IRC-Galleria

Kuljin tänään pitkin koivukujaa,
pitkin sitä tietä joka vei isovanhempien luo.
Ensi kertaa pitkiin aikoihin,
ei se pihapiiri ollut minulle enää tuttu,
ei ne puut jossa pienenä keinuttiin,
ei ne portaat jossa silloin joskus istuttiin.

Mutta siellä oven edustalla minua oli tuttu karvapallo vastassa.
Mouruten juorusi heti kuulumiset, hetken puskien jalkoja hypähti syliin.
Ei ollut viirusilmä minua unohtanut,
enkä minä totta vie tuota viekasta otusta.

Istuttiin sitten monta hetkeä portailla,
aurinko lämmitti mukavasti
ja kehräys kuului kiitoksena paijauksesta.

Haikein mielin viimein sitten tein lähtöä,
ja eräs vain kipitteli perässäni
kun kävelin takaisin autolle
ja se ei totta vie tehnyt oloani sen helpommaksi.

Hetkeksi kumarruin ja toinen hypähti syliin.
On se teistä kuinka typerää tahansa -
tiedän että ymmärrämme toisiamme,
sen kun näkee katseesta.
Lupasin, että kun seuraavan kerran tapaamme,
otan Dimitrin viimein mukaani.

Ei tämä tilanne ollut helppo kummallekkaan meistä.

Jokainen hetki.

Aamuyön rauhalliset tunnit,
jolloin huvitti kulkea keskiviivaa
hiljaisella valtatiellä.

Yö kun ei antanut kenellekkään mitään itsestään.

Minä en aikonut jäädä
ja sinä tiesit sen.
Tiesit kyllä etten voisi.

Pois pois näiltä periltä.
Jokin jatkuvasti vaivaa minua näissä paikoissa,
kaikissa näissä taloissa ja kaduissa.

Minun täytyy löytää paikka joka tuntuu omalle,
paikka joka tuntuu kodille.

Juma ! 11.56 ! :

---

D

Hyvin suurella todennäköisyydellä
nämä ajat eivät tuo ihmeempiä mukanaan
niin - ei kai tarvitsekaan

Mutta hyvin varmaksi tiedän sanoa,
että edelliseen enää
et saa minua palaamaan

Jäin haaveilemaan taas

Kuvittelin miltä tuntuu juosta avojaloin vihreällä nurmella
kun tuulenvire leikittelee hiuksilla -
tai miltä sade tuntuu kasvoilla

Se kaikki maistui kaipaukselta

Muistan miltä tuntui taapertaa avojaloin valkealla hangella
kun tuuli pyöritteli holtittomasti hiusia -
tai kun jäinen lumisade osui vasten kasvoja

Kylmyys tuntui ihanalta

Tiesin etukäteen että olisitte erimieltä kanssani
varsin hauskaa toki
mutta se ei minun kantaani muuta
On monia asioita jotka ovat lähellä sydäntäni
mutteivät teitä sen kummemmin liikuta

Joka tekee tästä kaikesta huomattavasti mielenkiintoisempaa

Hyvän ystävän seura -
kuuluu asioihin
joiden mielekkyyttä kaipaat aina

Eräs vilpoisa kevätaamu istuskellessani teemotin kera portailla
pystyin kuulemaan kaukaisen sellonsoiton

Ei tainnut tuuli tuoda viestiäni

Sänky oli avonaisen ikkunan edessä
tuuli liikutteli hennosti keveitä verhoja -
muistin kuinka sen huoneen seinästä piti tulla oranssi
muistan kuinka suunnittelimme sen kaiken

Minä muistin sen kaiken
Sen kaiken perusteella uskallankin väittää
että olit ihan oikeassa monessakin asiassa

Viimein kuitenkin jokin vei aikamme
mutta hymyilin
sillä nyt
huolimatta kaikesta
taivalsin uutta matkaa hyvillä mielin

Olivat ne ajatukset minulta kauan hukassa.

aurinko valollaan kaunistakoon meitä
se valaiskoon myös tieni
hyppiessäni surutta vuosien ylitse

viimeyönä
näin jo toistamiseen
tuhkaiset maat
ja sateisen taivaan

tunsin tienoot mutten tiennyt mihin suuntaan mennä

'

siellä salaisen kauniissa unessani
hänetkin jälleen tapasin

sitä kai alati salaa toivoinkin


'

olivat kai unohtaneet
etteivät pystyisi minua rikkomaan

minä en enää välittänyt typeristä sanoistasi
en tyhjistä lupauksistasi
en iänkaikkisista valheistasi
kerta toisensa jälkeen se ei enää liikuttanut minua

eikä se liikuttaisi sinuakaan
tiedän sen

Apatia on nimeni.
Muista kasvoni.

A = 1 €
B = 2 €
C = 3 €
D = 4 €
E = 5 €
F = 6 €
G = 7 €
H = 8 €
I = 9 €
J = 10 €
K = 11 €
L = 12 €
M = 13 €
N = 14 €
O = 15 €
P = 16 €
Q = 17 €
R = 18 €
S = 19 €
T = 20 €
U = 21 €
V = 22 €
W = 23 €
X = 24 €
Y = 25 €
Z = 26 €
Å = 27 €
Ä = 28 €
Ö = 29 €

- -

J = 10 €
E = 5 €
M = 13 €
I = 9 €
N = 14 €
A = 1 €

>> = 52 € siis lähtee !8DD

Käveleskelin ympäriinsä nautiskellen kivasta säästä,
rautatieaseman ohitse kävellessäni näin kuinka ratapihalle oli kerääntynyt paljon ihmisiä,
veturi oli ilmeisesti jälleen pudonnut raiteilta.
Väenpaljoudesta tunnistin sinut,
katselit minua sieltä.

Oli kaunis kesäpäivä ja aurinko paistoi lämpimästi selkääni kun kuljin rantaa kohti.

Siellä kuljeskellessani avojaloin hietikolla, huomaan maassa yhtäkkiä kumman varjon.
Tähyilen ympärilleni ja viimein nostan katseeni taivasta kohti -
ja kas, yläpuolelleni oli muodostunut suurista ja tummista pilvistä selkäranka kylkiluineen.
Ja yhtäkkiä rantaviivaan oli ilmestynyt ihan helvetin iso silta.
Tunsin itseni kovin mitättömäksi kaiken sen rinnalla.
Sitten käy pieni tuulenvire,
ja jotenkin aavistan ettei siitä hyvää seuraa.
Kuuluu ihmeellinen kohina.
Tuuli voimistuu yllättäen, sen mukana kantautuu kaikenlaista..
Siinä samassa se nappaa minutkin mukaansa
ja tunnen kuinka se painautuu kehoani vasten ja riepoo.

Yhtäkkiä putoan nurmelle.
Hetken hengästyksissäni jään katsomaan ympärilleni,
ja yritän löytää itseni.
Pian tunnistan paikan Arolan niityksi ja tiedän minne juosta.

Kuuluu outo korvia viistävä ääni ja löydän itseni ihan eri paikasta.
Sääkin on muuttunut, on niin harmaata ja vettä tulee taivaan täydeltä.
Tähyilen paikkaa minne mennä sateelta suojaan.
Kauempana näkyykin kauppa jonka katoksen alle päätän mennä.

Yhtyäkkiä sää taas muuttuu, kauemmas minua putoaa kasa lunta ja jäätä.
Sellaisia todellakin yli-isoja lumihiutaleita ja niitä alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän.
Ne näyttivät aika jännältä pirstoutuessaan maahan,
mutten todellakaan aikonut jäädä katsomaan mitä tapahtuisi josko sellainen putoaisi niskaani.

Joku nappaa minusta kiinni ja hetkessä olenkin jo katoksen alla suojassa.
Katoksen kattopellit eivät varmasti kestäisi ikuisuuksiin tuota säätä.
Sinä olit siellä, sinä se olit joka nappasi äskettäin
minut mukaansa.

Katoksen alle eksyi juosten muuan muukin hämillään oleva matkaaja.

Sitten kuulin, että rautatieaseman rakennukset makasiineineen olivat tuhoutuneet.

Kului pitkä aika - ilma hiljalleen rauhoittui ja ilta teki tuloaan.
Kukaan ei hievahtanutkaan sioiltaan.
Pilvet liikkuivat ihan älyttömän nopeasti ja kävi kova tuuli.

Vasta hyvin paljon myöhemmin uskaltauduin kurkistamaan kunnolla taivasta katoksen alta,
sen jälkeen kun kerroit kuinka mahtava se on.
Tähtitaivas tervehti minua revontulineen.
Otin askeleen,
pois katoksen alta,
seisahduin vierellesi
ja jäin ihailemaan kaunista yötaivasta kanssasi
muiden uskaltautuessa hiippailemaan muualle.

Revontulet kiersivät kehää yläpuolellamme.
Vihreät ja vilkas liikkeiset -
sittemmin sinne ilmestyi punaisiakin
ja värit kävivät kirkkaammiksi kokoajan.
Siellä näkyi välillä vähän sinertävääkin.

Sanatta.
Ja sitä lakkaamatta mietti olisiko se kaikki sitten viimein tässä ?

Mikään ei tuntunut likellekkään järkevältä, mutta todelta niinkin.
Mihinkään ei saanut selkoa, ei kunnon otetta.
Tunnetilat.

Nukkuminen on kivaa.

Päivän pelastaja ;

Vague Faery - Era of Animosity
(Hyvät sanat ja tarkoitusperä, kun se minullekkin valaistiin - ja ! laulajalla on kyllä kivin ääni,
siis kovin addiktoiva.)

(<3)

Hm.
All we need is a new adventures -
an' day by day Im more sure that soon Im away from here.

En anna arvoa kaltaisillesi ihmisille.

Turhauttavaa.

Silloin näin kuinka maailma oli tulessa,
ja valtatiet -
yhtäkkiä niin hiljaiset
ja tulen nuollessa nurmea liikenneympyrän keskustasta,
minä hymyilin,
sillä sinä olisit viimein poissa.

Unissani lensin kauas pois.

Kauas näiltä tuhkaisilta nurmilta,
harmailta, rapaisilta lumikentiltä,
tyhjän taivaan alta,

ihan uusiin maisemiin.