IRC-Galleria

mitä kirjottaisin...se on oikeastaan aika harvinasta, mutta näinkin voi käydä...sisällä tyhjä olo...ihankuin joku olisi repinyt kaikki sisuskaluni ulos...ja jättänyt minut yksin makaamaan kylmään metsään...jossa lehdet pikku hiljaa tippuu puista ja maatuu maahan...makaisin siellä katse kohti taivasta...katsellen pilvien lipuvan ohitseni...niinkuin elämäni...huomaan olevani yksin tässä maailmassa...niin yksin, että tunnen maailman pysähtyneen ympärilläni...kuulen vaan korvissani oman hengitykseni...ja tuulen huminan...miksi ihminen tuntee olevansa yksin...vaikka ympärillä on ihania ihmisiä jotka välittää..onkos se sitä. että työntää toiset pois luotaan ihan tietämättään...minulla on paha olla....olen lopen uupunut käsittelemään vanhoja asioita...enkö koskaan saa taivaltani käveltyä loppuun kunnialla..vai kuluuko kengistäni pohjat ennen sitä ???
ajatus sinusta puristaa rintaani....ajatus sinusta saa kyyneleet valumaan silmistäni...vaikka joskus sanoin, että en itke...katson kuvaasi ...muistelen menneitä...iloa, surua...ihastumisen huumaa...tunteita mitä en voi vieläkään käsittää... olen pettynyt itseeni...niin pettynyt, että haluaisin vajota maan alle ja kurkistella sieltä joskos ulkona paistaisi jo aurinko ja minä voisin kaivautua kuopastani ylös aurinkoiseen päivään...elämässäni ei ole ollut kun kolme naista jotka saavat minut kirjoittamaan ja pohtimaan asioita monelta eri kannalta, tutkiskelemaan minuuttani....
ensimmäinen oli ex-vaimoni jolle annoin elämästäni kymmenen vuotta...siitä avioliitosta ei ole muuta hyvää jäänyt kuin kaksi ihanaa poikaani...jotka ovat minulle kaikki kaikessa...isin pieniä vauvoja...toinen minulle tärkeä suhteeni oli alusta asti voimakasta tunteiden paloa...toivoa tulevasta..uskoa toiseen ihmiseen...rakkautta ensisilmäyksellä....olet rakas vieläkin .....olisipa asiat mennyt toisin...kolmas nainen on nykyinen vaimoni, kaikki menee hyvin, hän on liiankin kiltti minulle...mutta menneisyys vaivaa...vaikka olen onnellinen nykyisestä...en voi olla miettimättä...mitä olisi tapahtunut jos elämä olisi mennyt toisin ... uskon siihen , että jokaisella teollamme on jokin merkitys...se ohjaa meidän elämää tiettyyn suuntaan...pahimman hädän keskellä se lähettää enkelin luokseni...niin kävi...enkeli nosti minut ylös kuopasta..ja peitti montun hiekalla...jos astun hiekkaan hän ottaa kädestäni kiinni, että en vajoaisi enempään....joskus se voi olla raskas taakka kannetavaksi toiselle...mutta elämäni on vaan elämäni...en voi sille mitään...minusta tuntuu, että kaikkien ihmisten joita olen joskus tuntenut... elämät menee eteenpäin...JA MINUN PYSYY PAIKOILLAAN...missä vika..varmaankin tyhmässä päässä...tollo mikä tollo...kirjoitin joskus vuosia sitten , että rupean järki ihmiseksi ...se ei ole vieläkään onnistunut...ehkä otan siitä seuraavan haasteen...ja alan tunkemaan tunteitani jäteäkkiin minkä voin sitten heittää roskiin....ja olla tunteeton, mutta onnellinen...