Vetinen lumikeli, eikä mitään älykästä mietettä missään aivojen(?) sopukassa..
Päässäni siis 'normaali tilanne'.
Kotitontut ovat ottaneet itseensä kun joulutontut nyysivät nurkissa koko ajan ja suivaannuksissaan ovat pimittäneet minulta tunnuslukutaulukon verkkopankkiin!
Kyl ny kuulkaas niipal riipii!
Entäs JOS olisinkin saanut jostain edes VÄHÄN rahaa, vaikka palautuksen jostain liikasuorituksesta tai jotain.. niin nyt en pääse sitä näkemään saati sitä TUHLAAMAAN, kun ei ole numeroita!
Aargh!, sanon mä.
Tämä asia tekee hermoihin jotain vipinää, ja sitten kun vielä kuulin yhtäkkiä takaani NAKSAHDUKSEN...
Käännyin salamannopeasti ja syöksyin raivosta kihisten ajamaan takaa vihoviimeistä lemmikkielikkoa, joka ei osaa mitään muuta kuin sontia kaikkialle, repiä kaiken ja lopun aikaa rääkyä kuin varisparvi!
Ja niin siinä sitten muutenkin HIEMAN suivaantuneena pistin merkille että hän oli 'naksahduttanut' nepparin vauvelin bodysta ja samalla huomasin kerran käytetyn uuden potkupuvun vetoketjun hajotetun saman kyseisen raivostuttavan risovan perhanan kotkan toimesta, sit alkoi naisellisesti vesi tulla silmistä..
Ja yksitotinen kysymys jälleen: "Miksi AINA lemmikeistä on pääasiassa harmia?"
En voi sitäkään inhoittavaa tihutöidentekijää minnekään hukata silti, jotenkin on niinkuin velvollisuus pitää sitä tuossa, irti sen on oltava kun ei edes huoneeseen sovi niin isoa häkkiä kun laki sille vaatisi.. NIISK!
Hän on meillä nyt ollut noin kaksi vuotta ja sinä aikana tuhonnut satoja vaatteita, kymmenet seurapelit, rikkonut seiniä ja pilannut kaappeja satojen eurojen edestä.
Hajottanut leluja, monen sadan euron arvoisista Toivelaulukirjoista raastanut takuset, kuten myös muita kirjoja rikkonut, silpunnut parin vuosikerran edestä käsityölehtiä ja tärkeitäkin asiapapereita, ikkunanpielistä jyrsinyt maaleja ja puusäleitä, c-kasetteja laittanut osiin jne.
Lapset saavat yleensä paljon epäjärjestystä aikaan, mutta HEILLÄ EI OLE SIIPIÄ millä LENTÄÄ ylimmille hyllyille ja kaapeille, VAHVAA NOKKAA mikä pystyy katkaisemaan jopa sormen 'naksauksella' vain..
Nokalla avataan kaapit, rikotaan salvat ja murustellaan ensin tuikuistakin metalliosat ja sen jälkeen steariinit lattialle, tusseista ja kuulakärkikynistä irroitellaan muoviosat murskaamalla, sitten väännetään metalliosat solmuun ja lopuksi pilkotaan sisukset pitkin.
Parhaimmillaan tämä sietämätön kotka lentää puuhellan yläpuolelle ja pudottelee kuumalle levylle kuivumassa olleet sukat ja tumput ja sontii perään. Kaikissa kattiloissamme on visusti kannet..miksiköhän..?
Jos siivoamaan erehdyt köpöttelee tämä ilkeämielinen höyhenkasa lattialla ja yrittää tarttua jokaiseen roskaan tai purra sinua tai pikkulasta lattialla, jos menet suihkuun tulee tämä sademetsien kasvatti pöyhimään suihkuverhoa ja keikkumaan oven päälle, koska hänen on välttämättä päästävä suihkuun ja veteen ..niinkuin lintujen tiedetään yleensä viettävän aikansa uiden ja sukellellen..
...ja milloin kaikki nämä tuhotyöt tapahtuu?
Silloin kun itse on ruoanlaittopuuhissa, kuunnellen radiota tai jutustellen perheen kanssa revitään muu materiaali, tai kun on ulkona, silloin poltetaan niitä vaatteita ja palastellaan tulitikkuaskit tikkuineen.. AINA silloin kun et VARMASTI huomaa tai pysty sitä estämään.
Joten nuoret ja muut itsetuhoiset, älkää suotta viillelkö tai napsiko pillereitä, OSTAKAA PAPUKAIJA!!
Papukaijan omistajana on harvoin sellaista hetkeä, että joku voisi rasittaa tai riipiä tai nyppiä yhtään enempää, tuskanne on täydellinen ja masokisminne huipussaan!
Että näin.