joskus tulee ikävä,
niitäki hetkiä..
ku kävi ajelees
ja jauhaa kevyesti vaa pelekkää paskaa.
ja ku oli hauskaa ja ja ja --
muttako ..
joillaki ihmisillä on liian 'raskas' persoona.
sitä talloutuu sillee jalakoihin koko aika..
.. koska sillon se on se yks ja ainoo
ja aina vaan minäminäminäminämunongelmatmunäitiminäminäminä ..
ei sitä kestä, ei pysty kattelee sellasta.. kauaa. kerrallaan.
(ihailen niit ketä ossaa oikiasti olla sellasen kanssa. itte väsyn perusnegatiivisten ylipessimistien kanssa tosi nopeasti.. johtunee siitäkin varmasti että itte oon melkee vastapainoa sille.)
ja sitten,
ko autat nii ei oteta vastaan.. kysytään neuvoo, muttei kuunnella lainkaan.
itseasias kaikki rahallinen ym apu tottakai aina kelepaa,
mut seki sit kulkee vaa yhteen suuntaan.
.. eli jos oot itte missä tahansa pulassa, nii aika todennäköstä on että itte sää siin kusessas oot,
eikä tää yks varmana auta. ja ehkä se ei ees ossaa.
hmmmmm... notta hjoo.