IRC-Galleria

Kas kummaa, täällä sitä taas minäkin olen. Jostain syystä voisin myöntää että tämä itsekseen päiväkirjaan kirjoittelu on aika mukavata puuhaa:)
Riiviö herää kohta joka sormi harallaan, valmiina tuhoamaan ja käyttämään minua hyväkseen niin viattomalla vetovoimallaan jota ei kyllä voi vastustaa. Pusuja sille tulee sata:)
Sitten alkaa armoton paimennus ja lähdetään Koskelaan mummolaan jossa yksi möhis on leipomassa joulutorttuja( Eli siis puhun Noorasta).
Sitten sinne jätän vekarani ja juoksen pääkoppatohtorille puimaan ajatuksiani, joista itsekään ei aina selvää ota. Ilta onkin suuri kymysysmerkki, mutta jotenkin kummasti minusta tuntuu että tämän viikon riekkumiset on nyt riekuttu. Voisin käyttää aikani fixummin ja vaikkapa maalata makuuhuoneeni oi niin reikäset ja paskaiset seinät uudelleen! Aamen.