IRC-Galleria

tai kuka tietää kestääkö tuokaan lumi.

jotenkin tuo yli venähtänyt syksy vei osan joulusta ja uudestavuodesta ihan kokonaan. minä otin sen henkilökohtaisena loukkauksena ;o).
No muuten joulu ja uusivuosi meni mukavasti perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa.

Jussi opetti taas uusiin maku elämyksiin. tällä kertaa tarttui kielenkärkeen houkuttelevana sieni keitto. kaatuu näitä ennakkoluuloja tässä.

Toipuminen leikkauksesta edennee suunnitelmien mukaisesti. eli ei tiedetä vielä mitään. Hieman varaamis lupaa sain jalalle tammikuun puolessa välissä. Mutta en edelleenkään lupaa ajaa autolla. olen siis edelleen kotini vanki.

koiruuteni ida on palannut mummolasta pitkältä kylä reissultaan. se oli kaksi viikkoa sitten astutettavana fawn värisellä ranskis romeolla nimeltään Bumba. Bumba ja ida tulee hyvin juttuun. toivotaan että kohtaamisella on näkyvät tulokset.

Tallilla tulee käytyä sen verran kun sinne nelda jaksaa minua kuskata (ISO kiitos sinne siitä). Poni voi pulleasti ja leikkii aina välillä arabia ja toisinaan aasia joka ei osaa edes laukata. ihan oma itsensa siis.

Tässä kun tulee aikaa koneella kulutettua saa hyvin harvoin siltikään mitään järkevää aikaiseksi. on ihme miten voi kuluttaa aikaa istuen monitorin edessä monta tuntia selaten samoja sivuja ja keskuteluja.
päivät kuitenkin kuluvat omaa tahtiaan ja aika kulkee eteenpäin. ihmeesti on tässä jo kohta 2kk leikkauksesta kulunut ihan omalla painollaan.
ja vielä jaksaa hymyillä, ainakin melkein aina.
Onneksi elämässä on yksi ihana ja kärsivällinen mies joka jaksaa ne huonommatkin päivät katsella ja kuunnella. myönnetään, olen välillä ikävä ihminen :o). Mutta silti ihan viaton pieni tytön tyllerö....

elämä siis kulkee eteenpäin kohti kevättä ja uutta kesää. niitä odotellessa on välillä aina hyvä pysähtyä hetkeksi ja pohtia miten elämä sujuu.