Vahva viimein vapauteen herää.
Kilometri kilometriltä kauemmaksi -
maiseman vaihtuessa tiuhaan tahtiin.
Hauras,
mutta sisältäpäin niin kaunis muisto.
Tuskaisilta teiltä,
vaikeista valinnoista syntynyt
kirkas tuli,
viimein epäröi,
viimeisen askeleen edessä.
Annatko itsesi ajan vietäväksi ?
Tiedäthän, tuulet kuulevat jokaisen askeleesi.
Odottamaton olo
ironisen kuvitelman yhtäkkiä hajottaa,
hetkeksi saa vakavoitumaan ja
yhä tarkemmin ajattelemaan.
Mutta minä,
useimmiten ajattelen liikaa.
Onnelliset otteensa menettää -
Jokainen tie vie jonnekkin.
Useimmiten kuitenkin löydämme itsemme umpikujista,
jotka me osin itse aiheutamme.
Kysymys kuuluukin,
mitä sinä olet valmis tekemään ?
Satoi paljon, satoi kauan,
mutta minun oli hyvä olla.