IRC-Galleria

Ihan tähän väliin --
on kivaa kattella vieraslistaa --
täällä käy siis oikeasti joku pyörähtää.
(KIITTI !<3)

Ja mielipiteiden esittäminen on enemmän kuin suotavaa ja mukavaa :3

Perjantai käsillä ja päänsärky ei lannista.





Rakkauden katvealueella --

Valo kulkee kehässä,
valheiden yläpuolella --

äläkä sano nyt mitään,
sillä minä en kuule.
Olen niin lumoutunut,
silmiisi hukkunut ..
katseesi ikuinen vanki
ja niin onnettomasti rakastunut.

Miksi sinusta silmiäni en irti saa ?
en pysty katsettani nostamaan --
käteni hakeutuvat käsiesi lämpöön,
lämmin iho vasten toista --
se saa minut kaiken muun unohtamaan.

Kuka olen, mistä tulen tai minne olen menossa --
sitä en tiedä,
mutta niin kauan kuin sinä olet siinä,
ei minulla ole tarvetta mihinkään mennä.

(Minä olen sinun, hengitän sinua elääkseni ja elän vain sinua varten)

Päätin, että nyt on korkea aika palata ajassa taaksepäin ja kohdata kaikki ne asiat joita en aiemmin tahtonut ajatella.. Joita olen syystä tai toisesta tietoisesti vältellyt.
Sitäpaitsi, nyt on sopivan harmaa ja ankea sää ajatella jotain 'ei niin kivoja' -asioita.
(tosin ei ne kaikki sellasia ole !)

Tuntuu, että jollain tavalla kannan sitä kaikkea mukanani edelleen, kukaties tahtomattani.
Kuuntelen joitain biisejä, joskus ihan vaan sillä tarkoituksella, että ne toisivat joitain muistoja mukanaan, ehkä niitä hiukan kivuliaitakin - mutta en tohdi unohtaa niitä ihan kokonaankaan,
sillä liittyyhän niihin niin paljon hyvääkin - toisaalta joskus sellainen tapahtuu ihan huomaamattani.
Joku ihan tuiki tavallinen iltapäivä, ihan tuiki tavallisena torstaina mp3-soittimeni nakkaa minulle sen tietyn biisin --
ja niin matkaan taas ajassa taaksekäsin.
Muistan yhtäkkiä kaiken, selvemmin kuin aiemmin.. muistan syysillat, oikopolut, raiteet ja sohavnnurkan. Muistan perhoset vatsassa, tähdet ja jäisen tien -- muistan kuinka jalat kurkottivat kohti kattoa, kuinka tuuli sekoitti hiuksia ja sinä hymyilit minulle.
Minä muistan kuinka tartuin sinua ensikertaa käsipuolesta, kuinka nauroit, muistan sinut aina,
sillä olethan lähelläni vaikketkaan vierelläni.
Kuinka joku voisi unohtaa niin hairahtunutta huumorintajua, sitä, minkä yksinomaan me omasimme.
Kaikki osaltaan muistuttavat minua myös minun omasta kamppailustani tunteen ja järjen välillä.
Ja kuinka viimein valitsin tieni.
Tiesitte etten olisi voinut jäädä, olisin valehdellut itselleni jos olisin väittänyt, että pysyn järjissäni jos jään. Mutta en sano, ettenkö olisi välittänyt minulle kerrotusta painajaisesta.
En tahtonut satuttaa ketään, en halunnut vaikuttaa itsekkäältä, mutta minun täytyi pitää huolta itsestäni. En halunnut tahallani polttaa niitä siltoja takanani, ja minä niin toivoin, että ymmärtäisit minua. En halunnut olla omistettu, mutta toisaalta, minä halusin että otat minusta tiukasti kiinni.

''Älä pilkkaa arpia, jos et ole tuntenut haavoja''

Nyt olen tullut perille, tietyksi aikaa, sillä en usko, että jään näille sijoilleni.
Voisin samaistua siihen mainoslauseeseen; ''toiset on luotu kulkemaan'' tai jotain..

Ota minusta kiinni, tule mukaani.

(jos joku ei tiedä, niin kuva on kemin valtakadulta, ihan itse otettu, viimeinen muisto.)

"Niin minä rakastan sua,
niin minä huudan
rakkauttani varjoille.
Minä odotan, niin kauan
odotan, että luokseni
palaat taas."

Ikävä --
Ikävä ?
IKÄVÄ !

No shit sherlock ?
(pssst, tää seuraava osio on jennalle --
VOIN KERTOO)

http://www.youtube.com/watch?v=rJrEe8_gi64


.. kivaa ! :DDDD

Luottamus toiseen ihmiseen,
luottamus elämässä onnistumiseen,
luottamus elämän jatkumiseen..
luottamus fyysiseen ja etenkin henkiseen jaksamiseen.

Vaan entäpä jos on tyystin luottamusta vailla ?
Vaivutaanko silloin tunteettomuuteen,
sydämen ja sielun tyhjyyteen,
jatkuvaan epävarmuuteen ?

Vaan on kolikolla toinenkin puoli --
Mihin ollaan menty jos ei saa valehtelematta sanaa suustaan ?
Mikä on suuntana, ellei pysty toista kunnioittamaan,
ja mikä ajaa typeryyksiä tekemään ?

(Suurin synti on olla tuntematta mitään)


+ + +


"Entä nyt kun otamme yhdessä suuren askeleen,
jaamme ja tulemme jakamaan todella suuren vastuun --

vaan onko mitään takeita siitä,
että tulet olemaan tukenani loppuun saakka ?"

Posesin kameralle. (tää on kyl niin kamala että-- SAA NAURAA ) ft.äiteen lasit.

Ilma oli kuivaa hengittää, mutta pakkanen tuntui hyvältä iholla.
Se raikasti ajatukset, ja kylmä tuuli laittoi kulkemaan ripeämmin -
en vain oikein tiennyt minne olin matkalla.
Lumi narskui askelteni alla, ja hassua kyllä, se kuulosti niin mukavalta kuulla jälleen.
Minulla oli ollut kunnon talvea ikävä.
Kyllä minä sen tiesin, etelään muuttaessani, että mitä se sikäläinen talvi oikein on,
mutta en koskaan uskonut ikävöiväni esimerkiksi kirkkaita pakkasöitä, kuun valossa hohtavine hankineen niin kovasti.
Kaikessa siinä hämäsi se asioiden tietynlainen kaukaisuus.
Ei sitä ajatellut silloin ennen samalla tavalla kuin nyt, matka on toki vaivaton taittaa, on minne mennä ja on joku joka siellä jossain minuakin odottaa..
mutta sitä tiettyä tunnetta siinä kaikessa -- sitä on vaikea yrittää selittää, edes lyhyestikään.
Olen täällä toisella laidalla, odottamassa epätoivoisesti ajan kulkevan nopeampaa..
Ehkä iltaisin odotan unteni vievän minut luoksesi, ehkä nään unta sinusta päivisinkin.
Kaikki on unenomaista, epätodellista.. kun rakastettu ei ole läsnä.