IRC-Galleria

Nyt on sitten mielenkiintosia ja aika upeita päiviä takana. Tulihan se kaveri sieltä Rovaniemeltä asti sitten, perjantaina iltapäivällä oli täällä Turussa. Olihan se jännä tunne molemmin puolin, toisaalta jännäsi molempia ja toisaalta se oli vähän niinkun oltais vasta eilen nähty. Päivien ohjelmaan kuului Aboa vetus, Turun linna, elokuvat (sekä kotona että teatterissa), ruokailuja ravintoloissa, ja lisäksi sain ihanan violetin neuleen inka-kaupasta. Kyllä kelpasi. Musta alkoi tuntumaan että jonkunlaista sukulaissielua siellä on ja outo olo jäi vielä tänäänkin kun sen saattelin taas junaan kotiinsa päin.

No, nyt sitten pitäisi valmistautua pikavisiittiin Helsingin puolella.

Ei kai tässä just nyt muuta...

Tänään uhrasin taas aikaani äidille. Vettä sateli ja ilma on lievästi sanottuna syksyinen mutta ei kai sitä nyt muuta voi tähän aikaan vuodesta odottaakaan. Kävin äidille hakemassa taas kaupasta jotain. Sitten kun pääsin kotiin oli kello jo taas hyvinkin sen verran että päivä paremmalla puolella.

No huomennahan se harvinaistakin harvinaisempi vieras saapuu sieltä pohjosesta, junalla matkustelee tänne Turkuun kymmenen tuntia. On se tosiaan jännää kun semmosia just ehkä seittemän tai kaheksan ikäsiä on oltu kun viimeksi on nähty. Lapsuuden tuttu tosiaankin. Saas nähdä millanen mies sieltä on kuoriutunut.

Nyt pitäs sitten saada unen päästä ajoissa kiinni. Tänään EN mene omegleen niinkuin eilen, se on virhe jos meinaa ajoissa petiin päästä. Sieltä ei vaan pääse pois, sitä ei vaan osaa lopettaa.

No mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Nonnih. Eilinen oli tahimista paperiasioiden kanssa, mutta kun en kaikkea saanut tehtyä niin ajattelin että päivä se vielä huomennakin. No tänään lähdin sitten kaupunkiin, vain todetakseni että olen jonkun yhden miljoonasta tarvittavasta paperista unohtanut kotiin, no eihän sitä täältäkään löytynyt, joten maksampa kiltisti kympin että tekevät mulle uuden. Huoh. Onneksi burana auttaa päänsärkyyn. Nyt tarvisin KUNNON niska-hartia-hieronnan.

No, olimpa eilen (taas vaihteeksi) kylässä uudella tuttavuudella. No, kahteltiin leffa ja tuota noin niin... sitä samaa mitä aina. Ei tästä tule mitään. Kaikkea ne haluais mutta mihinkään vakavaan eivät voi ajatella osallistuvansa. Kyllä nyt loppu kyläilyt ihan oikeesti.

No semmosta, huomiseksi on luvattu vesisadetta mutta pakko silti vaan lähteä taas aamulla juoksemaan asioita. Katsotaan onko yhtään parempi päivä kuin tänään.

Uusi viikko se taas tulla tupsahti. Olin taas käymässä kaupungilla, niinkun melkein joka päivä. Tuli käytyä tuomiokirkossa mutta tällä kertaa seura ei ollut kovin piristävää. No, mitäpä tuosta.

Olis tässä kaikenlaista tulossa, huominen pitäs käyttää papereiden metsästämiseen ja ensi viikonloppuna tuleekin sitten vieras kaukaa pohjosesta. Kahden viikon päästä viikonloppuna olis vuorossa jokasyksyinen reissu Helsinki - Espoo - akselille.

Piti rekisteröityä postcrossing.comiin, hauskaa alkaa odottelemaan että postikortteja ropisee laatikkoon. :D No semmosta. Kai huomenna taas lisää.

Ps. On se hauskaa yrittää unohtaa joku mutta kun ei onnistu...

Onhan tämä nyt jo aikamoista. Eilen illalla tässä kotona vaan rentouduin, ja puolenyön tietämillä vielä ihmettelin puhelin kourassa että kuka se olis vielä hereillä että vois vähän höpötellä. Keksin sitten tietenkin nerokkaasti soittaa semmoselle yhdelle tietylle... no se ei vastannut. Menin petiin aika myöhään, mutta olin kai jo kerinnyt nukahtamaan kun heräsin puhelimen soittoon. Kello oli neljä. Ja kello 04.20 oli hän ovellani... itse H.K.M. Juhlintakunnossa herra oli ja eihän se tähän uskaltanu nukahtaa kuitenkaan. Viiden aikaan häipyi ovesta ulos. Ja minä kuuden maissa aamulla vielä sitten kai nukahdin.

Tänään on ollu vähän zombie-olo. Käväsin kaupungissa, vein äidille paketin nenäliinoja kun se pyysi ja tulin takasin kotiin. Aika olo kyllä. Mitähän vielä...

Njooh. Että näin sitten taas. Niinkun mä kirjottelin jo kauniisti ja ajattelin kauniisti, tosissani, ja sitten toinen on kuitenkin just niinkun ne loputkin. Ei kyllä kohta tunnu enää missään. Nauran kun mulle tehään näin seuraavan kerran. No, kaipa tässä saa omaakin lääkettä maistaa, olen kai mä itekin jättänyt noita toisia ihmisiä aika kylmästi syystä jos toisesta. Tässäpä sitä saa sitten miettiä syntyjä syviä, heh.

No oli mulla tässä seuraa kuitenkin ja katteltiin leffaa, Kassukin oli aivan intopiukeena kun tuli vieras joka leikki sen kanssa. :D Tänään pitäs keksiä jotakin taas, eilen kun kierrettiin Turun linna niin tekis mieli vielä sinne Aboa Vetukseenkin.

Semmosia tähän hätään

Nukkuminen meni taas yllättävästi liiallisuuksiin. Vaikka oli kello soittamassa niin meikäläinen käänsi vaan kylkeään. Auttakaa nyt jo...

No menin sitten kaupungille iltapäivällä, söin vähän jotain Wiklundilla ja katselin sateista toria ja sen ihmisiä. Sitten kävin kaupassa äitille ja nauratin sitä vähäsen. Sen jälkeen oli vielä käytävä hakemassa täytettä omaankin jääkaappiin. Pääsin kotiin, söin ja huomasin että johan se on iltaan ehtiny. Että kylläpä oli taas hyötyä tästäkin päivästä. No äitille ainakin. Huominen on kai kanssa vähän semmosta samanlaista, kauheesti pitäs lentää ja tehä eikä kuitenkaan silti mitään saa aikaseksi. On tää silti mielenkiintosta elämää kaikenkaikkiaan nyt. Lievästi sanottuna.

Joo elikkäs eilisen kun olin hiljakseen kotona (teki muuten hyvää) ja tänkin päivän niin pitihän sitä nyt illalla lähteä käymään kaupungissa paristakin syystä. No kahvilassa tuli taas istuttua Chukin kanssa, mansikkapirtelö oli makeeta. Sitten piti tähyillä ja tarkastella, ja jututin yhtä taksikuskia siinä. Kyselyn tulos oli että hän tietää kenestä puhun, mutta nimeä ei muista eikä työvuoroja. Ja tietääkseen on vaimollinen /varattu immeinen kyseessä. Damn. :D No joo, katotaan mitäs tässä nyt sitten ton yhenkin kanssa tosiaan tapahtuu, saako pian lopettaa tällaset kotkotukset.

Kai sitä pitäs mennä nukkumaan kohta että sais ittensä aamulla ylös jotenkin. Menee nää päivät hukkaan. Näköjään toi yksin nyt "at a party, can't really talk, good night". No ei kai siinäkään. Juhlikoon. Kiitos ja näkemiin.

Kai sitä pitää kirjotella jotain kunnollistakin, ettei sitten taas myöhemmin lueskele näitä ja mieti että no mitähän tossakin taas on ollu.

Viikonloppu tosiaan oli aika... no miten sen nyt sanois... tapahtumarikas, monipuolinen, ihmeellinen, joo. Lauantaina päivän vaan olin ja ihmettelin, ja siinä illemmalla menin sitten kyläilemään. Tuli saunottua ja kisuja oli kiva silitellä (vaikka huomasin taas miksi ne kisut ei mulle paras vaihtoehto ollut, nenu tukossa...). Prinsessakohtelua tuli kyllä ja ei siinä mitään hätää ollut tosiaan. Ja ja... no semmosta.

Sunnuntaina elikkäs eilen iltapäivällä lähin sitten kaupungille taas ja olin sen erään kaverinkaverin kanssa kahvilla. Tai paremminkin limulla. Käytiin sitten siinä sen tykönä yhtäkkiä kun hän halusi vaihtaa vaatteet (ja järkyttää kämppiksensä taas). No kämppis järkyttyi kyllä, heh. Oudot jutut sillä silti. Mutta toi toinen oli kyllä paljon kivempaa ja järkevämpää seuraa. Istuskeltiin vielä joen rannassa ja oli se ihan mukavaa ajanviettoa. Kiva että Turussa alkaa jo tuttuja olemaan. No sitten... soi puhelin. Ja kutsu kävi.

Ei muuta kun suunta taas sinne... olihan se niinkun olis kotiinsa tullut. Kyllä oli hymyssä suu ja katse erilainen kuin ennen. En tiedä mikä sitä oikein vaivasi. :D Ja semmonen uskomaton iltahan siitä kyllä tuli. Miten se on aina niin ihana ja hyvällä tuulella ja nyt teki kaiken kyllä just niin täydellisesti. Meillä menee jutut yksiin ja huomasin tänään että me matkitaan (tiedostaen tai tiedostamatta) jo toistemme kehon liikkeitäkin, että kai tässä joku yhteys on olemassa. Uskaltasinko mä nyt jo vihdoin sanoa pitkästä aikaa että tiedän mitä haluan. Katsotaan suodaanko se mulle ihan tosiaan sitten, en uskalla edes ajatella oikein vielä että mitäs tässä tapahtuu.

Huomenna sitten olis tiistai ja pitäs saada tästä arjesta kiinni. Ei vaan tunnu onnistuvan täällä nyt millään. Menin sitten muuttaman Turkuun, jee. Joo.

I never guessed it would be like this.

You made me feel something new. I thought I had felt it all. I hadn't. The way you were and the way you did everything now made me shiver and I could feel the tears coming. You knew how to touch me in every possible way, and it was so beautiful.

The way you looked me in the eyes. The way you smiled. The way you held me. You just did everything exactly how I like it. I don't think anyone else had been able to do that before. You knew just how I wanted it to happen. And the best part is that I guess that is just how you like things too. How we were eating together from the same plate, doing it silently taking our turns. You were holding me so tight but gave me the space I needed just when I wanted it.

I know I am not perfect, but you make me feel like I am good enough. I know others may be offering me things too, even good things, but you are simply the only one who gets it right. We have a connection, that is hard to explain, we are somehow similar but at the same time different enough to teach each other. I know I would be ok with you. I know we could make it.

No-one can predict the future, and of course I know it is good to take one day at a time but... I do hope you are still in my reach tomorrow, my love. I am not ready to let you go anymore.