui niiiiin lohduttomasti.. kai senkin oli kylmä.
Nyt vois loppuillan sulatella itteänsä, syödä jotain ja päivystää mesessä.

Aamulla luin muutaman tunnin vielä tenttiin, joka alkoi koululla kahelta. En sitten tiiä miten meni, kyllä mä sinne yritin kovasti jotain kirjotella.
Ulkona on toi käveleminen sinänsä hankalaa että jossain kohtaa tiet on aika peiliä. Meinasin tänäänkin lentää pari kertaa selälleni kun astuin vähänkin varomattomammin.
Kotona rentoutumista ja niin pois päin. Marsujen kanssa touhuamista. Mietin että kai sitä ajokorttiakin tarvis alkaa hommailemaan jossain vaiheessa.
On tämä elämä aikamoista vuoristorataa. Eesuntaassun. Kaksi askelta eteen, yksi taakse, kaksi eteen ja yksi taakse... Kai se pääasia on että yleiskuva on ylös ja eteenpäin.
Tämmöstä tänään.

Tänään kävin taas kaupungilla ihmettelemässä. Olin kahvilassa cokiksella ja viinerillä, ja luin siinä samalla tenttikirjaa. Armoton lukeminen jatkuu vielä täällä kotonakin. Tänään olen yrittäny kovasti suunnitella tänne mun kämppään kaikkea, mutta saa nyt nähdä missä aikataulussa tänne mitään saa.
Kai mä sen kisun hankin sitten joskus joulun jälkeen...
Vihdoinkin kuvien lisäyskin taas onnistuu mulla. =o)
Jospa mä ottaisin vielä edelleen tuon tenttikirjan kauniiseen käteen ja katson mitä saan jäämään tähän pieneen ja paksukalloiseen päähän.

Tämän päivän ohjelmassa on ollu lukemista, linnan juhlien kattelemista ja karkkien mussutusta. Muuten en ole mitään viittiny kehitellä, kun mitkään paikat ei ole auki ja kaikilla on niin kiire.
Ei oo tänään tapahtunu mitään erikoista mistä pitäis kertoa...

Pienet ja joskus jopa yksittäiset, kolmikirjaimiset sanat voivat antaa toivoa ja piristää uskomattoman paljon. Tosin on ollut myös kokonaisia lauseita, jotka on saanu suupielet ylöspäin. =o)
Sain tänään kehuja meidän koulun opolta, ja eiköhän tuo koulukin taas luonnistu. Pieni loppurutistus vielä ennen joulua ja homma on hoidossa.
Koti-iltaa taas viettelen. Kuuntelen musiikkia ja mietiskelen asioita. Lueskelen lehtiä ja päivystän mesessä. Siinähän sitä onkin.

Aamupäivällä soittelin äitille kun ei ollu muutakaan tekemistä. Sitten lähin iltapäiväksi kaupungille palloilemaan. Sieltä en löytäny onneksi mitään ostettavaa, säästyipähän rahaa. Apteekista kävin kuiteskin hakemassa vitamiineja kun ajattelin että vois vähän piristyä ja ettei aina olis kuin nukkuneen rukous.
Idolsissa oli hyviä esityksiä, en vaan jaksanu jäädä kattelemaan tuloslähetystä.
Aamulla tarvis herätä ajoissa ja lähteä kouluun.
Otsikosta voi ehkä päätellä että tämän päivän musiikki on Kaija Koota.
Eipä paljon muuta tänään.

Asiat menee kahta hullummaksi. Enää en ainakaan tajua mistään mitään, mutta kai ne asiat tästä vielä selviää.
Kävin kaupassa ostamassa kaks kassillista ruokaa, ja TAAS tuli ostettua karkkiakin. Pitäis varmaan rajottaa tota namujen syöntiä.
Kummallisia keskusteluja on tullu käytyä, katto on lattia ja lattia on katto. Omista tunteistakaan ei ota enää selkoa. Onneksi asioilla on ollu ennenkin tapana selvitä.
Ihmeellisiä uniakin tulee katseltua, sen verran kun nyt uni tulee. Patteri pitää ainaista naksutustaan, marsut pitää omaa elämäänsä ja hyvää asentoa ei tahdo öisin löytyä.
Maanantaina pitäis keskittyä kouluun aika täysipainosesti, saapa nyt nähä mitä siitäkin tulee... onneksi huomisen saa vielä lusmuilla. Tiistaina olis se itsepäisyyspäiväkin.
Joulu lähestyy armotonta vauhtia, enkä mä ole tehny sen suhteen vielä mitään. Ehkä ensi viikolla pitäis kirjotella kortit valmiiksi ja kattella mahdollisia lahjoja.
Että semmosia...

Nukuin ensin oikeen pitkään, ja kun jaksoin herätä niin mietin että pitäis ettiä yks tärkeä lappunen. Kun sitä ei sitten löytyny, kävin hoitamassa asian kaupungilla. Olin samalla syömässä Raxissa ja kylläpä tulin täyteen... Ulkona on lumi vetäny taas aika loskaksi.
Aika hiljasta taitaa tulla tästäkin illasta, saa nyt nähdä viittinkö ja jaksanko vielä johonkin lähteä. Ajatukset pyörii taas jotenkin ympyrää, ei kyllä tekis mieli kotonakaan yksin olla. Mistähän olen näin sekasin menny, pää on kun haminan kaupunki. Mihinkään ei osaa keskittyä, haluan kaiken ja en mitään. Onko tämä alkavaa kaamosmasennusta tai jotain?
Kaikenlaisia suunnitelmia olen pyöritellyt päässäni. Haluaisin ottaa kissan, mutta se ei oikein taida onnistua kun on jo kaksi marsua. Ehkä harkitsen asiaa sit joskus myöhemmin. Tarvii vähän kyllä kysellä muiden kokemuksia asiasta...
Otetaan päivä kerrallaan ja katotaan mitä elämä tuo eteen. Sen olen jo huomannut että sieltä voi tulla ihan mitä vaan ja koska vaan. Ikinä ei tiedä. Siinä se jännitys onkin. =o)

Siis lunta tuiskuttaa. Ja Antti Tuiskuttaa. xoD
Lähdin aamulla tarpomaan kouluun huonosti nukutun yön jälkeen. Uni ei vaan kertakaikkiaan tullut, aina oli huono asento, liian kylmä tai kuuma. Huonot unet veivät veronsa, koska meinasin kompastua vähän joka toiseen kiveen, kantoon ja lumikokkareeseen. Sain kuitenkin koululla hoidettua melkein kaiken mitä pitikin ja juttelin parin ihanan kaverinkin kanssa niitä näitä. Itsenäisyyspäivänä olisi ehkä edessä esiintyminen...
Sitten takasin kotiin. Yritin kovasti lukea koulutehtävään liittyvää kirjaa. Hassuttelimpa mesessäkin.
Kuuden maissa lähdin keskustaan päin, ja tunnelma alkoi kehittyä pikkuhijaa odottavaksi. Porukkaa oli sali täynnä.
Valo- ja ääniefektien saattelemana Antti tuli ja sekotti koko pakan. En mä mikään suuri fani ole ollut, mutta nyt asia muuttui. Jätkä on oikeesti sulonen ja osaa vielä laulaakkin. Konsertti oli ihan omaa luokkaansa ja ainakin minä jäin ihan fiiliksiin.
Kotiin tullessa lunta oli satanu taas puolet enemmän ja käveleminen oli aika työtä tuolla hangessa. Onhan se kuiteskin hyvä että talvi on tullu ihan kunnolla.
Huomenna ois sitten perjantai. Saa nähdä mitä se viikonloppu tuo tullessaan.