IRC-Galleria

Still_alive

Still_alive

Turhaa, aivan turhaa on katkeruutta kantaa sisällään. Turhaa, aivan turhaa kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään

Selaa blogimerkintöjä

Älä näytä modausta

Tätä siis on olla kuuluisaPerjantai 25.04.2014 01:43

Joo, heh... kyllä tuolla nettipalstoilla kaikenlaista saa lukea itsestään. Ei kai siinäkään.

No mutta, tiistaina olin sitten vetämässä kolmisen tuntia sitä Suomen opetusta, ja mukavaahan se oli. Tykkäsin kyllä. Vähän vauhdilla siinä piti tietysti mennä kun asiaa on paljon ja aikaa rajallisesti. Ensi tiistaina onkin sitten sen kurssin päättäjäiset. Pyydettiinhän mua tosin kesän intensiivikurssillekin opettamaan ainakin yhdeksi illaksi.

Tänään tässä olen taistellut väsymystä vastaan. Samahan se oli vähän eilenkin. Ilmat on ollu nättejä, pari päivää oli jo melkein ihan teepaitakeliä mutta nyt taas pari päivää ollut viileämpää. No aurinko paistaa. Ihanaa.

Huomenna sitten taas kahvittelua ilta siellä Hervannassa. Toivon että tulisi taas paljon ihmisiä, uusiakin tuttavuuksia.

31 vuottaSunnuntai 20.04.2014 00:49

No niin. Tässähän tämä synttäripäivä taas meni. Ei mitään erikoista enää tänään, eilen illalla juhlittiin siellä kahvilassa kakulla ja lauloivat vielä mulle. Tänään tässä kotona olen vaan ollut ja rennosti otan.

Tiistaina olis sitten uusi yritys Suomen kielen opettajan hommiin, kun se viime kerta kariutui siihen mahatautiin.

Ei kai tässä muuta kun yrittää ymmärtää että taas tuli yksi vuosi lisää. Kyllä tässä mietittävää riittää muutenkin, kuinkas muutenkaan. Mä nyt vaan olen tällanen, mietin liikaa. Sitä on monet sanonu.

HuhheijaaTiistai 15.04.2014 01:54

Eilen oli kirkolla oikein hyvä iltajumalanpalvelus. Saimpa siinä purkaa itseäni oikein kunnolla ystävällekin. Mutta kotiin tullessa illalla aloin sitten oksentamaan ja ei siinä auttanu muu kun toivottaa mahatauti tervetulleeksi vierailulle. Aamulla vielä tuli kaikki yöllä juotu ylös, mutta nyt alkaa helpottaa.

Ja oivoi, nyt sitten tarjottiin semmosta haukkua että kai mun pakko on Kassulle kaveri ottaa.

Niin ja katotaan nyt tuleeko huomisesta Suomenkielen kurssin opetuksesta mun osalta mitään.

GratefulLauantai 12.04.2014 02:38

Ei voi lakata olemasta kiitollinen. Koskaan ennen ei ole rukouksiin vastattu tällasella tahdilla ja näin selkeästi ja voimakkaasti.

Kansainvälinen kahvila oli taas ihan mukava, tuli tutustuttua taas uusiin ihmisiin. Israelistakin oli nainen. :) Synttärikakku on tilattuna että sitä saadaan sitten maistella ensi perjantaina.

Se vaan täytyy nyt sanoa että kyllä mut tähän kaupunkiin on todellakin tarkotettu. Siltikin vaikka tämä on se vihonviiminen kaupunki ihmiselle jolla on tämä ongelma kun mulla, mutta kai tämä on vaan jonkunlaista siedätyshoitoa. Eiköhän se tästä. Seurakuntaan kun pääsee liittymään niin eiköhän sieltäkin tukea tule.

Semmosia.

Was and is, is to comeTorstai 10.04.2014 02:43

Hellou. Vähän tässä on huonoa oloa podettu mutta eiköhän se tästä taas. Nyt olis sitten jo tulkin hommiinkin lupauduttu. No kuuluuhan sekin siihen ulkomaalaistyöhön.

Mielenkiintosia keskusteluja on ollut tänään ja vähän sitä on nyt liian paljon taas kaikkia ideoita. Kun sais suitsittua itseään. Innostuksesta lamaantumiseen ja lamaantumisesta innostukseen, niin se menee. Huomenna olis sitten vähän semmosta infoa tuolla seurakunnalla.

Niin ja tosiaan perhe on kasvanut. Batman ja Ryydman on kotiutuneet jo muutama päivä sitten, ja hyvinhän ne pojat tuolla terrassa on alkaneet tekemään kotia. :)

Cannot help but be gratefulTorstai 03.04.2014 01:57

Nonnih. Onhan tässä taas kaikenlaista. Eilen kävin ostamassa vähän helmiä koruntekoon. Ja tänään sitten olin illan korunteko - "kurssilla". Tulihan siellä tehtyä ihan ekat omat korut, ja ai että sitä voi joskus olla itsestään ylpeä. Tästä se lähtee. Muutkin kehui. :)

No joo, mitäs muuta. Rahastosäästäminen alotettu, vaikken kyllä ihan vielä täysin tajua tota juttua mutta pitääpä käydä kysäsemässä s-pankista että mikä tuossa on yks juju. Niin ja sitten tänään aamulla soitettiin ja tarjottiin tiibetinspanieli-poikaa. Mutta kun enhän mä ihan sitä rotua nyt ole ollu etsimässä kuitenkaan. Lisäksi puhelimestani latautui koneelleni pari outoa kuvaa... no ei kai siinäkään.

Huomenna sitten kai hankkimaan vähän lisää helmiä. :)

Interesting...Maanantai 31.03.2014 02:47

Njooh. Tässähän tämä on taas menny. Perjantai-iltana oltiin siellä International cafessa Hervannassa ja ihan mukavahan siellä oli jutella muiden kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin, vaikka ulkomaalaisia ei tällä kertaa pahemmin näkynyt. Siellä meni aika myöhään mutta onneksi pääsin auton kyydissä kotiin.

Eilen sitten oli se Newrooz - juhla, ja ihan hyvin kaikki meni. Lapsia siellä hoitelin, ja olihan se hauskaa kun 10-vuotias suklaasimmu kysyy että mennäänkö naimisiin. :D No ei kai siinä, onneksi taas kuskattiin kotiin asti.

Tänään olen pitänyt vapaapäivän kirkolta ja herkkuja tässä vähän mutustelen sekä katselen Criminal mindsiä. Kai tästä kohta vois nukkumaankin mennä.

Tää olis onnellinen pienistä asioistaMaanantai 24.03.2014 00:19

Olen kyllä tyytyväinen että tänään tuli lähdettyä käymään sinne metodistiseurakuntaan tutustumaan. Kyllä se oli vähän niinkun olis kotiinsa tullu. Ihmiset otti mut heti mukaan ja niin sitä vaan ollaan heti ensi perjantaina Hervannassa International coffee housessa hommissa, sitten lauantaina järjestämään kurdien ja persiankielisten Newrooz - uudenvuodenjuhlaa. Lisäksi lupauduin tuuraamaan suomenkielen opettajia, jos joku sairastuu. Vähänkö mää tykkään, tää on niinkun just sitä mihin mut on tehty.

Huomenna sitten olis taas tekemistä kyllä tarpeeksi, että pitäs tätä unirytmiä saada taas normaaliksi. Menny ihan yli äyräiden taas, en tiä mikä on. Taidan ottaa vähän rautaa ja vitamiineja vielä ennen nukkumaanmenoa. Vähän toi uus kirjakin tietysti valvottaa kun sitä ei sitten malta laskea käsistään kun alkaa lukemaan.

Semmosia. :)

And we gonna let it burnLauantai 22.03.2014 00:30

Eilen illalla tuli lunta niin paljon että voi morjes. Ja tänään vissiin yli kymmenen astetta lämmintä, kaikki lumet veks ja melkein ilman takkia olis tarjennu.

Tuli käytyä kaupungilla. Sieltä tarttui mukaan kirjakaupasta semmonen kirja kun "Kuvun alla". Olihan se pakko ostaa kun silmiin pisti, kun en ole sitä Under the domea telkkarista enää seuraillut. Kiinnostaa kuitenkin että miten siinä kaikki päättyy.

Ihan ok fiilis näin iltaa kohti. Rennosti vaan.

AvautuminenTorstai 20.03.2014 21:29

Nyt on tullut taas keskusteltua tästä aiheesta niin paljon, että pitää oikein nyt avautua. Varotan jo tässä vaiheessa, että tästä saattaa tulla pitkä sepustus. Joskus on vaan jäsennettävä itselleen ja mullekin, että mihin kaikkeen sitä oikein uskookaan ja minkä ihmeen takia.

Nyt kun tämä homo- ja lesbokeskustelu käy taas kuumana kuin kiukaan kivi, olen vähän ihmetellyt muutamia juttuja. Mistäs sitä edes oikein alottais?

Media antaa ymmärtää, että nyt on vihdoinkin aika suvaita ja sallia. Nyt on vihdoinkin aika antaa "ihmisoikeudet" kaikille. No, lähdetäämpä nyt siitä että ennen aikaanhan homot ja lesbot olivat hiljaa kaapeissaan, eikös niin? Ja sehän ei välttämättä tuntunut heistä kivalle, eikös niin? Ja nyt sitten ajatellaan, että "2000-luvulla pitää jo sentään ymmärtää". No pelkäämpä että niinhän tässä on juurikin tapahtunut. Nyt ajatellaan, että maailma on valmis tähän, mutta tarkoittaako nykyaika sitä että kaikki vaan paranee? Että nyt kun tämä kaikki hyväksytään, niin se on automaattisesti oikein, ja ennen oli väärin? Mä mietin sitä, että oliko entisaikoina homoja ja lesboja tosiaankin samalla lailla ja yhtä paljon kuin nyt? Jos oli, niin miten ja miksi ne pystyivät olemaan hiljaa, tyytymään kohtaloonsa, eikö jo ennemmin silkka seksuaalivähemmistöjän määrä olisi rohkaissut niitä tulemaan paremmin esille? Vai voiko olla että nyt tämä on jo tullut vähän ikään kuin muoti-asiaksi?

Tutkimuksethan osoittavat että homojen ja lesbojen aivot ovat jossain määrin erilaiset kuin heteroilla. Born this way? Maybe. Mä en silti ymmärrä että miten sitten kaksosista toisesta tulee homo ja toisesta hetero. Olisikohan kuitenkin ympäristön ärsykkeilläkin jotain tekemistä asian kanssa? Paineilla, rohkaisulla ja asennoitumisella?

Ajatellaampa että sulle syntyy poika. (Tai pistä tähän tyttö jos tykkäät, ihan miten vaan.) Perhe on onnellinen uudesta lapsesta. Sairaalassa pojan syntyessä jalkojen välistä löytyy miehiset välineet, mikään ei viittaa että sukupuolesta olisi mitään epäilystä. No, poika alkaa kasvamaan tavallisessa perheessä, mitään suurempia kamaluuksia ei tapahdu. Viimeistään ennen kouluikää vanhemmat kuitenkin huomaavat että poika alkaa käyttäytyä oudosti. Tyttöjen lelut ja värit kiinnostaa enemmän, ja kaikesta alkaa näkymään pojassa feminiinisempi puoli enemmän. Vanhemmat tietysti ajattelevat että voi ei, meidän poikako nyt sitten. Tahivat aikansa, kuten kaikki läheiset, mutta ajan kanssa oppivat hyväksymään että pojasta tuli homo / transseksuaali. Aikuisena sitten poika alkoi seurustelemaan toisen miehen kanssa tai hankkiutui hoitoihin ja leikkaukseen ja hänestä tuli nainen. Happy end?

Mennäämpä takaisin sinne lapsuuteen. Kun pojassa alkaa feminiinisiä merkkejä näkymään, niin automaattisesti ajatellaan, että tämä on nyt tässä, hän on homo / nainen. Hän on RUUMIILTAAN väärää sukupuolta, ei mieleltään. Jos homojen ja lesbojen aivot kuitenkin ovat erilaiset kuin muilla, niin olisiko joskus ajateltava asiaa toisinkin? Miksi aina on niin kiire ensin muuttamaan sitä kehoa johon on syntynyt, eikä ajatella koskaan että ehkä se henkinen puoli onkin se joka saattaisi tarvita korjausta? ONKO SE JOKU LOUKKAUS ajatella, että ehkä ruumiissa ei olekaan se vika, ehkä se onkin henkisessä puolessa? Niin homoseksuaaleilla kuin transseksuaaleilla? Sä olet syntymästäsi asti siinä kropassa, mutta aivoihin se kohdistuu mikä sut lopulta muuttaa seksuaalisesti. Näin mä asian näen.

Sitten vielä tähän avioliitto-asiaan. Ja adoptio-asiaan. Mikäli en ole aivan väärässä, ihmisiä on aina kahdenlaisia; niitä jotka uskovat Jumalaan ja niitä jotka eivät. Tämä lienee totta riippumatta seksuaalisuudesta. No, ajatellaampa että Jumalaan uskova homopari haluaa mennä naimisiin. No, kaipa heidän silloin pitäisi ymmärtää mitä Jumala heille haluaa antaa; ei toista samaa sukupuolta olevaa, vaan mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi. Mitä järkeä Jumalan olisi ollut luoda heitä sellaiseksi ja sitten sanoa että en minä sitä näin tarkoittanut? God makes no mistakes. Hän sinulle ne erilaiset aivotkin loi, mutta et sinä niiden vanki ole, jos et halua olla. Jos taas pari onkin ateisteja, silloinhan ei pitäisi olla väliä pääsevätkö he kristilliseen avioliittoon. Silloin pitäisi riittää jokin muu, muulla nimellä kutsuttava pelkästään yhteiskunnallinen instituutio. Mikäli nyt jotakin on pakko olla, vaikka ennenkin on ilman oltu ja silti se ei ole homoja lesboja estänyt olemasta yhdessä. No, olenko se minä joka nyt haluan ilkeästi puuttua toisten asioihin? Vai puuttuuko joku nyt kuitenkin minun käsittämääni avioliittoon haluten muuttaa sen? Jos avioliittoa nyt muutetaan niin, että kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä saavat mennä naimisiin, mikä estää ettei avioliittoa muuteta jonain päivänä monelle ihmiselle vapaaksi? Koska se nyt vaan on oikeus, minkä sille voi jos rakastaa montaa ihmistä samaan aikaan? Eikö se ole niiden terveiden aikuisten oma päätös? Mitä sen jälkeen? Mihin se loppuu?

Sanotaan, että lapsen kasvatuksessa tärkeintä on kaksi rakastavaa aikuista. Toki se on kaunis lause, eikä missään nimessä valhe. Riittääkö se silti aina? Voidaan sanoa, että nykyään ollaan jo totuttu kaikenlaisista perheistä tuleviin lapsiin. On kai sekin osaksi totta. Voiko kukaan silti sanoa ettei sateenkaarikodista tuleva lapsi saa koskaan osakseen MITÄÄN sellaista vastoinkäymistä, jota ei myös tavallisesta kodista tuleva lapsi saisi? Mistä lesboparin tytär saa elämäänsä, jokapäiväiseen arkeen isähahmon? Tai homoparin poika äitihahmon? Naapureista, tädeistä, sedistä? Onko se sama asia? Puhumattakaan muista hämmennyksen aiheista joita saattaa eteen tulla. Toki meistä jokainen voi haluta vanhemmaksi, mutta lapsen etua on aina ajateltava ennen aikuisten haluja.

Lakkaako homo ja lesbo tuntemasta syyllisyyttä, jos ei kukaan sano hänelle, että hänen pitäisi olla toisenlainen? Tunteeko hän sitten olevansa normaali? Haluanko minä määritellä toisen ihmisen seksuaalisen suuntautumisen? Haluanko minä määrätä, ketä toinen aikuinen ihminen saa ja voi rakastaa ja ketä ei?

Ei, en minä voi. Enkä minä halua. Mutta jos olisi tarkoitus että miehet täällä pariutuvat keskenään, miksi naiset on olemassa? Tai jos naiset pärjäisi keskenään, miksi miehenturhakkeet tänne on luotu? Mitä tämä oikein on, oikeastaan, tämä nykyaika? Homo sitä ja lesbo tätä? Miksei tästä ole ennen ollut näin kovaa meteliä?

Minulla ei ole mitään ketään vastaan ihmisenä. Samalla lailla voin rakastaa lähimmäistäni aina. Minä en vihaa enkä pelkää ketään hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia. Siitä ei ole kyse. Se mitä mä toivoisin kaikille ihmisille, olisi elää onnellisesti normaalia elämää niinkuin Jumala (tai anteeksi ateistit, LUONTO) on tarkottanut. Ilman niitä taisteluja mitä nämä asiat tuo mukanaan.

Siinä kaikki, kai.