IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

Ei pidä irtikään päästää -Maanantai 17.12.2007 00:20

Mikä kaikki meitä hyvistä ajoista muistuttaa ?

Jokin tuntemus vie yhtäkkiä ajassa taaksepäin,
ja se saa sinut kaipaamaan -

hetkiä
aamunkoitteessa,

ehkä jotain niistä lapsuuden maisemista,

ehkä kesää,
hetkiä aurinkoisella,
mutta tuulisella rantahietikolla,

aallokossa --

Kenties..

Se saa minut kaipaamaan juuri sinua.

[Ei aihetta]Torstai 13.12.2007 00:16

Ironista, että epäilette minua,
jokaikistä askeltani.
Ja te luulette tuntevanne minut,
mutta todellisuudessa te ette tiedä minusta mitään.

Kaikki toiveet sadevesikaivoissa.
Hukkaan valuneina,
ikuisina unelmina,
salaisina haaveina.

Palaneet maat
takanamme.
Muistuttavat ajoistamme,
hyvistä ja huonoista.

Lähinnä -- niistä taaksejääneistä.

Kiitos näkemiin.


[Ei aihetta]Maanantai 10.12.2007 12:10

Todellisuus satuttaa useasti.

Läheisen ihmisen kuolema on tuore haava kädessäni.

Minut ohjattiin kriisikeskukseen,
mutta minusta tuntuu, että eniten kaipaan sinun

apuasi.

VieraslistaSunnuntai 09.12.2007 23:24

Otan täyden vastuun tekemisistäni,
kuten aina.

Kuukaudet olivat vierineet lujaa,
ne olivat muuttuneet yhdeksi kokonaiseksi vuodeksi.

En voisi kuvitella,
en edes täyden kiireen keskellä --

eläväni ilman sinua.

ItsekkyydestäTorstai 06.12.2007 00:28



Joku ravistelee mielikuvitusmatkaajaa raa´asti todellisuuteen ja syystäkin,
kenties.

Taas on pitkä päivä takana,
enää ei jaksaisi jatkaa matkaa,
ei edes nukkumaankaan,

sitten on se nälkä, joka kalvaa kiireen turruttamaa mieltä,
ja kun vielä huolet painavat syvällä selkäytimessä --

(huokaus)

niin, ja välillä se kaikki tuntuu kyllä suorastaan kuolemiselta.

Mutta mikään ei voisi olla parempaa,
kun kuulla se ihana ääni --

kuinka se kaiken pahan voittaa,
kaikki huolet poistaa.

Helpottaa olotiloja. (yksin)

(huokaus)

Kuka siellä ? Minä täällä.Torstai 29.11.2007 09:49

Täytyykö kaikki voimansa loppuun käyttää,
täytyykö matkustaa maailman toiselle laidalle --
että voi kaikille näyttää
pärjäävänsä ?

Yömyöhällä ja väsyneenä viimein kotiutunut,
hän kaikkensa liekö jo antanut --
aamulla jumiin jää
rikkoutuneisiin uniinsa.

Päivät kahlaa kaikissa käytävien rikkoutuneissa unelmissa,
kulkee pitkin toivottomilta näyttäviä katuja,
hän päivät pitkät hymyilee pintaliitäjille,
kestäen sitä ainoastaan työnsä takia,
yrittäen aina lohduttautua ajatukseen --

hengähdystauosta,
tuolla päivien takana.

Tänä aamuna,
fyysisten esteiden nujertamana,
hän jää tuijottamaan ikkunastaan -
jää odottamaan aamun valkenemista,

kenties rakkautensa uutta tulemista -
tähän lumiseen maisemaan.
Toivoen, että kipu kaikkoaisi iäksi,
eikä tarvisi enää murehtia mistään.

Huomasin, että minusta oli tullut sokea,
ja nyt, sinun apuasi todella tarvitsisin.

(Alkup. kuvaa en ole kuvannut itse)

[Ei aihetta]Maanantai 26.11.2007 19:22

go go punk,,

Kuka otteensa menettää --Perjantai 23.11.2007 15:13

ja kuka onnensa ansaitsee ?

Kasvojansa kehyvstivät vihan tummuttamat silmät,
ja tekohymyjen turruttamat huulet painautuivat nyt tiukasti kiinni

pidellen sisällään rumia sanoja -
hänelle ne olivat sanoja rakkaudesta.

Samaan aikaan toisaalla hihkui tyttö onnestansa,
innoissaan tanssahdellen tihkusateessa -

onnellisen tietämättömänä
tulevasta,
lie tahallaan jätetty tiedon ulkopuolelle.
Minä luulen, että minulla on mielenkiintoinen elämä.

Välillä tekee mieli paeta.
Ja yleensä pakenenkin, mielikuvituksissani.
Aina kuitenkin palaan siihen samaan huoneeseen.

Huoneessa ei yleensä ole ketään muuta kuin minä -
ja minun peilikuvani,
kurkkimassa suuresta peilistäni.

(Kellon viisarit eivät vainoa minua,
minä en katso aikaa,
se katsoo minua.)

[Ei aihetta]Tiistai 20.11.2007 10:44

Viimeyönä nukuin pois.