Kova tuuli ujelsi nurkissa.
Ulkona se juoksutti lunta.
Tuulee mereltä --
Annan ajatuksen.
Sen vietäväksi.
Tärkeän viestin,
asian huomattavaksi.
Ja toivon että asiat muuttuvat,
ennenkuin kello käy liian myöhälle iltaan -
ja aika loppuu.
'Olenhan vahva.'
Hymyni takaa -
Se että jotain uupuu -
näkyy minusta.
Kaipaan hetkiä.
Joita on yhä vähemmän.
--
.. näitkö sanojeni taakse,
lävitseni ?
Et vain tiennyt miten auttaa.
Eikä sinun tarvitsekkaan.
Pärjään kyllä.
Mutta iso kiitos - että pidät minua pystyssä
kun kaikki tämä täällä meinaa riistää voimani.
Arvostan sitä.
'Mua kutsuu enkeltenkaupunki.'