Olen ruosteinen piikkilanka
joka kiertyy ympärillesi ..
Painan piikkini ihostasi läpi
ja saastutan turhan veresi.
Valvon untanne etäältä.
Olen luopunut omistani,
jo kauan ennenkuin löysin syyn valvoa.
Mutta jotkut yöt ovat liian pitkiä.
Taas vaellan huoneesta toiseen,
kera kylmän kahvin,
ja seuranani vain liian hitaasti kuluvat tunnit.
En tainnut kuulua tännekkään.
Yö on kylmä, sateinen ja kaunis,
ja tupakka virkistää mieleni.
Aamu tekee tuloaan
jossain kaukana,
ja mietin syitä ja seurauksia uusin silmin.
Poltan uuden,
ja tiedän sen kaiken tuhoavan keuhkoni vielä,
mutta onko sillä suurtakaan väliä,
kun kerta kerran jälkeen on muutenkin aina vähemmän jäljellä ?
Jään miettimään autoni rikkonaisia jarruja,
ja sitten sinä tulet,
tulet taas ja viet ajatukseni.
Välttely on jotenkin niin sinua.
En kyllä itsekkään ole pakonomaisen keskustelun kannalla,
mutta luulet päässeesi helpolla ..
Toisaalta,
se ken leikkiin alkaa
.. on valmis siinä huijjaamaan.
Olen kyllästynyt olemaan se,
joka vetää kaikkea eteenpäin,
olen kyllästynyt yrittämään.
Olen hiljainen hetki ennen lähtöä,
hyväksyvä katse,
ennenkuin tulee aika päättää -
jonkun toisen elämästä.
Jäätkö ?
Vai olisiko sinun sittenkin vain viisainta lähteä ?
Olen täällä kaukana,
oman maailmani reunalla,
enkä uhraa henkäystäkään
sillä ajatukseni ovat jo muualla.
Olen ajan luoma korroosio,
heikko kohta,
sinun suojakilvessäsi.