IRC-Galleria

Strigoir

Strigoir

:: Nti Apatia ja ripaus valtaa ::

Selaa blogimerkintöjä

[Ei aihetta]Torstai 30.11.2006 17:05

Musta taivas ja kylmä kaupunki kuvitelma.

Kylmä suudelma vasten kättä.

Kaunis aamu unimetsässä.

Valkoinen huone.

Rakkaus.

Viinin maku talvissa.

Verta lumella.

[Ei aihetta]Keskiviikko 29.11.2006 15:53

Muistatko sen vaalean pihakeinun ?
Sen joka nitisi.
Keinuttiin siinä aina kun ei keksitty mitä leikittäisiin.

Tuumittiinkin, että joku päivä se varmana hajoaisi.

Yhtenä jos toisena päivänä pyysin sinua leikkimään sotaa minun ja minun
serkkuni kanssa,
mutta et ikinä halunnut tulla.

Ja jäin kanssasi.

Tykkäsin leikkiä kanssasi,
sie et tykänny rekoista,
ja minen tykänny nukeista.
Joten se meni juuri paremmin kuin hyvin.

[Ei aihetta]Tiistai 28.11.2006 20:06

Olen paperi.

Kävin tulostimessa,
joka oli ystävällinen.

Nyt minussa on tärkeää tekstiä !
Tunnen itseni hyvin tärkeäksi, ja minusta pidetään tarkoin huolta.

Pyörin monien käsissä.
Otetaan ja laitetaan takaisin.

Kukaan ei laita minua salkkuunsa.
Kukaan ota mukaansa.
Haluavat uuden kappaleen.
Miksi ?

Minua pidetään silmällä, etten katoa !
Voi kuinka kiva juttu !

Kävimpä eräs maanataiaamu kopiokoneessakin.
Joka ei ollut ystävällinen.
Muistutti vaan, että en olisi tämän jälkeen enää tärkeä.
Minut arkistoitaisiin,
eikä kukaan tarvisi minua.

En usko !

Torstai.
Tuli iltapäivä, toimistossa tuoksui kahvi, kuten yleensä.
Joku nappaa minut kainaloonsa,
ja vaihdamme huonetta.
Huoneessa on paljon mappeja !
Kuuluu melua,
mutta kuinka jännää !

Minun sysätään pinoon,
alimmaiseksi.

Sitten minuun tehdään kaksi reikää.

Muiden joukossa myös minut kiinnitetään rautaan.
Naps.

Ja kovat kannet painetaan kiinni.
Tulee pimeä.

Ovi paukahtaa kiinni.

"Olenkai lomalla nyt ?"
Kysyn itsekseni hiljaa.
"Ai, sukkii oo kopiootu. "
Joku älähtää takaani.

[Ei aihetta]Maanantai 27.11.2006 21:22

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Niin - ja pitää lähteä voidakseen palata.

En ole palanen joka vaan loksahtaa kohdilleen johonkin isompaan kokonaisuuteen.

-

Jotenkin..
menneisyys leijuu huoneeseen,

yhtäkkiä taas muistan sen
yön,
sen
moottoritien..
Kellertävän oranssit katuvalot.

Sateenkastelema asfaltti.

Aina tykkäsin matkata öisin.

Isän kanssa reissussa.
Rekalla,
ruotsissa.
Rekan hyttä oli niin huikean korkealla -
sieltä pikkutyttönä tähyilen - näen pitkälle.
Tie jatkuu loputtomiin.

Fleetwood Mac soi ja isä hyräilee sitä.

Uni painaa simmut kiinni.
Torkahdan.

Aivan kuin joku repäisisi minua eteenpäin voimakkaasti.
Turvavyö ei anna periksi ja se painautuu minuun kipeästi.

Itseasiassa, en tiedä missä vaiheessa edes oikeastaan heräsin.
Ehkä siihen jumalattomaan kolahdukseen, peltien rutinaan
ja tärähdykseen ?

Tai siihen kun tuulilasi on säröillä,
ihan punainen ja taivas tihkuaa vettä hiljalleen.

Kaikki on hiljaista.

Katson isää.
Huolestunut ja järkyttynyt katse katsoo minua takaisin.
Lävitse asti.
Isä puhuu minulle,
mutten kuule.

En pysty ajattelemaan,
en puhumaan.

Aika hidastuu.

Tuijotan punaisia länttejä säröjen seassa.
Haisee kummalle,
pahalle.

Isä aukaisee turvavyöni ja kantaa minut ulos.
Kantaa minua reppuselässä, kuten niinä aurinkoisina kesäpäivinä Arolan mökillä.
Mutta nyt emme ole Arolassa,
on pimeää ja sade osuu kasvoille,
menemme tienlaitaa kohti.
Äänet alkavat taas hiljalleen palautua,
sireenien kovat äänet kauempana sattuvat korviini.
Käännyn katsomaan taakseni,
Hyttä on rypistynyt.
Keulaa vasten makaa toinen auto, se on harmaa.
Muutkin autot ovat pysähtyneet.

Ihmisiä siellä täällä.
Koko keho tärisee.
Pidän isästä kiinni,
koska minua pelottaa.

Joku yrittää nostaa minut alas,
en halua päästää irti.

Viimein kuitenkin hellitän,
pidän isää kokoajan tiukasti kädestä.

Nyt jokapuolella on ihmisiä.

-

Miten ihmiset voivat olla niin itsetuhoisia ?

Joku siis koukkasi vastaantulevien kaistalle ja ajoi rekkamme alle.

Tällä tavoin kohtaan asioita.

[Ei aihetta]Sunnuntai 26.11.2006 16:14

Yhtäkkiä minun tulee kylmä.
Se tulee sisältäpäin -
Yllättäen.

Mitä peliä oikein pelaat ?

"Eikä syvyyksiin huku yksikään,
ei rakkauden liekki kädessään."

[Ei aihetta]Sunnuntai 26.11.2006 02:56

Kuin löytäisi itsentä lasittuneine katseineen,
tuijottamasta jotain pöydällä.

Kirjakin on auki pöydällä.
Se jäi kesken,
kun..

Jälleen -

Haaveillen.

Kuin lentäen kevein siivin.
Tai kulkien ihan omia polkuja,
läpi hassun värisen metsikön.
Menin onnellisten mielikuvieni mukana.

Hukkaan ajantajuni aika ajoin.
Koska luulempa -
että maailmassani käy tyystin eri aika !

Missä lienetkin.
Minne menisitkin.
Tuletko takaisin ?

[Ei aihetta]Lauantai 25.11.2006 00:29

I don't care about their different thoughts.. Different thoughts are good for me !

[Ei aihetta]Perjantai 24.11.2006 19:52

Pelko.

"Eikä enää ikinä" -päätin hiljaa mielessäni.
Itseasiassa en ollut niin vahva,
mutta toivoin.

Tokaisin sen kai ääneenkin,
niin varmalla äänellä kun epävarmuuteni antoi periksi.

Pelkään avata suuni.
Puhua väärin,
vääristä asioista.

Ehkäpä ei edes pitäisi.
(puhua, vaiko epäröidä ?)

[Ei aihetta]Perjantai 24.11.2006 00:18

Puhun ja käyttäydyn ihan erillain kun ennen.
Kunen osaa enää purkaa sitä kaikkea.
En pysty siihen enää.
En samallain kuten ennen.

[Ei aihetta]Keskiviikko 22.11.2006 22:12

Se freistas taistela ainna viimisseen saakka,
mutta ei neh voihneet sille mithän.

Mie ootin ulkosala, että se tulis viellä takasitteki,
mutta ei kuulunu eikä näkyny.

Jo se vain tarkeni,
ko pakkastamineet olit päälä.