Ostin ison karkkipussin ja söin sen nälkääni. Ei hyvä. Nälkäisenä ei pidä mennä kauppaan, jossa ei myydä ruokaa. Karkkiahan nyt löytyy joka paikasta.. tietysti.
Ajattelinpa töissä, että aika ei liiku eteenpäin ollenkaan. Ja olin oikeassa. Jollain kumman tavalla olen kuitenkin nyt täällä kotona. Maailmassa tapahtuu pieniä ihmeitä kaiken aikaa. Kohta on nukkumaanmeno-aika ja sitten on uusi päivä taas. Ihme!