Ainoa valo on täysikuu,joka loistaa lehtensä pudottaneiden puiden takaa usvaista valoaan.
Samat katujen nimet,samat puistot.
Kierrän kehää yöstä toiseen etsien oikeaa polkua pois täältä ihmemaasta.
Tämä ei ole unelmien ihmemaa, tämä on kärsimysten ihmemaa.
Yhtäkkiä pelästyn linnun ääntä, halaan puuta joka kietoo ohuet ja tikkuiset kätensä ympärilleni.
Se kuiskaa minulle "olet turvassa pikkuinen" ja tajuan etten ole yksin.
