IRC-Galleria

Jos luet tätä.. Jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kun tapahtuu jotain ikävää (ratikka/bussi lähtee suoraan nenäni edestä, liikennevalot muuttuvat punaisiksi juuri kun pääsen suojatielle asti, kengästäni irtoaa korko kesken työmatkan tms.), hymyilen loppupäivän hyvin valoisasti ja tunnen itseni onnelliseksi.

2. Ollessani töissä muutun kleptomaaniksi. Laukkuuni on eksynyt muutamia pyykkipusseja, mikrokuituliinoja, lukemattomia kumihanskoja, wc:n raikastin, käsihuuhdetta.....

3. Aina kun luulen keksineeni jonkin vähänkin syvällisen lauseen/minulle on tapahtunut jotain, jota luulen mielenkiintoiseksi (esim. vastaantuleva tuntematon ihminen on kehoittanut minua olemaan onnellinen että olen olemassa, mitä muuten tapahtuu oikeasti ihmeen usein) tms., minun on pakko ilmoittaa siitä tekstiviestitse mahdollisimman monille ihmisille. Jos joku sitten yrittää soittaa minulle, en vastaa puhelimeen, koska en jaksa puhua.

4. Aina kun kukaan ei näe, teen naamalihasliikkeitä.

5. Siivoan oikeasti melkein puolialasti, ja tuuletusikkunat auki, tosin siihen on järkevä selitys: siivotessa tulee ihan mielettömän kuuma ja hiki, ja koetan tehdä siitä mahdollisimman vähän tuskallista.


Haastetut: marayax, Lem-Lux, vaaksu, Thann, ^Painkiller^

Tulin perjantai-iltana Ivaloon, olin hetken melko innoissani ja viihdyin, tuntui tosi kivalta olla täällä ekaa kertaa 4 kuukauteen, mutta tänään on jo alkanut taas ahdistaa. Haluan äkkiä pois täältä, heti! Huomenna illalla pääsenkin, huh, pelastus. Ainakin tulin varmistaneeksi, ettei täällä ole mitään, mitä ikävöidä, paitsi lumi ja luonto <3 Ja muutama ihminen, mutta eiköhän niitä ihmisiä löydy muualtakin. Paremmin ja helpommin. En ole kunnon ivalolainen, kaipaan Helsinkiä :( Olen huomattavasti onnistunut rakentamaan elämän sinne, tuntuu tyhmältä olla täällä tyhjyyden keskellä käymässä :( Toivottavasti voin mahdollisimman pitkään välttää uusintakäyntiä!

Heräsin juuri äsken 3kk kestäneestä unesta.
Kun muutin Ivalosta Helsinkiin, otin kaiken omaisuuteni mukaan. Vain yhden asian unohdin - itseni. Mutta tulin juuri tänne uuteen kotiin, 1000km oli vaan aika pitkä matka kävellä.