IRC-Galleria

että kun tässä jo toista kertaa olen onnellisesti kävellyt alttarille ja sanonut tahdon niin se avioliitto sinäänsä on ihan samanlaista...puoiso vaan muuttui matkalla...jos ensimmäinen liitto lasten äitien kanssa kesti melkein kymmenen vuotta...ennen kuin rakas ex-vaimoni tuli hulluksi kanssani...miten käy tämän kanssa sitten...onko tässä sama rutiini..mennään naimisiin tehdään lapsia...kasvetaan erilleen ja sitten taas ei muutakuin uutta vaimoa etsimään, heh tuota äskeistä lausetta ei kannata ottaa kovin vakavasti...no aika kaiken näyttää...ehkäpä olen kasvanut sentin ja osaan olla jo jotenkin ihmisiksi...( minut tuntevat immeiset todennäköisesti sanovat tähän heh heh niin varmaan )
mutta tämä on vain elämää ei sen enenpää...=)

Itavallasta...oli tuossa viime lauantaina tylsää...ajettiin lentokentälle..otettiin ensimmäisen lento johonkin päin eurooppaa jo päädyttiin wieniin...hauskaa oli ja todella kaunis kaupunki ei voi muuta sanoa...käytiin ajelemassa tonavalla...ja 170 m korkeassa näköala tornissa ym... olisi siellävoinut viettää kauemminkin kun kolme päivää...mutta saipahan tuossa jo jonkun käsityksen kaupungin hirveasta hulinasta....=) ei muuta kuin odottamaan seuraavaa tylsää päivää...tiedä mistä sitä itsensä taas löytää...=)

pitäisi kirjoittaa...en tiedä mitä kirjoittaisin ja se on minulle jotain uutta....en halua kirjoittaa menneestä enää koska en halua käsitellä tunteitä ja ajatuksia mitä muistot minussa saa aikaan...en halua kirjoittaa nykyisyydestä...koska en tiedä mitä siitä kirjoittaisin...ja tästäkin hetkestä tulee joskus menneisyyttä...ainut asia mistä haluaisin kirjoittaa on tulevaisuus mutta siitä en tiedä mitään...haluaisin elää unelmissä piirtää taivaalle kauniita kuvitelmia mutta elämäni tietäen...aina kun olen ottanut siveltimenkäteeni ja maalannut elämääni sateenkaaren värein...olen tipahtanut kovaa läpi pilvien suoraan maahan mahalleni...jotkut näistä mahalaskuita ovat tehneet minuun niin syviä haavoja, että vielä tänä päivänäkin joudun aika ajoin niitä paikkailemaan laastarilla, onneksi se tunne joka puristaa rintaani ei kestä enää kuin hetken ennen se olisi kestänyt päiviä joskus jopa viikkoja...tiedän, että minun ei pitänyt puhua menneestä, mutta vaikka en haluaisikaan ajatukset vain kumpuaa sisältäni. Satutin monia, mutta kaikesta eniten satutin itseäni vieläkän en tiedä, että miksi luulin olevani vahva, mutta en kestänyt tunteita...toisaalta en vieläkään uskalla tuntea...niin pahasti yhden 3kk ajan jaksona siipi karahti maahan, vieläkin aika ajoin höyhenet pöllähtelevät taivaalle ja haluaisin vain huutaa ja pyytää anteeksi. Haluaisin myös pyytää anteeksi ensi rakkaudeltani lasteni äidiltä...joka on sydämessäni aina , haluaisin hänen ymmärätävän, että en ollut oma itseni enkä halunnut satuttaa. tein kaikki vaan siksi, että minun oli paha olla itseni kanssa.
tieni on kuoppainen sekä mutkainen ja minun pitäisi käsitellä kaikki vanhat asiat jotka ovat jääneet haamuina päähäni, ehkä sitten voisin taas taas olla oma itseni ja iloita elämästä.

ihminen voi olla yksinäinen vaikka sillä on paljon ihmisiä ympärillä...toisinaan iloitsen tulevasta, mutta heikkona hetkenä kaipaan kaikkea vanhaa ( ja jetso jos luet tätät...tiedät kenetä kahdesta puhun heh ) elämäni ei ole muuttunut vuoden aikana oikeastaa henkisellä puolella paljoa..paitsi, että olen lopettanut juomisen...päässä pyörii vahat asiat ei nyt tietenkään koko aikaa mutta kumminkin...pakko kai vaan kestää...plaah

Tuossa tullut päristeltyä uudella lelulla sinne sun tänne...hauskaa on vaikka kuutioita voisi olla vähän enempi...mutta täytyy tyytyä siihen mitä on....kaikki sujuu tässä sivussa jotenkin..vanhoja tolloiluja hoitelen pois...ja pää sekä selkä tulee mukana jotenkuten...meikän tunteva tietää toki, että hullu mikä hullu...=) eikä se siitä miksikään muutu...aurinkoisia päiviä odottelen sis pärinöitten merkeissä....!!!

vaikka en ole täällä kerennyt pitkään aikaan käynäänkään....puolitoista kk uutta avio " helvettiä " takana toi ehkä kumminkin liioiteltua...koska olen hengissä vielä mutta...vielä ex-vaimon kanssa viettämä 10 vuotta niin tuoreessa muistissa, että ei voi muuta kuin toivoa parasta heh... luin äsken yhden todella rakkaan ystävän kirjoittaman viestin joka on ollut kadoksissa pitemmän aikaa....tulin todella hyvälle tuulelle...onneksi palasit takasin tälle planeetella ystävä hyvä =)

jos voisin muuttaa...kelaisin elämääni 2 kk taaksepäin ja tekisin asioita toisella tapaan....joskus asiat menee vaan liian nopeasti ei pieni pää jaksa mukana...iloitsen tulevaa...mutta kaipaan mennyttä...no ei muuta kuin tukka hulmuten kohti horisonttia...ja toisaalta taas..polvi ja selkä paskana...syyskuuhun asti eläkkeellä...ehkäpä olisi pitänyt sanoa..." no ei muuta kun roklan renkaat kohti apteekkia...ja menoks" niin tosiaan ja kävinpä tuossa eilen katsomassa yhtä minulle tärkeää ystävää...ja voin sanoa, että pitkästä aikaa oli kiva nauraa..ja höpötellä tyhmiä juttuja...jos jostain voi sanoa, etttä olet samanlainen tollo kuin minä...niin tämä hömelö immeinen saa tämänm universumin toisen sijan tolloudesta heti minun jälkeeni...joten onnea voittajille...

tänään ekat kuoro harkat yli kymmeneen vuoteen...kiva saada pitkästä aikaa joku järkevä harrastus...=) kun tätä aikaa piisaa ja elämä hymyilee...=) se on kumma miten voi asiat vuodessa muuttua...tiedän monia jotka ovat jumahtaneet vanhaa .. ja juoksevat tukka putkella baareissa ja pitävät niin sanotusti hauskaa...se aika on mulla ainakin ohi....täytyy nyt nauttia siitä kun lapset ovat pieniä ja tzetaraa... elämä menee eteen päin ja minä ainakin olen siitä helvetin tyytyväinen.
on hauskaa olla onnellinen, on hauskaa, kun ei ole huolta huomisesta tai siitä kenen vierestä aamulla herää...nyt kun jaksaa iloita elämän pienistä asioista eikä mieti menneitä niin eikun nenä kohti horisonttia ja hymyssä suin eteenpäin !

Kuuletko kellojen kilinää, joko tonttu ikkunan takaa kurkistaa? Pukki rekeään lastaa jotta pääsisi pian matkaan. Alkaa ilta hämärtyä, on kynttilät jo sytytettyinä. Kuuluu ovelta koputus, loppuu päivän odotus. Pukki lahjat jakaa, lapset pehmeät paketit nurkkaan nakkaa. Vielä viimeinen laulu pukille, tuolle vanhalle ukille. Nyt on aika hiljentyä ja kuunnella joulun sanomaa. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008.

Tänä viimeisenä päivänä, tunnet ehkä maan murenevan jalkojesi alta. Tunnet tuulen riepottelevan sinua, koska et tiedä mihin olet matkalla. Kurkista silti tulevaisuuteen kuin pieni kettu kolostaan. Voit olla varma ettet ole yksin, etkä tule koskaan olemaankaan yksin. Autamme ajatuksissamme sinua voimaan hyvin ja tuntemaan olosi turvalliseksi, elämän muutosten keskellä. Älä jaa miettimään pelkojasi ja epävarmuuttasi uusien asioiden suhteen. Mieti sen sijaan toiveitasi sekä unelmiasi, ajattele mitä mahdollisuuksien ovia sinulle aukenee uuden alun myötä. Uskalla siis olla juuri sellainen, kun olet, ota ilo irti elämästä, nauti ja hymyile. Olet silloin jo askeleen lähempänä tasapainoista elämää. Enkelit olkoot kanssasi.