IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Still_alive

Still_alive

So darling, darling... stand by me

Selaa blogimerkintöjä

Älä näytä modausta

Interesting...Maanantai 31.03.2014 02:47

Njooh. Tässähän tämä on taas menny. Perjantai-iltana oltiin siellä International cafessa Hervannassa ja ihan mukavahan siellä oli jutella muiden kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin, vaikka ulkomaalaisia ei tällä kertaa pahemmin näkynyt. Siellä meni aika myöhään mutta onneksi pääsin auton kyydissä kotiin.

Eilen sitten oli se Newrooz - juhla, ja ihan hyvin kaikki meni. Lapsia siellä hoitelin, ja olihan se hauskaa kun 10-vuotias suklaasimmu kysyy että mennäänkö naimisiin. :D No ei kai siinä, onneksi taas kuskattiin kotiin asti.

Tänään olen pitänyt vapaapäivän kirkolta ja herkkuja tässä vähän mutustelen sekä katselen Criminal mindsiä. Kai tästä kohta vois nukkumaankin mennä.

Tää olis onnellinen pienistä asioistaMaanantai 24.03.2014 00:19

Olen kyllä tyytyväinen että tänään tuli lähdettyä käymään sinne metodistiseurakuntaan tutustumaan. Kyllä se oli vähän niinkun olis kotiinsa tullu. Ihmiset otti mut heti mukaan ja niin sitä vaan ollaan heti ensi perjantaina Hervannassa International coffee housessa hommissa, sitten lauantaina järjestämään kurdien ja persiankielisten Newrooz - uudenvuodenjuhlaa. Lisäksi lupauduin tuuraamaan suomenkielen opettajia, jos joku sairastuu. Vähänkö mää tykkään, tää on niinkun just sitä mihin mut on tehty.

Huomenna sitten olis taas tekemistä kyllä tarpeeksi, että pitäs tätä unirytmiä saada taas normaaliksi. Menny ihan yli äyräiden taas, en tiä mikä on. Taidan ottaa vähän rautaa ja vitamiineja vielä ennen nukkumaanmenoa. Vähän toi uus kirjakin tietysti valvottaa kun sitä ei sitten malta laskea käsistään kun alkaa lukemaan.

Semmosia. :)

And we gonna let it burnLauantai 22.03.2014 00:30

Eilen illalla tuli lunta niin paljon että voi morjes. Ja tänään vissiin yli kymmenen astetta lämmintä, kaikki lumet veks ja melkein ilman takkia olis tarjennu.

Tuli käytyä kaupungilla. Sieltä tarttui mukaan kirjakaupasta semmonen kirja kun "Kuvun alla". Olihan se pakko ostaa kun silmiin pisti, kun en ole sitä Under the domea telkkarista enää seuraillut. Kiinnostaa kuitenkin että miten siinä kaikki päättyy.

Ihan ok fiilis näin iltaa kohti. Rennosti vaan.

AvautuminenTorstai 20.03.2014 21:29

Nyt on tullut taas keskusteltua tästä aiheesta niin paljon, että pitää oikein nyt avautua. Varotan jo tässä vaiheessa, että tästä saattaa tulla pitkä sepustus. Joskus on vaan jäsennettävä itselleen ja mullekin, että mihin kaikkeen sitä oikein uskookaan ja minkä ihmeen takia.

Nyt kun tämä homo- ja lesbokeskustelu käy taas kuumana kuin kiukaan kivi, olen vähän ihmetellyt muutamia juttuja. Mistäs sitä edes oikein alottais?

Media antaa ymmärtää, että nyt on vihdoinkin aika suvaita ja sallia. Nyt on vihdoinkin aika antaa "ihmisoikeudet" kaikille. No, lähdetäämpä nyt siitä että ennen aikaanhan homot ja lesbot olivat hiljaa kaapeissaan, eikös niin? Ja sehän ei välttämättä tuntunut heistä kivalle, eikös niin? Ja nyt sitten ajatellaan, että "2000-luvulla pitää jo sentään ymmärtää". No pelkäämpä että niinhän tässä on juurikin tapahtunut. Nyt ajatellaan, että maailma on valmis tähän, mutta tarkoittaako nykyaika sitä että kaikki vaan paranee? Että nyt kun tämä kaikki hyväksytään, niin se on automaattisesti oikein, ja ennen oli väärin? Mä mietin sitä, että oliko entisaikoina homoja ja lesboja tosiaankin samalla lailla ja yhtä paljon kuin nyt? Jos oli, niin miten ja miksi ne pystyivät olemaan hiljaa, tyytymään kohtaloonsa, eikö jo ennemmin silkka seksuaalivähemmistöjän määrä olisi rohkaissut niitä tulemaan paremmin esille? Vai voiko olla että nyt tämä on jo tullut vähän ikään kuin muoti-asiaksi?

Tutkimuksethan osoittavat että homojen ja lesbojen aivot ovat jossain määrin erilaiset kuin heteroilla. Born this way? Maybe. Mä en silti ymmärrä että miten sitten kaksosista toisesta tulee homo ja toisesta hetero. Olisikohan kuitenkin ympäristön ärsykkeilläkin jotain tekemistä asian kanssa? Paineilla, rohkaisulla ja asennoitumisella?

Ajatellaampa että sulle syntyy poika. (Tai pistä tähän tyttö jos tykkäät, ihan miten vaan.) Perhe on onnellinen uudesta lapsesta. Sairaalassa pojan syntyessä jalkojen välistä löytyy miehiset välineet, mikään ei viittaa että sukupuolesta olisi mitään epäilystä. No, poika alkaa kasvamaan tavallisessa perheessä, mitään suurempia kamaluuksia ei tapahdu. Viimeistään ennen kouluikää vanhemmat kuitenkin huomaavat että poika alkaa käyttäytyä oudosti. Tyttöjen lelut ja värit kiinnostaa enemmän, ja kaikesta alkaa näkymään pojassa feminiinisempi puoli enemmän. Vanhemmat tietysti ajattelevat että voi ei, meidän poikako nyt sitten. Tahivat aikansa, kuten kaikki läheiset, mutta ajan kanssa oppivat hyväksymään että pojasta tuli homo / transseksuaali. Aikuisena sitten poika alkoi seurustelemaan toisen miehen kanssa tai hankkiutui hoitoihin ja leikkaukseen ja hänestä tuli nainen. Happy end?

Mennäämpä takaisin sinne lapsuuteen. Kun pojassa alkaa feminiinisiä merkkejä näkymään, niin automaattisesti ajatellaan, että tämä on nyt tässä, hän on homo / nainen. Hän on RUUMIILTAAN väärää sukupuolta, ei mieleltään. Jos homojen ja lesbojen aivot kuitenkin ovat erilaiset kuin muilla, niin olisiko joskus ajateltava asiaa toisinkin? Miksi aina on niin kiire ensin muuttamaan sitä kehoa johon on syntynyt, eikä ajatella koskaan että ehkä se henkinen puoli onkin se joka saattaisi tarvita korjausta? ONKO SE JOKU LOUKKAUS ajatella, että ehkä ruumiissa ei olekaan se vika, ehkä se onkin henkisessä puolessa? Niin homoseksuaaleilla kuin transseksuaaleilla? Sä olet syntymästäsi asti siinä kropassa, mutta aivoihin se kohdistuu mikä sut lopulta muuttaa seksuaalisesti. Näin mä asian näen.

Sitten vielä tähän avioliitto-asiaan. Ja adoptio-asiaan. Mikäli en ole aivan väärässä, ihmisiä on aina kahdenlaisia; niitä jotka uskovat Jumalaan ja niitä jotka eivät. Tämä lienee totta riippumatta seksuaalisuudesta. No, ajatellaampa että Jumalaan uskova homopari haluaa mennä naimisiin. No, kaipa heidän silloin pitäisi ymmärtää mitä Jumala heille haluaa antaa; ei toista samaa sukupuolta olevaa, vaan mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi. Mitä järkeä Jumalan olisi ollut luoda heitä sellaiseksi ja sitten sanoa että en minä sitä näin tarkoittanut? God makes no mistakes. Hän sinulle ne erilaiset aivotkin loi, mutta et sinä niiden vanki ole, jos et halua olla. Jos taas pari onkin ateisteja, silloinhan ei pitäisi olla väliä pääsevätkö he kristilliseen avioliittoon. Silloin pitäisi riittää jokin muu, muulla nimellä kutsuttava pelkästään yhteiskunnallinen instituutio. Mikäli nyt jotakin on pakko olla, vaikka ennenkin on ilman oltu ja silti se ei ole homoja lesboja estänyt olemasta yhdessä. No, olenko se minä joka nyt haluan ilkeästi puuttua toisten asioihin? Vai puuttuuko joku nyt kuitenkin minun käsittämääni avioliittoon haluten muuttaa sen? Jos avioliittoa nyt muutetaan niin, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä saavat mennä naimisiin, mikä estää ettei avioliittoa muuteta jonain päivänä monelle ihmiselle vapaaksi? Koska se nyt vaan on oikeus, minkä sille voi jos rakastaa montaa ihmistä samaan aikaan? Eikö se ole niiden terveiden aikuisten oma päätös? Mitä sen jälkeen? Mihin se loppuu?

Sanotaan, että lapsen kasvatuksessa tärkeintä on kaksi rakastavaa aikuista. Toki se on kaunis lause, eikä missään nimessä valhe. Riittääkö se silti aina? Voidaan sanoa, että nykyään ollaan jo totuttu kaikenlaisista perheistä tuleviin lapsiin. On kai sekin osaksi totta. Voiko kukaan silti sanoa ettei sateenkaarikodista tuleva lapsi saa koskaan osakseen MITÄÄN sellaista vastoinkäymistä, jota ei myös tavallisesta kodista tuleva lapsi saisi? Mistä lesboparin tytär saa elämäänsä, jokapäiväiseen arkeen isähahmon? Tai homoparin poika äitihahmon? Naapureista, tädeistä, sedistä? Onko se sama asia? Puhumattakaan muista hämmennyksen aiheista joita saattaa eteen tulla. Toki meistä jokainen voi haluta vanhemmaksi, mutta lapsen etua on aina ajateltava ennen aikuisten haluja.

Lakkaako homo ja lesbo tuntemasta syyllisyyttä, jos ei kukaan sano hänelle, että hänen pitäisi olla toisenlainen? Tunteeko hän sitten olevansa normaali? Haluanko minä määritellä toisen ihmisen seksuaalisen suuntautumisen? Haluanko minä määrätä, ketä toinen aikuinen ihminen saa ja voi rakastaa ja ketä ei?

Ei, en minä voi. Enkä minä halua. Mutta jos olisi tarkoitus että miehet täällä pariutuvat keskenään, miksi naiset on olemassa? Tai jos naiset pärjäisi keskenään, miksi miehenturhakkeet tänne on luotu? Mitä tämä oikein on, oikeastaan, tämä nykyaika? Homo sitä ja lesbo tätä? Miksei tästä ole ennen ollut näin kovaa meteliä?

Minulla ei ole mitään ketään vastaan ihmisenä. Samalla lailla voin rakastaa lähimmäistäni aina. Minä en vihaa enkä pelkää ketään hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia. Siitä ei ole kyse. Se mitä mä toivoisin kaikille ihmisille, olisi elää onnellisesti normaalia elämää niinkuin Jumala (tai anteeksi ateistit, LUONTO) on tarkottanut. Ilman niitä taisteluja mitä nämä asiat tuo mukanaan.

Siinä kaikki, kai.

Calm before the stormTorstai 20.03.2014 00:49

Vähän on nyt semmonen olo. Tyyntä myrskyn edellä. Että vaikka nyt on suht hiljasta niin jotain isompaa on taas tulossa pian. Se on hassu fiilis aina välillä.

Vuokraisäntä toi tänään tollasen porrasjakkaran ja vähän niiden lehtisiäkin tuli. Enhän mä niitä viitsi oikein lukea kun ei ne mua sillä tavalla käännä vaikka kuinka lukisi.

Hiljakseen tässä ilta menny. Tuli tossa päivällä mieleen että pitäs vähän jotenkin mainostella tota mun naamakirjasivua, niin teimpä sitten pienen videon youtubeen. Enhän mä kehdannu vielä naamaanikaan näyttää... :D mutta kai sitten jo seuraavassa videossa. En tiedä pitäskö alkaa ihan muutenkin vlogia pitämään.

No semmosta...

Aattelepa iteKeskiviikko 19.03.2014 01:24

Njooh. Vähän on tuo kevät ottanu takapakkia ilmojen puolesta, mutta onneksi viikonloppuna pitäis taas lämmetä.

Vihdoinkin mulla on nyt sitten laajakaista kotonakin. Ei tarvi pelleillä mokkuloiden kanssa ja toivoa kaunista ilmaa että pääsee nettiin. Bussikorttikin on tullu hankittua.

Tänään vuokraisäntä taas ajelutti ja kahvitutti ja haettiin mulle pyykkikori. Sitten tässä illemmalla se heitti mut vielä hellareihin. Pitihän se käydä tarkistamassa millanen paikka se on. Vähän jäi semmoseksi mitäänsanomattomaksi vielä fiilis, katsotaan selviääkö ensi kerralla että mitä tykkään.

Ja tänään selvisi että viikon päästä tiistaina tulis vieraskin taas. On se kun sitten Turusta tullaan oikein tänne mun perään, vaikka siellä jo herra totesi että hyvästi. Huhheijaa. Ja olis kai noita vieraita jonossa... en kohta leiki enää.

Mitäs muuta tässä... ei kai kun pitäs arjesta saada nyt kiinni jotenkin ja ruveta tosissaan järjestämään asioita.

No joo. Samanlaisia päivä tässä on ollu. Kotona oloa ja siivoilua. Olis hankittava se bussikortti aika pian.

Tänään tuli tuossa alkuiltapäivästä aika karmea olo, päänsärky ja oksetus. No ei siinä auttanu kun buranaa huiviin ja peiton alle vähäksi aikaa. Sitten Kassu ulos ja söin vähän, mutta päänsärky vaan ei mene pois. Luulen että otan vielä buranaa uudestaan pian. Eipä jaksa nyt justiinsa oikein muuta kirjotella...

Ps. Tulipa sitten vielä iltayöstä semmonen vieras käymään että huhhuh, ei tiedä itkiskö vai nauraisko...

All thanks to GodTorstai 06.03.2014 01:21

Heissansaa. Tässä nämä ekat päivät on menneet täällä. Eilen käväsin kaupungilla työkkärissä ja kelassa hoitelemassa asioita. Olihan se jännää tulla bussilla takasin kun ei tienny osaako sitä ekalla kerralla kattoa niin hyvin että missä jää pois, mutta oli tuossa kolmekutosessa ainaskin pysäkkinäyttö, kakskutosessa en sellasta nähnyt.

Pikkuhiljaahan tässä kaikki etenee, asia kerrallaan. Tosiaan ne äidin jutut ja sitten pitäs kai kouluunkin hakea taas. Vähän epätoivosta voi olla se sisään pääsy mutta ainahan sitä hakea saa.

Goodbye Turku, HELLO TAMPERETiistai 04.03.2014 00:04

No niin. Täällä sitä sitten ollaan. Vihdoinkin. Kyllä se muutto äkkiä ja näppärästi kävi. Vuokraisäntä tuli eilen Turkuun, kamat autoon ja menoksi. Ennen kahdeksaa illalla oli sitten jo koko muutto suoritettu. Pikkuhiljaa olen tässä tavaroita laittanut paikoilleen ja onhan tämä ihanaa, olen ihan rakastunut tähän asuntoon. :)

No, huomenna pitäis sitten lähteä seikkailemaan tuonne kaupungille että saa kaikki paperihommat valmiiksi. Ja pitäisi maar sitä kävästä vielä siellä Turussa, kun on ne äidin asiat vähän vieläkin kesken, perunkirjotukset sun muut.

Mutta joo, tästä tämä alkaa, eka yö meni muuten hyvin mutta uni ei heti meinannut tulla, olin kai niin tohkeissani. :D Ehkäpä tänä yönä paremmin.

FinallyTorstai 27.02.2014 00:01

Vihdoinkin se tapahtuu: mie muutan Tampereelle!!!

Tuli siellä päivä vietettyä eilen. Aamulla aikasin junalla sinne. Rautatieaseman kahvilassa päätin ottaa vähän aamupalaa. Siinä alkoi sitten se naismyyjä katsoa mua jotenkin oudosti. Sitten se sanoi että mä taidan tuntea sut. Ja kysyi että mistä olen. Kun sanoin että Laitilasta, niin hän siihen että no niin. Sitten selvisi että sehän on semmonen nainen joka tuli lukion kakkosella samalle luokalle ja kirjotettiin siinä sitten samaan aikaan. Tuli siinä yli tunti istuttua ja juteltua, se tarjosi mulle caramel lattenkin. Oli hyvää.

Sitten mut otti semmonen Timo kyytiin ja se näytti mulle kämpän joka olis tarjolla. Ihastuin ikihyviksi. Astianpesukonekin löytyy. Ja niinhän se sitten kirjotteli paperit ja mä pääsen muuttamaan kai heti ens viikon alussa. Kova kiirushan tässä voi tulla pakkaamisen kanssa mutta eiköhän se tästä kun ei nyt niin paljon tätä tavaraakaan ole. (Kai...)

No, kai sitä täytyy koittaa nukkuakin taas ja huomenna menee varmaan päivä hyvin pakkaillessa. Adios!