IRC-Galleria

ENSIMMÄINEN...

1. paras ystävä: Ensimmäinen taisi olla eräs Perttu ja samoihin aikoihin "Teethgrinder".
2. suudelma: Hmm, epävarma hapuilu joka ei aivan osunut tytön huulille.
3. lemmikki: Ei ole ollut, olen allerginen.
4. rakkaus: Jos lasketaan ihastukset niin taisi olla seiskaluokalla eräs, joka ei tiennyt tunteistani.
5. harrastus: Partio, jonka lopetin kun vain maalasimme vesiväreillä vuoden. Tai sitten piirtäminen.

KOSKA VIIMEKSI...

1. Poltit tupakan: Öö, yäk, en ole edes kokeillut.
2. Joit alkoholia: Pääsiäisen aikaan.
3. Ajoit autolla: Ei ole ajokorttia.
4. Soitit: En muista.
5. Nauroit: Eilen kun luin kirjaa, siis ihan kunnolla.
6. Kuuntelit musiikkia: Eilen. Illan viimeinen hidas oli The Curen homesick.
7. Itkit: Ennen pääsiäistä, sitä ennen 2005 kesällä.

OLETKO KOSKAAN...

1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En. Tai joihinkin naisiin olen tutustunut tositarkoituksella ja se on muuttunut ystävyydeksi.
2. ollut pidätettynä? En.
3. uinut alastomana? Aika montakin kertaa.
4. ollut TV:ssä? Lapsena, jossakin ohjelmassa johon kuvattiin materiaalia kerhotoiminnasta.
5. Harkinnut itsemurhaa? Kerran puolivakavasti kun olin ärsyttävä angstaava "teinigootti". Nykyään arvostan elämää ylikaiken ja osaan iloita siitä.
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? En, olen liiankin harkitseva näissä asioissa.
7. Pelännyt? Kyllä, kaikki pelkäävät.

TÄLLÄ HETKELLÄ...

1. Mitä uraa harkitset? Kirjailijan.
2. paras ystäväsi? Tyhmää asetella ihmisiä numerosijoille. Ainakin heitä on liian vähän.
3. sinulla on päälläsi? Sinimusta paita ja mustat reisitaskuhousut.

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...

1. Kirjoittanut tänne päiväkirjaa.
2. Syönyt ruokaa.
3. Juonut kahvia.
4. Tarkistanut postit.
5. Täyttänyt tämän haasteen.

Tämä on taas niitä päiviä kun edes hampaiden pesu ei onnistu. Mikä siinä on että puhelin ei voi soida kun olisi aikaa vastata.
Hankaan, hankaan.
Puhelin soi.
Hammastahna vaahtoaa tänään täyteläisenä. Tiedättehän sen suklaavaahdon, jonka hienostunutta nimeä ei kukaan ikinä tohdi opetella. Olisi sääli keskeyttää näin antoisa harjaus.
Puhelin soi.
Suuni on täynnä kermanvalkoista raikkaan makuista vaahtoa ja minä vain hankaan.
Puhelin soi edelleen.
Keskeytän harjauksen ja tartun modernin elämän välttämättömimpään selviytymisvälineeseen.
- Haloo...
Luuriin hönkii kiihtynyt henkilö.
- Kukash shiellä, sanon vaahdon valuessa suustani sillä en ole muistanut sylkeä enkä niellä. Tyttö luurin toisessa päässä on joko lenkillä tai harrastamassa seksiä ja hönkii korvaani. Yksinäisyydessäni toivon hänen ilmoittavan valinneensa minut puolisokseen mutta tuo kirottu nainen rikkoo kauniin illuusioni ja kysyy onko se ja se nyt luonani ja saako tämän puhelimeen. Yritän sanoa etten tunne kyseistä ihmistä mutta tyttö vain tivaa. Jatkan vastustelua kunnes tyttö kimpaantuu ja kimeällä äänellä kiljaisee kirosanan korvaani ja poistuu linjalta. Kuinka hän tiesikin että eräät kirosanat naisten suusta kuulostavat minusta miellyttäviltä.

Tämä on elämääni, ennen noita soittoja tuli useimminkin. Joko linjat ovat ristissä tai joku jakelee numeroani ympäriinsä tyydyttääkseen jotakin patoutumaansa minua kohtaan. Häiritsevätkö nämä soitot minua, minulta kysellään. Sanon, että kyllä, vaikken olekaan sitä mieltä, mutta sen kaikki tahtovat kuulla ja tiedän keskustelun ainakin jatkuvan lisäkysymyksen verran.

Olen siirtynyt ajamaan partaani. Sadonkorjuu on juuri voitonpuolella. Valtava sähköinen leikkuupuimuri on onnistunut niittämään leuastani suuren alueen noita mustia, jäykkiä ja paksuja karvoja joita joskus saa ajaa eestaas minuutteja. Taas puhelin soi. Tähän minä tahdon vastata, sillä tunnen tuon vilkkuvan numeron. Aina hän soittaa samaan aikaan, samana päivänä noin kuukauden välein.
- Itsetuhoisten hamstereiden auttavapuhelin, vastaan ja muutan ääneni automaattiseksi ja pitkästyneeksi automaattiääneksi. Valitkaa 1 jos olette itse oravanpyörässä, valitkaa 2 jos tunnette jonkun kyllästyneen konttorirotan, jos taas haluatte kaupata jotakin painakaa kolme, luettelen hetken mielijohteesta.
Kuulen ilokseni numeron painalluksen ja tunnen voitonriemua saadessani hänet mukaan leikkiini.
- Täällä se ja se, sieltä sun täältä. Olisiko teillä hetki aikaa...
- Ei oikeastaan
- Hyvä, tässä ei mene kauaa. Me siellä sun täällä olemme panneet merkille että teille on kertynyt etuisuuksia joka oikeuttaa teidät tilaamaan erikoistarjouksella jonkin lehdistämme. Miten on, laitetaanko etuus käyttöön.
- Ottaisin sen rahassa, vastaan mutta kauppias luettelee kymmenen lehteä joita en edes harkitse selaavani ikinä läpi. Toistelen väliin, ottaisin sen rahassa...
- No laitetaanko joku tulemaan.
- Mieluummin ottaisin etuuteni rahassa.
- Eihän tämä niin mene, me emme maksa teille, vaan hyödytte etuudesta tarjouksen kautta.
- Taloudellinen tilanteeni ei juuri nyt veny mihinkään ylimääräiseen.
- Entä myöhemmin.
- No, ehkä ensi kuussa. Soittaisitteko uudestaan silloin.
- No palataan silloin asiaan. Hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.
Minulla on taas kuukausi aikaa miettiä millaisen keskustelun käymme. Olemme tunteneet jo puoli vuotta ja aina hän soittaa uskollisena. On hienoa että nykymaailmassa voi luottaa edes johonkin. Piristyneenä keskustelustamme ajan leukani sileämmäksi kuin koskaan.


-Kirjoitettu Chuck Palahniukin romaanin "eloonjäänyt" hengessä.

Elämänmuutokseni on alkanut hyvin. Olen kuntoillut kohta lähes kolme viikkoa ja alan pikkuhiljaa löytää siitä jopa iloa, sisältöä elämääni. Vaikken varmaan ole vielä laihtunut, oloni tuntuu silti jotenkin niin kevyeltä ja tämä ruumiini aiempaa taipuisammalta. Ainakin tunnen saavuttaneeni jotakin kun paitani kastuu hiestä lapaluiden kohdalta ja hengästyn. Päivä päivältä tunnen kestokyvyn ja jaksamisen kasvavan. Olen alkanut samalla kuitenkin pelätä, entä jos minusta tuleekin liian hyväkuntoinen ja lopulta tämä muuttuukin addiktioksi, enkä enää voi olla kuluttamatta kaikkea aikaani kuntoiluun. No, niin hauskaa tästä tuskin ikinä tulee, ei tällä mukavuudenhalulla varmaan tarvitse pelätä. ;D

Kunnon kohotessa ja valon lisääntymisen johdosta mieliala on hyvin korkealla. Paljon ikävää on sattunut aivan lyhyessä ajassa, mutta koska olen kestänyt ne, kohdannut mm. pahimman pelkoni joka oli erään runsaat pari vuotta tuntemani ja tärkeänä pitämäni ystävän menetys, kestän mitä vain. En voi kieltää ettenkö kaipaisi päivittäistä yhteydenpitoa, mutta elämä jatkuu ja muuttuu. Ehkä tuon kaiken piti tapahtua jotta tilalle voisi mahtua jotain uutta. Tiedän ettei maailma enää voi murtaa minua koettelemuksillaan, sillä ylitin jo sen pisteen ja voinkin nauraa sen yrityksille. Se ei onnistunut hajottamaan minua, vaan imin kaiken tuon energian voimakseni.

Olen myös sivistänyt itseäni, tutustunut goottilaisen kauhun syntyyn, lukemalla kaksi sen kuuluisaa, mutta harmillisen unohduksiin jäänyttä klassikkoa. Vaikken olekaan varsinaisesti gootti, mitä ihmettä tuo määritelmä nyt sitten ikinä tarkoittaakaan, tuo aihepiiri on kiehtonut varhais nuoruudesta lähtien. Yön maailmassa on aina ollut jotain kiehtovaa mutta samalla karmivaa. Jos mainostaminen sallitaan nuo teokset ovat olleet Carlos Fuentes, Aura ja John Polidori, vampyyri. Jos aihepiiri kiinnostaa, suosittelen noita teoksia lämpimästi kaikille. Nyt lukuvuorossa ovat Chuck Palahniukin Eloonjäänyt sekä erään intiaaniheimon historiasta kertova teos.

Mitä minä todella tahdon tulevaisuudelta. Sitä minä mietin tuossa taannoin ja päätin laatia vapaamuotoisen listan asioista joita toivon, joista haaveilen ja jotka haluaisin kokea elämäni aikana, kunnes on aikani painua manan maille, tuonelan virran taa, myyttiseen Valhallaan. Täydennän listaa sitä mukaa kun keksin... Merkitsen myös ne jotka joskus saan toteutetuksi. Kaikki tuskin käyvät toteen, mutta toivottavasti suurin osa.

(merkintä X tarkoittaa toteutunutta asiaa)

Suuremmat seikat:
- Löytää kunnollinen seurustelusuhde, mukavan, jokseenkin tasapainoisen ja mieluusti luovan naisen kanssa.
- Mennä naimisiin tai vaihtoehtoisesti muulla tavoin sitoutua toiseen keskellä luontoa, mieluummin metsäaukiolla.
X Saada ihan oma koti, mieluummin Päijät-Hämeen seudulta.
X Tahdon saada jonkun kirjoistani julkaistuksi, tai muuten saada omaa luovuuttani esille, muillekin kuin vain lähipiirilleni.
- Löytää lisää samanhenkisiä ystäviä mieluusti läheltä minua.
- Olla täysin oma itseni koko elämäni, niin ajatusteni kuin olemukseni suhteen
- Kirjoittaa omaelämäkerta
X Kirjoittaa lisää kirjoja, ainakin saada nykyinen työ valmiiksi

Toissijaiset mutta arkea virkistävät "seikkailut":
- Onnistua kasvattamaan syötäviä kasveja
- Varata presidentti sviitti jostakin hotellista
- Viettää piknik, mansikoiden ja kuohuviinin kera
- Osallistua live-roolipeliin
- Saada vatsanympäryksestäni muutaman sentin pois
- Haluan lisää teräaseita
X Kehittää itselleni alter ego, esim. "supersankari look" valokuvissa
- Saada valmiiksi samurai haarniska
- Kokeilla olla täysin kasvissyöjä vähintään puoli vuotta
- Olla juomatta kahvia muutaman kuukauden
- Lukea enemmän kirjoja
- Tehdä taulun

Tiedä tapojeni omituisuudesta... Huomaan ettei minussa ole suuria omituisuuksia jotka tulisivat mieleen ilman ankaraa pohdiskelua. Tämänkin listan tekoon meni monta päivää.

1. En osaa käydä nukkumaan ellen ole vuorautunut peiton alle siten että vain kasvoni
jäävät esille. Siis pääkään ei saa jäädä peiton ulkopuolelle, muuten en saa unta.
Se tapa on jäänyt lapsuudesta.

2. Bongailen joskus esim. television teksti tv:n uutisista tai internet uutisista
kirjoitusvirheitä. On tavallaan hauskaa kun löytää räikein kielioppivirheen
ja niitä todella löytyy useita. Odotankin innolla kuinka huonoksi kieli voi mennäkään.

3. Kun kuulen sopivan laulun se jää päähäni soimaan ja minulla on miltei pakkomielle saada iskostaa se jonkun toisenkin mieleen, ns. kostoksi. Ja vähintään kerran päivässä pitäisi päästä hyräilemään jotakin kertosäettä.

4. En kestä sitä jos joku aikuinen maiskuttaa äänekkäästi ruokapöydässä ja kaikkein kamalinta on jos joku nuolee veitsensä ja ottaa sillä sitten voita rasiasta. Huonot pöytätavat siis ärsyttävät minua muissa ihmisissä.

5. Näen joskus geometriset muodot kuin pelaisin niillä tetristä.
Yritän siis mielessäni sovitella näkemiäni asioita toisiinsa, järjestää ne niin
tiukasti yhteen että tyhjää tilaa jää mahdollisimman vähän. Tämä saa minut joskus
hermostumaan kun huomaan että esim. esineitä ei ole suunniteltu sopiviksi yhteen.

Eilen olisin saanut asunnon, mutta eihän minulla niin suureen kaksioon riittänyt tulot. Olisin ehkä juuri kyennyt maksamaan vuokran asumistuella, mutta sitten olisinkin saanut syödä koko tulevaisuuteni puuroa ja pukeutua nappiverkkareihin ja opetella kutomaan villahousuja. :D Ei sillä, tiedän että maailmassa kaikilla ei ole edes kattoa päänpäällä. Olen länsimaiden hypnotisoitu kuluttaja. Tulikin ihan mieleen että voisi viihdyttää itseään fight clubilla, kirjallisessa muodossa, se kun pureutuu niin hauskalla, mutta inhorealistisella asenteella globalisoituneen rikkaan maailman perverssiyteen. Mietin tuota kun vierailin kai ensimmäistä kertaa elämässäni autoliikkeessä. Aivan uusi maailma minulle, vaikkei se eronnutkaan käsityksestäni.

Eilen olin myöskin hyvin luovalla tuulella. Sain aikaan lyijykynätyön ja kirjoitin runon. Ja omaksi yllätyksekseni sain sen saatekirjeen valmiiksi. Nyt vaan kouri ja paperinippu postiin ja toivomaan parasta. Mutta kuka potkisi takalistooni, jotta saisin uusimman teokseni etenemään. Samperi sentään, olen työstänyt sitä kohta kaksi vuotta! No ainahan voin vedota perfektionismiin, ja siihen että kun tekee hitaasti ja huolellisesti, välistä jää ehkä jopa pari uudelleenkirjoitus vaihetta.

This season, I´we been mostly eaten junkfood!
Tosiaan, olen lähes huomaamattani syönyt kolme roskaruoka-ateriaa peräkkäin. Ensin ranskalaisia lisukkeilla, sitten pizzaa ja tänään hampurilaisen kun se tarjottiin. Täytyy kyllä satsata nyt terveelliseen elämään taas, muutenhan tytöt eivät näe minua rantaleijonana, unelmiensa adoniksena. ;D Tähän onkin hyvä lopettaa kun lukijat ovat jo pyörtyneet noiden seksuaalienergiaa pursuavien mielikuvien voimasta. (In my dreams, in my dreams...) :)

Tänään on ollut outo päivä, kaikki on mennyt vähän vinksinvonksin. Molemmat tietokoneeni urputtavat, joista toinen kai lopetti työsopimuksensa. Pahinta oli se että inspiraationi hetki oli juuri käsillä, mutta se sitten pakeni tuskallisen asentelun, latailun ja kahvinlitkinnän yhteydessä. Huipennus oli lopulta taattu, saadessani surullisen kirjeen. No elämä on elämää, välillä risukasaankaan ei paista päivä. Mutta ehkä tavarat joita huutokauppaan menevät kaupaksi edes. Huomenna joka tapauksessa aloitan saatekirjeen kirjoittamista, jotta saan kirjan käsikirjoituksen viimein matkaan.

Huomenna on vaalit, loppuu viimein tämä ruotiminen kannatusluvuista ja siitä mikä ehdokkaiden äänenpainotus ratkaisee vaalit. Toki, tärkeä asia, mutta näin ennakkoäänestäneenä vaan ei kiinnosta väittelyt joissa molemmat sanovat samat asiat hiukan eri muodossa. Tietenkin väittelyitä tarvitaan, sillä eiväthän kaikki tunne ehdokkaiden ajatuksia ennakkoon ja täytyyhän sitä asioista puhua, mutta tämä on aivan liikaa amerikanmallin showta, viihdeohjelmineen kaikkineen. Vielä kaksitoista vuotta sitten tämä ei olisi ollut mahdollista, silloin presidentin vaalit olivat vielä arvokkaat. Toisaalta tavallaan on hyväkin että presidentti on nykyisin enemmän yksi meistä, eikä mikään pyhä olento.

Tänään oli nimipäivät joita en olisi halunnut juurikaan juhlia.

Eilen listasin asioita, ystäväni pyynnöstä ja huomasin miten vaikeaa asioita onkaan listata. Jotenkin elämässä pitää lempiasioitaan niin itsestäänselvyytenä että kun lopulta niistä täytyisi kertoa, menee hetkeksi hiljaiseksi ja joutuu ihan pohtimaan. Oikeastaanhan sitä pitäisi useimminkin listata asioita, huomatakseen mistä milloinkin pitää. Voisi ottaa tavaksi tehdä vaikka näin päiväkirjamerkintöihin niitä.

Keksin kuukausi tai kaksi sitten idean pullopostista. Ensi kesänä aion ystävieni vierailuiden yhteydessä kirjoittaa heidän kanssaan viestin, jonka lähetämme seilaamaan vesille ja ehkä liitämme yhteyteen sähköpostiosoitteeni. Jännittävä ajatus että joku löytäisi viestimme, ilostuisi löydöstään ja jopa vastaisi siihen. Toki se voi eksyä jonnekin järvessä ja jäädä löytymättä, eikä löytäjäkään ehkä vastaa, mutta ei se mitään. Elämässä on hauska toteuttaa ideoita, ns. seikkailla turvallisesti.

Ei kai mies voi ikinä ymmärtää naisia, vai olenko vain itse liian merkillinen, koenko heidät vain niin mysteerisinä että järkeni sumentuu. Ei mitään vaarallista tai henkilökohtaista, kunhan vain mietin yleisesti. Toisaalta, voivatko naiset, tai ylipäätään kukaan käsittää minua, ehkä se onkin perimmäinen kysymys... Jos joku kysyisi, mitä kaipaan juuri nyt eniten, vastaisin sielunsisar jonka kanssa kirjoittaa pitkiä posteja. Onhan heitä jo nyt enemmän kuin ihmisillä keskimäärin, mutta kaipaisin lisää syvällisyyttä kuitenkin. Jos edellämainitut luette tätä, älkää pahastuko, olen ikionnellinen siitä että kuulutte elämääni, en osaisi olla jos puuttuisitte. Olette tärkeitä ja keskustelumme ovat miellyttäviä ja rikastuttavia. Olisipa meillä vain hetki enemmän aikaa vuorovaikutukselle. Hmm, pilvinen päivä taitaa taas synnyttää pohdintoja.

Sain viimein valmiiksi marraskuun alusta asti suunnittelemani kirjahylly remontin. Täytin kokonaisen seinän mahongiksi petsatuilla avohyllyillä. Yllätyin kuinka valtava elokuvakokoelmani lopulta on, kun sen saa yhteen paikkaan. Arviolta laskettuna elokuvani, vhs kasetit ja dvd levyt, koteloineen laskettuna, vievät 5 hyllymetriä. Jos joku osaa sanoa kuinka monta metriä vhs kaseteissa on keskimäärin kuvanauhaa, voin suunnilleen laskea katsomani metrit. Hyllymuutokseen palatakseni, kunhan tilaan metalliset, lohikäärmeiksi muotoillut kirjatuet, sen täydellisempää ei voi ollakaan. Ja uteliaat saavat kyllä kuvamateriaalia kevään kuluessa. Kuten muistakin sisustustavaroista jotka olen luonut ympäristööni.

Katselin taas kerran Sin Cityä. Joka kerta eräät tietyt kohtaukset saavat aikaan minussa puistatusta. No olen tietyllä tapaa herkkä, myönnetään. Mutta eikö se tee ihmisestä vahvan ja rohkean kun myöntää herkkyytensä. On p**** puhetta ettei mies muka saisi näyttää pehmeääkin puoltaan. Nauran päin naamaa ihmisille jotka yhä elävät maailmassa jossa miehet luokitellaan joko tosimiehiin jotka tahtovat naisensa nyrkin ja hellan väliin, eivätkä hymyile saati edes yritä viestittää omistavansa sydämen ja romantiikasta ruikuttaviin runopoikiin. Katson elämää värisävyissä, vaikkakin katson mustavalkokuvia. ;) Ja nyt joku kysyy mikä pointti tässäkin nyt sitten oli. Jaa, jääpähän lukijoille pähkäiltävää, jos jotain nyt kiinnostaa tai tänne eksytään.

Minä olen elänyt virtuaalielämää, olen koonnut kokonaista kaupunkia sims kahteen. Julkiset rakennukset alkavat olla valmiina pian. Hmm, johtuukohan tuo rakenteluvimma, siitä että kun pienenä ei juuri tehnnyt muuta kun väsäile erilaisten lego systeemien kimpussa. Samanlaista palikkakikkailuahan tuo on. En niinkään ole innostunut noiden sims hahmojen arkisista elämistä, mutta unelmakoteja on hauska kyhäillä ja ladata netistä kaikenmaailman huonekaluja. Ja jottei palikoista päästäisi, latasin puhelimeeni tetriksen. Vielä kun saisi space invadersin, niin naputtelu olisi mieluisaa. :D

Muuten elämä soljuu vähän liiankin rauhallisesti, mutta minähän nukunkin talviunta. Kuuntelen kuinka parta ja hiukset kasvavat. Pian varmaan täytyisi molempien antaa maistaa terää, kun eivät kumpikaan sovi minulle kovin pitkinä. Mutta palatakseni talviuniin, joskus sitä toivoo että ihmiset olisivat kuin muumeja, nukkuisivat talvet, niin ei tarvitsisi raahautua pakkaseen ja pistelevään lumituiskuun. Kaikki olisivat iloisempia ja energisempiä. Toisaalta, ehkä meitä ei ole tehty sitä varten. Harmi, utopia on niin hieno paikka.

Mutta nyt itse luomaani utopiaan, kirjoittamaan kirjaa, muuten ei tule mitään. Deadline puskee päälle. Muutenkin olen tässä ryhdistäytynyt. Johtuisiko valostuvasta ajasta, luultavasti.