IRC-Galleria

Somebody call 911. Tai jotain. Yöllä näky taas häröjä unia. Koulussa ei ollu taaskaan mitään erikoista, no jospa huomenna sitten. Tontsa on ollu illan kaverinsa luona ja kai se sieltä kohta tulee kotiin. Mun tarvii tehä eväät huomiseksi ja laittaa reppu valmiiksi eikä siinä sitten muuta kun pää tyynyyn ja kuudelta taas ylös. Ai niin, Helsingistä soitettiin, hang in there S.

Terkkuja Niittymaalta, tänään käytiin siellä. Eipä tässä ole sitten muuta oikeen tehtykään. Alkaa väsy painaa päälle ja huomenna on se viikon ihanin päivä eli maanantai. Ehkä sitten huomenna jaksan taas tähän kirjotellakin jotain.

Tämä torstai toi mukanaan taas pakkasta. Koulussa oli vaan mielenkiintosta keskustelua ja ystävänpäiväjuhla. Ihan hauskastihan sekin meni.

Olen tässä herkutellu pitkin iltaa. Nami nam, näin sitä laihdutaan... ehe ehe. Ei kai tässä sitten muuta kun nukkumaan, väsy on ja tyhmä olo.

Menin sitten tänään taas sinne kouluun. Olishan sen puolesta tekemistä kovasti, viikonlopuksi sitten ainakin. Huomenna siellä on ystävänpäiväjuhlat ja sitten pitäs käydä neuvottelemassa noista maksuasioista, kallista tuo syöminenkin siellä...

Eläintarha voi hyvin. Kotona kaikki niinkun ennenkin. Viikonloppua kohti, onhan huomenna jo torstai.

Olen vieläkin kipeä kuin mikä. No, huomenna taas uusi yritys kouluun. Tänään ei ole paljoa muuta kun siivousta tehty, ja yrittäny venytellä. Kyllä niitä lihasrelaksantteja tarvii sitten hakea lääkäriltä jos ei muu auta.

Google streetview tuli ja jyräsi Suomen tänään. Olen ihan addiktoitunut, koko päivän kattellu sen kanssa vanhempia ja uudempia maisemia. <3

Pianhan tästä tarvii sitten jo mennä nukkumaankin.

Empä päässy tänäänkään kouluun, oli niin kamala olo aamulla. Mitähän tästä tulee. Vähän meni harakoille tämäkin päivä. Ja ajatukset sekasin kun... no mikä nyt olis niin sekasin.

Huomenna paremmalla onnella koitetaan taas, ja nyt nukkumaan jotta pääsee kuudelta aamlla ylös. (Yeah, I wish...)

Kai sitä pitää alkaa tännekin kirjottelemaan päivittäin. Ihan itteä varten ainakin, jos ei näitä nyt kukaan muu enää luekaan. Joku aika takasin olitte ahkeria lukemaan mun vuodatuksia... =oD

Kun heräsin niin oli sellanen olo että... no, eipä siihen ees osaa mitään sanoa. Sen verran hyvää ja ihanaa unta näin että sinne uneen olisin mielihyvin jääny loppuiäksi enkä olis ihan heti herätä tahtonu. =oD

Nooh, Tontsa tuli sitten kotiin kans. On se hyvä että viettää aikaa sukunsakin kanssa, me kyllä keritään olemaan naamat vastakkain... mutta joo, eipä tässä sit enää pahemmin tänään mitään jaksa kai kun on ihan semmonen olo koko ajan että tärisen ja vapisen ja jalat menee alta ja pyörryn. Enkä tiä miksi.

Huomiseen...

Olen saanut tänä viikonloppuna sitä kuuluisaa omaa aikaa. Ihan hyvää se on tehnyt. Yksin kotona eläintarhan keskellä, vielä ensi yön nukun itekseni.

Niin, nyt meillä on sitten kolme kissaa ja kaksi marsua lemmikkeinä. Mimosa tuli tuossa torstaina ja kovasti nuo nyt Lillin kanssa tekevät tuttavuutta. Toivon että niistä tulee kavereita että voisin pitää vastakin samassa häkissä.

Tänään olen kuunnellu lähes repeatilla tuota Lady Gagan Bad romancea. En tiä mikä siinä on kun vaan iski niin hyvin.

Nyt kattelen viidentoista vuoden takaista jäkisottelua, sitä kuuluisaa jossa Suomi voitti sen (toistaiseksi ainoan) mm-kultamitalinsa.

Ei kai tässä sitten muuta kun hiihtolomaa odotellessa ja että sais lääkkeet...

Nyt on sit munkin tavarat täällä Impolassa. Huhheijaa. On tässä kaaos ja järjestämistä mutta pääasia että se ravaaminen edestakasin loppu nyt.

Huomenna pitäs mennä sitten tekemään loppusiivous sinne kämpälle. Ja sitten loppupäivä koulutehtäviä. Siinähän se viikonloppu sit taas menikin perhana.

Ajatukset kulkee samaa rataa, ei pelkoa että muuttuisivat... ta jotain...

Ja kovasti piteleekin. Aamulla ennen kaheksaa kun menin bussipysäkille niin tuntu että kuolen siihen paikkaan. Sittemän aikaan ei oo kuulemma ollu kun vaivaset 24 astetta pakkasta. Muhevaa.

Kämppää laitettu tänäänkin muuttokuntoon ja huomenna sitten pitäs olla minunkin tavarat täällä Impolassa. Jes. Mutta tänään oli kyllä surunkin päivä, nimittäin...

Marsuni Rölli lähti vihreämmille niityille kuikuttamaan. Nuo marsut on kyllä siitä hassuja ettei niistä aina tiedä mikä on vienyt. Pari päivää marsu oli semmonen hissumpi mutten ajatellu sen olevan mitään sen kummempaa. No nyt Lilli on yksin niin kauan kunnes sille kaveri hankitaan, jos nyt selviytyy sekään tästä kaikesta järkytyksestä. Kaverin menetys, muutto, tuo pakkanen... Saa nähdä, on ne niin herkkiä otuksia. <3

Kaikenlaisia ajatuksia on päässä risteillyt, mutta ei kai siinä sit mitään... Tämä viikonloppu menee tuossa muutossa ja koulutehtävissä. Ja jos aikaa vielä jää yli niin X-files kyllä ratkasee senkin ajankäytön pulman.

Kuittaan