IRC-Galleria

sitä on kortin peluu kuoleman kanssa.

Ota hetkestä kiinni,
osaat sen kun ymmärrät -
ja tiedän, että teet sen samasta syystä
kuin minäkin.
Tajuttas viimein,
ennenkuin ovi viimein sulkeutuu --


ja luuletko etten ole jo miettinyt sitäkin.


Mokata,
hajota,
pudota,
lähteä,
itkeä,
rikkoa,
viedä --

odotan vielä sitä viimeistä osumaa.

It's not all about the pain --
it just makes it funnier !

- nuworldtattoo -

Mikä kaikki meitä hyvistä ajoista muistuttaa ?

Jokin tuntemus vie yhtäkkiä ajassa taaksepäin,
ja se saa sinut kaipaamaan -

hetkiä
aamunkoitteessa,

ehkä jotain niistä lapsuuden maisemista,

ehkä kesää,
hetkiä aurinkoisella,
mutta tuulisella rantahietikolla,

aallokossa --

Kenties..

Se saa minut kaipaamaan juuri sinua.

Ironista, että epäilette minua,
jokaikistä askeltani.
Ja te luulette tuntevanne minut,
mutta todellisuudessa te ette tiedä minusta mitään.

Kaikki toiveet sadevesikaivoissa.
Hukkaan valuneina,
ikuisina unelmina,
salaisina haaveina.

Palaneet maat
takanamme.
Muistuttavat ajoistamme,
hyvistä ja huonoista.

Lähinnä -- niistä taaksejääneistä.

Kiitos näkemiin.

Todellisuus satuttaa useasti.

Läheisen ihmisen kuolema on tuore haava kädessäni.

Minut ohjattiin kriisikeskukseen,
mutta minusta tuntuu, että eniten kaipaan sinun

apuasi.

Otan täyden vastuun tekemisistäni,
kuten aina.

Kuukaudet olivat vierineet lujaa,
ne olivat muuttuneet yhdeksi kokonaiseksi vuodeksi.

En voisi kuvitella,
en edes täyden kiireen keskellä --

eläväni ilman sinua.

Joku ravistelee mielikuvitusmatkaajaa raa´asti todellisuuteen ja syystäkin,
kenties.

Taas on pitkä päivä takana,
enää ei jaksaisi jatkaa matkaa,
ei edes nukkumaankaan,

sitten on se nälkä, joka kalvaa kiireen turruttamaa mieltä,
ja kun vielä huolet painavat syvällä selkäytimessä --

(huokaus)

niin, ja välillä se kaikki tuntuu kyllä suorastaan kuolemiselta.

Mutta mikään ei voisi olla parempaa,
kun kuulla se ihana ääni --

kuinka se kaiken pahan voittaa,
kaikki huolet poistaa.

Helpottaa olotiloja. (yksin)

(huokaus)

Täytyykö kaikki voimansa loppuun käyttää,
täytyykö matkustaa maailman toiselle laidalle --
että voi kaikille näyttää
pärjäävänsä ?

Yömyöhällä ja väsyneenä viimein kotiutunut,
hän kaikkensa liekö jo antanut --
aamulla jumiin jää
rikkoutuneisiin uniinsa.

Päivät kahlaa kaikissa käytävien rikkoutuneissa unelmissa,
kulkee pitkin toivottomilta näyttäviä katuja,
hän päivät pitkät hymyilee pintaliitäjille,
kestäen sitä ainoastaan työnsä takia,
yrittäen aina lohduttautua ajatukseen --

hengähdystauosta,
tuolla päivien takana.

Tänä aamuna,
fyysisten esteiden nujertamana,
hän jää tuijottamaan ikkunastaan -
jää odottamaan aamun valkenemista,

kenties rakkautensa uutta tulemista -
tähän lumiseen maisemaan.
Toivoen, että kipu kaikkoaisi iäksi,
eikä tarvisi enää murehtia mistään.

Huomasin, että minusta oli tullut sokea,
ja nyt, sinun apuasi todella tarvitsisin.

(Alkup. kuvaa en ole kuvannut itse)

go go punk,,

ja kuka onnensa ansaitsee ?

Kasvojansa kehyvstivät vihan tummuttamat silmät,
ja tekohymyjen turruttamat huulet painautuivat nyt tiukasti kiinni

pidellen sisällään rumia sanoja -
hänelle ne olivat sanoja rakkaudesta.

Samaan aikaan toisaalla hihkui tyttö onnestansa,
innoissaan tanssahdellen tihkusateessa -

onnellisen tietämättömänä
tulevasta,
lie tahallaan jätetty tiedon ulkopuolelle.