IRC-Galleria

aikasteen järkyttävää katsella kuvia itsestään....pitäis varmaann laittaa uusia kuvia...noissa niin siisti ei tukkaa ja pieni parta...=) nyt tukka päässä ja pitkä parta melkein vois siihen jo letin vääntään....=) se on kumma miten ihminen muuttuu tietysti jos ajaisin nuo ylimääräiset karvat pois niin näyttäisin taas ihan samalta...mutta kun on laiskaksi syntynyt niin ei kerta kaikkiaan vaan viitsi ... olen siis karvainen metsänpeikko...haitannekko tuo... elämä rullaa eteenpäin päivä kerrallaan...sellaista tasaista tai niin tasaista kun mun elämä voi olla...=) joskus tekis mieli vaan lähtä baariin niinkuin ennen...mutta yli vuosi oltu juomatta..niin se kynnys on aikasteen korkea...saanko siitä sen enempää iloa kuin selvinpäinkään... no kaipa tämä ahistus lähtee ilman viinaakin...kunhan aika kuluu... ja päästään taas turvallisesti tammikuun puolelle..

lasten kanssa touhutessa, ettei ole tännekkään kerennyt käymään....toinen auto tuli hankittua joten sekin on poissa päiväjärjestyksestä....taas tulee syksy ihanan raitis ilma ja pimeää jees meikä tykkää...toisaalta syyskuusta..joulukuuhun on mulle muuten rankkaa aikaa sattuneista syistä...se henkinen pahoinvointi alkaa tasan syyskuun 14 päivä ja tämä juontaa juurensä jo parin vuoden taakse niinkuin jotkut tíetävät...ja jetso jos olet unohtanut lue päiväkirjasta niitä syyskuun juttuja....vanhoista on vaikea päästä eroon ja meikä ei varmaan ikinä selviä tästä kunnialla....kaikki puskee vaan päälle....muistot siitä kuinka hyvä voi ihmisellä olla....kuinka paljon vuo rakastaa...mutta sitten kuitenkin pilaa kaikki....paska tätä elämää...mutta ei voi mitään....

nyt on matka kuume taasen vähäksi aikaa taltutettu...kierreltiin tuossa viikko autolla pitkin eurooppaa..käytiin virossa, latviassa, liettuassa, puolassa ja saksassa..sieltä sitten travemundesta laivalla kohti helsinkiä....ja takaisin tutuille kotikulmille...nyt sitten vaan muuttolaatikot kehiin ja taas pakkaamaan...onneksi muuttaa omaan kämppään niin ei tarvitse sitten taasen pitkään aikaan muutella...ja on tilaa...neljä huonetta luulis riittävän kahdelle ihmiselle..tosin pojat saavat oman huoneen kun tulevat viikonloppuisin yöksi...ehkä nekin sitten ymmärtää että niillä on kaksi kotia ettei vaan olla isillä kylässä...no aika näyttää miten sujuu..alku tässä muutossa ainakin hankala...muutto auto peruuntui viikkoa ennen muutoa ja kaksi kantajaa sen myötä...no onneksi mulla on mun oma luotettava hipsu...joka hulkin tavoin kantaa tavarat autoon ja sieltä sisään...täytyisi vaan uusi auto jostain hommata...no se olla ensi viikon murheita nyt vietetään ensin viikonloppua toivottavasti moottoripyörällä päristellen...ja auringosta nauttien ...

itävallan reissusta nyt kulunut tovi ja taas alkaa mieli halajamaan ulkomaille....kattellu tossa kaiken maailman vaihtoehtoja...ja mieli tekisi kokeilla tälläistä omatoimi matkailua autolla... tosin asunnon osta vähän tässä nyt sotkee aikatauluja mutta kaipa sitä josain välissä jonnekkin kerkiää...tai jos ei kerkeä niin sitten maatan sohvalla ja odotellaan muutto päivää...

hienot uudet tribaali tatskat hartioissa...pitäis vaan keretä laittamaan kuvia tänne...enpä oo kerenny liskostakaan kuvaa napsasemaan..mutta kaikki aikanaan....=)

kylmää vettä..yleensä heitän talviturkin elokuussa ja kerkeän käymään uimassa kuukauden verran...nyt tein siis historiaa...kävon eilen ekaa kertaa pulahtamassa käyrälammessa..olipa todella virkistävää... kun vain uskaltaisi sinne uudestaankin....

että kun tässä jo toista kertaa olen onnellisesti kävellyt alttarille ja sanonut tahdon niin se avioliitto sinäänsä on ihan samanlaista...puoiso vaan muuttui matkalla...jos ensimmäinen liitto lasten äitien kanssa kesti melkein kymmenen vuotta...ennen kuin rakas ex-vaimoni tuli hulluksi kanssani...miten käy tämän kanssa sitten...onko tässä sama rutiini..mennään naimisiin tehdään lapsia...kasvetaan erilleen ja sitten taas ei muutakuin uutta vaimoa etsimään, heh tuota äskeistä lausetta ei kannata ottaa kovin vakavasti...no aika kaiken näyttää...ehkäpä olen kasvanut sentin ja osaan olla jo jotenkin ihmisiksi...( minut tuntevat immeiset todennäköisesti sanovat tähän heh heh niin varmaan )
mutta tämä on vain elämää ei sen enenpää...=)

Itavallasta...oli tuossa viime lauantaina tylsää...ajettiin lentokentälle..otettiin ensimmäisen lento johonkin päin eurooppaa jo päädyttiin wieniin...hauskaa oli ja todella kaunis kaupunki ei voi muuta sanoa...käytiin ajelemassa tonavalla...ja 170 m korkeassa näköala tornissa ym... olisi siellävoinut viettää kauemminkin kun kolme päivää...mutta saipahan tuossa jo jonkun käsityksen kaupungin hirveasta hulinasta....=) ei muuta kuin odottamaan seuraavaa tylsää päivää...tiedä mistä sitä itsensä taas löytää...=)

pitäisi kirjoittaa...en tiedä mitä kirjoittaisin ja se on minulle jotain uutta....en halua kirjoittaa menneestä enää koska en halua käsitellä tunteitä ja ajatuksia mitä muistot minussa saa aikaan...en halua kirjoittaa nykyisyydestä...koska en tiedä mitä siitä kirjoittaisin...ja tästäkin hetkestä tulee joskus menneisyyttä...ainut asia mistä haluaisin kirjoittaa on tulevaisuus mutta siitä en tiedä mitään...haluaisin elää unelmissä piirtää taivaalle kauniita kuvitelmia mutta elämäni tietäen...aina kun olen ottanut siveltimenkäteeni ja maalannut elämääni sateenkaaren värein...olen tipahtanut kovaa läpi pilvien suoraan maahan mahalleni...jotkut näistä mahalaskuita ovat tehneet minuun niin syviä haavoja, että vielä tänä päivänäkin joudun aika ajoin niitä paikkailemaan laastarilla, onneksi se tunne joka puristaa rintaani ei kestä enää kuin hetken ennen se olisi kestänyt päiviä joskus jopa viikkoja...tiedän, että minun ei pitänyt puhua menneestä, mutta vaikka en haluaisikaan ajatukset vain kumpuaa sisältäni. Satutin monia, mutta kaikesta eniten satutin itseäni vieläkän en tiedä, että miksi luulin olevani vahva, mutta en kestänyt tunteita...toisaalta en vieläkään uskalla tuntea...niin pahasti yhden 3kk ajan jaksona siipi karahti maahan, vieläkin aika ajoin höyhenet pöllähtelevät taivaalle ja haluaisin vain huutaa ja pyytää anteeksi. Haluaisin myös pyytää anteeksi ensi rakkaudeltani lasteni äidiltä...joka on sydämessäni aina , haluaisin hänen ymmärätävän, että en ollut oma itseni enkä halunnut satuttaa. tein kaikki vaan siksi, että minun oli paha olla itseni kanssa.
tieni on kuoppainen sekä mutkainen ja minun pitäisi käsitellä kaikki vanhat asiat jotka ovat jääneet haamuina päähäni, ehkä sitten voisin taas taas olla oma itseni ja iloita elämästä.

ihminen voi olla yksinäinen vaikka sillä on paljon ihmisiä ympärillä...toisinaan iloitsen tulevasta, mutta heikkona hetkenä kaipaan kaikkea vanhaa ( ja jetso jos luet tätät...tiedät kenetä kahdesta puhun heh ) elämäni ei ole muuttunut vuoden aikana oikeastaa henkisellä puolella paljoa..paitsi, että olen lopettanut juomisen...päässä pyörii vahat asiat ei nyt tietenkään koko aikaa mutta kumminkin...pakko kai vaan kestää...plaah