IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

VivisektioKeskiviikko 18.11.2009 11:04

Äänetön suru,
kirkuvissa huoneissa,
se seurasi minua
aina kotiin saakka.

Koomainen mieli
kätkee salaisuuksia,
se kätkee jäistä sydäntä.


Kohmeinen on askellukseni näillä lattioilla -
kun et ole enää seurana -
kääntyy vaivalloiseksi.
En enää tiedä minne mennä,
mutten voi seisahtaakkaan.
On jatkettava matkaa,
edes sillä lohdulla,
että sinä tulet minua siellä jossain vielä vastaan.

hän koettaa tosissaan,
pitää päänsä kasassa,
ja jaksaa pitkien päivien jälkeen,
vielä huomiseen,
kuten tähänkin asti.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.