IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Lauantai 22.12.2007 23:40

voisitte vaikka imassa pskaa ;<< *yhyy oon hajalla juttuja*

mutta hei,
täällä yksi tiensä hukannut
pikkukisu,
vailla jotakuta
joka veisi perille
jonnekkin
joka viimein
tuntuisi kodilta.
Olet erillainen kuin koskaan ennen,
puhelimen rikkoma huuto oli kuin hipaus menneisyyden kylmistä käsistä
ja kuinka se onkaan nyt hajalla.
(mm myös se puhelin)

Mitä minun kuuluisi sanoa, kun kaikki tuntuu olevan jo sanottu ?
Mitä sinä enää odotat minun sinulle sanovan ?
Mitä sinä enää oletat minun sinusta ajattelevan ?

Miksi ? Kuuluu se yleisin kysymys,
se kaikuu huonossa valossaan, näissä ongelmissa,
se kaikuu jokapuolella minua, muistuttaen kamalasta yöstä,
yöstä jolloin olin ikävästä sekaisin,
sitten surullinen.. sitten pettynyt -
ja viimein enää elämääni väsynyt.

Jokin yöuneni vei.

Lupaukset kävivät mahdottomiksi pitää,
sillä totuus sisällä teki olon vaikeaksi ja asiat vaikeiksi kantaa.
(Tiesit, että jo silloin aiemminkin ymmärsin sinua ja olin valmis auttamaan.)
Unelmat ja tavoitteet, suuret suunitelmat elämän varalle --
kävivät tukaliksi,
kasvoivat ahtaiksi --
meille molemmille.

Silläkin kaikella oli painava hintansa, ja sinä takuulla tiesit sen.
Sinusta ei vaan ollut pysäyttämään sitä kaikkea, joten painuit sen kaiken alle,
ja siten hajotit kaikki yrityksemme auttaa sinut pois siitä.

Totuus halusi tulla kuulluksi juuri sinä yönä.

(Tunnista ongelmasi,
tunnusta se itsellesi
ja korjaa tilanne.)

Nyt kun mietit pääsi puhki niillä kaikilla asioilla,
toivon, että näet,
ettet ole ainoa joka tarvitsisi nyt tukea.

Kumpa joku minullekkin käden ojentaisi,
minua näissä asioissa auttaisi,
vieden minut täältä kauas pois..

Viimeiseksi;
(minulla on sellainen kutina että tämä joulu on jokseenkin jo pilalla.)
Haluatko edes koota mitään uudelleen ?
ONKO SINUSTA SIIHEN ?

RakkaudestaTorstai 20.12.2007 15:15

Kartan valehtelijoita,
välttelen pettureita viimeiseen saakka --

Kävelemme lävitse vaikeidenkin aikojen,
emme mitään jätä taaksemme,
emme edes jälkiämme,
ettette voisi seurata meitä.

Jokainen askel, kauemmaksi sinusta,
vie minua kuitenkin lähemmäksi sinua,
ja kuinka lähelläsi
tunnenkaan eläväni.

Ilmat pakastuu pohjoista kohti,
mutta kylmä ei tartu minuun,

olet kanssani,
vaikket sitä huomaisikaan,
ja sinun kanssasi -

minua ei palele.

sitä on kortin peluu kuoleman kanssa.

Ota hetkestä kiinni,
osaat sen kun ymmärrät -
ja tiedän, että teet sen samasta syystä
kuin minäkin.
Tajuttas viimein,
ennenkuin ovi viimein sulkeutuu --


ja luuletko etten ole jo miettinyt sitäkin.


Mokata,
hajota,
pudota,
lähteä,
itkeä,
rikkoa,
viedä --

odotan vielä sitä viimeistä osumaa.

[Ei aihetta]Maanantai 17.12.2007 23:00

It's not all about the pain --
it just makes it funnier !

- nuworldtattoo -
Mikä kaikki meitä hyvistä ajoista muistuttaa ?

Jokin tuntemus vie yhtäkkiä ajassa taaksepäin,
ja se saa sinut kaipaamaan -

hetkiä
aamunkoitteessa,

ehkä jotain niistä lapsuuden maisemista,

ehkä kesää,
hetkiä aurinkoisella,
mutta tuulisella rantahietikolla,

aallokossa --

Kenties..

Se saa minut kaipaamaan juuri sinua.

[Ei aihetta]Torstai 13.12.2007 00:16

Ironista, että epäilette minua,
jokaikistä askeltani.
Ja te luulette tuntevanne minut,
mutta todellisuudessa te ette tiedä minusta mitään.

Kaikki toiveet sadevesikaivoissa.
Hukkaan valuneina,
ikuisina unelmina,
salaisina haaveina.

Palaneet maat
takanamme.
Muistuttavat ajoistamme,
hyvistä ja huonoista.

Lähinnä -- niistä taaksejääneistä.

Kiitos näkemiin.


[Ei aihetta]Maanantai 10.12.2007 12:10

Todellisuus satuttaa useasti.

Läheisen ihmisen kuolema on tuore haava kädessäni.

Minut ohjattiin kriisikeskukseen,
mutta minusta tuntuu, että eniten kaipaan sinun

apuasi.

VieraslistaSunnuntai 09.12.2007 23:24

Otan täyden vastuun tekemisistäni,
kuten aina.

Kuukaudet olivat vierineet lujaa,
ne olivat muuttuneet yhdeksi kokonaiseksi vuodeksi.

En voisi kuvitella,
en edes täyden kiireen keskellä --

eläväni ilman sinua.

ItsekkyydestäTorstai 06.12.2007 00:28



Joku ravistelee mielikuvitusmatkaajaa raa´asti todellisuuteen ja syystäkin,
kenties.

Taas on pitkä päivä takana,
enää ei jaksaisi jatkaa matkaa,
ei edes nukkumaankaan,

sitten on se nälkä, joka kalvaa kiireen turruttamaa mieltä,
ja kun vielä huolet painavat syvällä selkäytimessä --

(huokaus)

niin, ja välillä se kaikki tuntuu kyllä suorastaan kuolemiselta.

Mutta mikään ei voisi olla parempaa,
kun kuulla se ihana ääni --

kuinka se kaiken pahan voittaa,
kaikki huolet poistaa.

Helpottaa olotiloja. (yksin)

(huokaus)