IRC-Galleria

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin usein kuin väkkärä, vastaus tulee tässä:
Vähän aikaa sitten havaittiin , että minua nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH -
Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni.
Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän
selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös
puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit. Laitan
autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.

Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä
roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä
roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa,
voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne
samalla laatikkoon.Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että
jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on
pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka
päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa.

Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän
sitä hieman syrjään.
Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen
jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa
pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan
lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta
viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan.


Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua
kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen
keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria
tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on
keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan
vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin
osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön
pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla
liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole
tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole
kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television
kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut
autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus,jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA!

Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että
sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!