kun
Sinusta on tullut juuri sentyylinen ihminen joita vihaan ylikaiken.
Sinusta on tullut niin erillainen.
Sinusta on tullut juuri sellainen patologinen valehtelija.
Sinusta on tullut kuten hänestä,
hänestä, jota en halua nähdä enää ikinä.
Olosuhteiden pakottamana, niinä vittumaisina pyhinä,
kuulen mutten kuuntele,
hymyilen vaikkei hymyilytä.
Niinä päivinä teen kuolemaa sisältä.
Keneltä lie olet oppisi saanut,
jatkuvan kusettamisesi perinyt --
En tahdo jäädä poljettavaksenne,
kusetettavaksenne.
Kuunnelkaa toinen toisianne.
'
Voih ! Ranneke irtoaa varmasti piakoin,
se ranneke, muisto hyvistä hetkistä,
hetkistä jossain muualla kun täällä
ja se, se pääsee arvoiselleen paikalle, muiden hyvien muistojen joukkoon.
Niiden, jotka pitävät minua pystyssä tällaisinakin aikoina,
auttavat unohtamaan,
mutta aiheuttavat pohjatonta ikävää,
kun ei ole hän täällä,
pitämässä kiinni kädestä.
Joskus minäkin olen vain muisto muiden joukossa
muisto taaksejääneestä ajasta
teille.
Jotkut muistot eivät vaan lähde kulumallakaan.