IRC-Galleria

Make me bad.

Niin elävästi minusta tuntuu siltä,
että syystuulten kylmät henkäykset kertovat

menetetyistä mahdollisuuksista.

Kannan sitä kaikkea mukanani, välillä kai kannattelen koko maailmaa näillä vähäisillä voimillani -
ehkäkin tahtomattani,
mutta herätessäni huomaamaan etten osaa muuta,
haavoitin sinua yhä uudelleen.

Sinä kätkit sen kaiken sydämeesi,
mietit sitä kaikkea aamuyön hiljaisina hetkinä --
kumpa osaisin sinua auttaa -
kumpa pystyisin puoleksikaan samaan kuin sinä teet auttaessasi minua.

Kova tuuli tulee mereltä.
Yö tuntee kulkijansa.

Ei itketä lauantaina - ei viitsitä murjottaa -- PRKL, moon taas myöhässä :(((

Heräsin ensimmäisen kerran tähän 24:nen päivän sadistiseen aamuun viideltä.
Kyllä, Jemina on tänään tokkurainen kuumenaama.
Pää tuntuu hajoavan, se on laatikkomainen, naakkojen syömä tyhjiö,
jossa kumisee oudosti. Kuulen sydämenlyönnit kaikuina korvissani.

Väsyttää niin pirusti,
muttei vaan 18 tunnin jälkeen enään jaksa nukkua. Se on sitä paitsi ihan liian yliarvostettua.

Olen takuuvarmasti kauneimmillani juuri nyt,
sillä en ole syönyt mitään yli 26 tuntiin, siispä näytän tikulle ja silmäni ovat suloisesti punaiset.
Hiukset ovat pörröiset ja takkuiset -- ylläni oleva pyjama on ihan liian iso eikä pue minua kyllä yhtään.
Näytän jollein maahiselle -- joku paskanen naama vielä ja kaikki ois just hyvin :--D

Yskin ja niiskutan, ihanaa !

Mikään ei maistu miltään - mutta vesi on sentään hyvää, se on sentään kylmää.
.. Täydellinen päivä, näitä lisää !

Viileä syystuuli painoi hiukset vasten paljasta selkää,
hiljainen, armon kuiskaus, kävi siinä lehtien täyttämässä tuulessa,

'tule tänne, älä pelkää.'

Tuntuuko sinusta koskaan, että maailma huutaa niin lujaa korviisi että se sattuu oikeasti ?
Tai kuinka se useasti kääntää sinulle selkänsä --

kääntäköön,
pärjään mainiosti ilmankin.

Tuntuuko sinusta koskaan, että mitä tahansa teetkin, se ei kenellekkään ikinä riitä ?
Tai kuinka he toivovat epäonnistumistasi --

toivokoot,
pärjään mainiosti kannustuksettakin.

Tuntuuko sinusta koskaan, että olet yhdentekevä ?
Tai kun olet muuttamassa, sinua heti kummasti ikävöidään --

ikävöikööt,
he eivät edes tiedä minusta mitään !


Tiesin etten pääsisi helpolla, ja että tarvitsisin vielä useasti apua -

mutta tiesin keneltä sitä pyytää, tiesin kehen voisin heistä kaikista luottaa,
tiesin kenen käteen miettimättä tarttua, tiesin kuka ei ikinä jättäisi minua pulaan,
ei jättäisi minua omilleni vaikeimpinakaan aikoina --
minä tiesin kenelle voisin kertoa ihan kaiken,
ja kenen edessä minun ei tarvitsisi heikkouksiani peitellä,

ei nyt eikä ikinä.

Tämän syksyn ensimmäiset - ja niin kauniin vihreät revontulet parveilivat tähtitaivaalla.
Olisitpa ollut kanssamme katsomassa niitä.

Seurattiin satelliitteja,
spekuloitiin elämän todellista tarkoitusta -
silloin ajattelin heti sinua --

hetken päästä näin tähdenlennon,
ja tiesin mitä toivoisin.

Kumpa toiveeni vielä joskus toteutuisivat.

Chillailua hyvän ystävän seurassa -
ööliä,
med kummallisia juttuja / vitsejä, yms paskanjauhantaa --

prasta :---D

Väsynyt lie kun niin vähäsanainen -
luulitko tosiaan etten kuulisi äänestäsi

mielentilojasi.

Minä en tuomitse ketään,
mutten pettymystäni peitä.

Näytä minulle se suunta, se tie mitä pitkin voin kulkea,
ilman että myrskyt tulevat vastaan jokapaikassa.
Tuletko minua vastaan niille vaikeimmillekin poluille ?
Tai otatko vastaan jos hyppään sinne toiselle puolelle ?

Pyydän, ethän ikinä jätä minua tyhjänpäälle ?

Hitsi. On jo niin myöhä -- tai aikainen, riippuu miten sen ottaa, kuka katsoo ja mistä katsoo.

Mutta minulle se on jo sellainen aika, että nyt koisimaan.
Tosin -- harmiksi, yksinäni käperryn peittojeni alle.

Ehkä pian saan hakeutua vierellesi lämpimään
ja nukahtaa turvallisin mielin.

Hyvänyön suukkoja ! :*

.. Sanoit, ettet viivy pitkään, ja lupasit että tulet heti, aivan heti takaisin.
Joten jäin rannalle odottamaan ja keräilemään simpukoita.
'
Liian iso askel astuttavaksi, joten hyppään sen.
Mutta olen varma ja vahva, pystyn siihen kaikkeen.
Tiedän, että se kannattaa, tiedän että se kaikki on oikeaa.
Pitkät matkat ei mieltäni paina --
'
Astuin sisälle tutuntuntoiseen, mutta samalla niin vieraaseen taloon -
ja kas, kuka tulikaan eteisessä minua ensimmäisenä vastaan --
se viekas takkuturkki, minun rakkain viirusimmuni.
Keveästi hypähti syliin ja kurkotti nuolaisemaan leukaani karkealla kielellään.
Tottavie minullakin oli sinua ikävä !
Puskien vasten olkaa se kehräsi kertoen kuulumisia,
herkesi pian mouruamaankin, kun en ollut käynyt taas pitkään aikaan.

Kipitti perässä koko vierailun ajan, pyöri jaloissa ja kehräsi.
Kahvipöytään istuuduttuani, pelkäsi huiskehäntä kai jäävänsä huomiotta ja hyppäsi syliini,
joka taas vaikeutti kahvin juontiani --
muttempa raskinut poiskaan hätistää.

Lähdön hetki - se kamalin hetki tuli taas.
Vaikka kuinka suloisesti minua tiirailit,
pieneen laukkuuni ahtautua yritit -
Ja vaikka kuinka juoksit perääni autolle
ja mukaan livahtaa halusit --
en voinut ottaa sinua mukaani,
en vielä.

Mutta pidän lupaukseni.
Otan sinut vielä mukaani,
vien kauas pois mukanani.

tunsin oloni tärkeäksi kun ystäväni sanoi jäävänsä kaipaamaan minua,
mutta oli puolestani myös iloinen koska tiesi, että lähtö tekisi minut onnelliseksi