IRC-Galleria

Tämä on taas niitä päiviä kun edes hampaiden pesu ei onnistu. Mikä siinä on että puhelin ei voi soida kun olisi aikaa vastata.
Hankaan, hankaan.
Puhelin soi.
Hammastahna vaahtoaa tänään täyteläisenä. Tiedättehän sen suklaavaahdon, jonka hienostunutta nimeä ei kukaan ikinä tohdi opetella. Olisi sääli keskeyttää näin antoisa harjaus.
Puhelin soi.
Suuni on täynnä kermanvalkoista raikkaan makuista vaahtoa ja minä vain hankaan.
Puhelin soi edelleen.
Keskeytän harjauksen ja tartun modernin elämän välttämättömimpään selviytymisvälineeseen.
- Haloo...
Luuriin hönkii kiihtynyt henkilö.
- Kukash shiellä, sanon vaahdon valuessa suustani sillä en ole muistanut sylkeä enkä niellä. Tyttö luurin toisessa päässä on joko lenkillä tai harrastamassa seksiä ja hönkii korvaani. Yksinäisyydessäni toivon hänen ilmoittavan valinneensa minut puolisokseen mutta tuo kirottu nainen rikkoo kauniin illuusioni ja kysyy onko se ja se nyt luonani ja saako tämän puhelimeen. Yritän sanoa etten tunne kyseistä ihmistä mutta tyttö vain tivaa. Jatkan vastustelua kunnes tyttö kimpaantuu ja kimeällä äänellä kiljaisee kirosanan korvaani ja poistuu linjalta. Kuinka hän tiesikin että eräät kirosanat naisten suusta kuulostavat minusta miellyttäviltä.

Tämä on elämääni, ennen noita soittoja tuli useimminkin. Joko linjat ovat ristissä tai joku jakelee numeroani ympäriinsä tyydyttääkseen jotakin patoutumaansa minua kohtaan. Häiritsevätkö nämä soitot minua, minulta kysellään. Sanon, että kyllä, vaikken olekaan sitä mieltä, mutta sen kaikki tahtovat kuulla ja tiedän keskustelun ainakin jatkuvan lisäkysymyksen verran.

Olen siirtynyt ajamaan partaani. Sadonkorjuu on juuri voitonpuolella. Valtava sähköinen leikkuupuimuri on onnistunut niittämään leuastani suuren alueen noita mustia, jäykkiä ja paksuja karvoja joita joskus saa ajaa eestaas minuutteja. Taas puhelin soi. Tähän minä tahdon vastata, sillä tunnen tuon vilkkuvan numeron. Aina hän soittaa samaan aikaan, samana päivänä noin kuukauden välein.
- Itsetuhoisten hamstereiden auttavapuhelin, vastaan ja muutan ääneni automaattiseksi ja pitkästyneeksi automaattiääneksi. Valitkaa 1 jos olette itse oravanpyörässä, valitkaa 2 jos tunnette jonkun kyllästyneen konttorirotan, jos taas haluatte kaupata jotakin painakaa kolme, luettelen hetken mielijohteesta.
Kuulen ilokseni numeron painalluksen ja tunnen voitonriemua saadessani hänet mukaan leikkiini.
- Täällä se ja se, sieltä sun täältä. Olisiko teillä hetki aikaa...
- Ei oikeastaan
- Hyvä, tässä ei mene kauaa. Me siellä sun täällä olemme panneet merkille että teille on kertynyt etuisuuksia joka oikeuttaa teidät tilaamaan erikoistarjouksella jonkin lehdistämme. Miten on, laitetaanko etuus käyttöön.
- Ottaisin sen rahassa, vastaan mutta kauppias luettelee kymmenen lehteä joita en edes harkitse selaavani ikinä läpi. Toistelen väliin, ottaisin sen rahassa...
- No laitetaanko joku tulemaan.
- Mieluummin ottaisin etuuteni rahassa.
- Eihän tämä niin mene, me emme maksa teille, vaan hyödytte etuudesta tarjouksen kautta.
- Taloudellinen tilanteeni ei juuri nyt veny mihinkään ylimääräiseen.
- Entä myöhemmin.
- No, ehkä ensi kuussa. Soittaisitteko uudestaan silloin.
- No palataan silloin asiaan. Hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Minulla on taas kuukausi aikaa miettiä millaisen keskustelun käymme. Olemme tunteneet jo puoli vuotta ja aina hän soittaa uskollisena. On hienoa että nykymaailmassa voi luottaa edes johonkin. Piristyneenä keskustelustamme ajan leukani sileämmäksi kuin koskaan.


-Kirjoitettu Chuck Palahniukin romaanin "eloonjäänyt" hengessä.