IRC-Galleria

tiiätteks et mullaki on tunteet...
tuntuu silt et ne pitää kadottaa kokonaa ettei käy mitää.
eikä niistä voi kellekkää kertoa.
et ole kuuntelemassa...eikä sua kiinnosta.
mä en haluais jäädä varjoo aina.
haluisin tietää et onko se helppoa unohtaa mut.
oonko nii mitätön että unohtaminen onnistuu tosta noin vaan.
haluaisin merkitä jotain jollekkin.
eikai se ole mahdollista.
olis kiva kuulla viel niit samoja juttuja mitä mulle on joskus kerrottu.
mitä musta on sanottu.
ne jutut on vaa hetkellisiä.
myöhemmin löytyy aina joku parempi.
huomionhakuisuus on huono piirre.
kaipaan sitä huomiota kuitenkin.
monet saavat sitä aina ja mä vaan harvoin.
tuskin ollenkaan.
aina joku muu saa sen mitä mä kaipasin.
enkä sano mitään.
sillä ei ole enään merkitystä.

tiistaina alkaa näyttöviikko (piti alkaa maanantaina mut tuliki pikku probleemii) ja must tuntuu etten selvii siit...jotenki koko ajan semmonen olo et oon iiha paska siin duunissa. Tänää oli väliarvionti keskustelu ohjaajien kanssa ja anto ne paljon positiivista palautetta mut silti jäi semmonen fiilis et täst ei tuu mitää...
oarghh!
Huomen onneks vapaa päivä ni saa yhden päivän levätä...
seuraavat vapaat onki seuraavana viikonloppuna... yh...

feat tissiliivit xD

tai sitten menen itse sen kivan luokse...pitää vähä uhrautua ettei iha paskaks mee kaikki.

scream scream scream!!!!

haistakaa vittu

i need it...

sinutko???
no en voi haluta...en saa...en ole täydellinen sinulle

alkaa tää elämä vaikuttaa taas aika turhalta.
en tiiä mitä pitäis tehä että saisin jotain aikaseks...
pitäisikö jatkaa näin vai etsiä jotain uutta?
sen tiedän että pari ihmistä voin jättää jälkeeni...vaikka ei se kivaa ole.
ehk tämän työharjottelun jälkeen voisi ajatella asioita pidemmälle.

se vaan että mä olen sellainen ihminen joka ei osaa olla tekemättä mitään...tulla "töistä" kotiin,siivota ja olla vaan...musta se tuntuu niiin turhauttavalta vaikka sitä se normaali elämä on. Mä vaan en osaa.
Kaipaan koko ajan kontaktia...joskus vain tietyiltä ihmisiltä...ja silloin jos kaipaan kontaktia vaan yhdeltä tietyltä muut ihmiset jää varjoon.
Mietin millä tapaan voisin itseäni muuttaa...en tiedä...en tiedä onko se edes tarpeen.

En osaa etsiä itselleni miehistä muuta kontaktia kuin seksuaalisessa mielessä...ja jos osaisin missä olisi sellainen ihminen joka on sellainen mitä mä mä haluan ja sellainen jonka mielestä mä olen sellainen mitä hän haluaa. Tuskin missään. Ei se tällä hetkellä häiritse mutta entä sitten kun sitä haluaa? ei ole...

Kaikki asiat jota ajattelen ja tunnen voisi helposti laittaa mut masentumaan mutta en osaa sitäkään, sekin on turhauttavaa. En halua että tämä tuleva vuosi menee hukkaan...

Saisimpa onnistumisen ja tekemisen tunnetta koulusta...siitä että pääsen jostain läpi...mutta koulusta en saa irti mitään. Tottakai olen sitten tyytyväinen kun pääsen tämän työssäoppimisen läpi mutta ei se minua mitenkään tule muuttamaan...ei tule muuttamaan sitä että tunnen itseni turhautuneeksi...joskus jopa turhaksi.

miks tää sattuu...
mitä mun pitäis enää sanoa...
älä mene pois