IRC-Galleria

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein.
Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Tänään ei vielä ole naksunut..paljoa..

Mutta tänä harmaana päivänä, vetisen lumen soljahdellessa alas pilvimassasta, minun on pakko.
Tajusitteko pakko, eli PAKKO?

Olen olosuhteiden pakosta pakotettu menemään juuri tänään elokuviin. 50km sinne ja takaisin sama! 100km ja ilta siinä..
-En mie tännään minnekään taho!, Mie tahon siivota ja sytytellä tuikkuja KAIKKI paikat täyteen..


MUTTA, se mennee viimeistä kertaa ja olen ajatellut että positiivisena ajatuseleenä soisin sen elokuvan katseluhetken elokuvissa yhdelle lapsistani, ainoalle jonka herkkä rääkynä rikkoo vähintäänkin äänivallin ja yleensä tärykalvot.. :)
-Ei siksi että muuten hän huutaisi, hän huutaa kuitenkin, teini kun on, omansa-
lainen.. ;)

-Vaan siksikin kun olen vähän rahaton veikko järkkäämään mitään joululahjojakaan, koiria ja hevosia, mitä hän tahtoisi ja hän on ainoa jälkeläisistäni tällä hetkellä joka automaattisesti ja säännöllisesti tekee "kotihommansa"..

-..ja filmi on ihan viihteellisen hyvä, aika vain ei itseäni nyt inspiroisi..


Huutava teini EI voi sietää ajatusta että minäkin menen sen kuvan katsomaan, hän tahtoisi vain kaverin kaverikseen, MUTTA, kuten sanottu..
'Aina ei voi voittaa..' (vanha viidakon sanonta..)


Menemme siis, hän ja kaveri ja minä parin lapsen ja mieheni? kanssa eläviin kuvviin ja pieniä lapsia hoitelee suosikki 'brodway-räppärini' letti kiharassa..

(Miehen perässä on kysymysmerkki, koska hänhän eikoskaan/ikinä/mitenkään eikä ainakaan jos ehdotan mene missään tapauksessa minnekään jne.. Koska silloinhan hän kuvittelisi olevansa 'tossun alla'..!!)


Vaan uljas kokemus odottaa ja tuikut siirtyvät huomiselle.. :)


~ Z ~

Haaaa..

Vetinen lumikeli, eikä mitään älykästä mietettä missään aivojen(?) sopukassa..

Päässäni siis 'normaali tilanne'.


Kotitontut ovat ottaneet itseensä kun joulutontut nyysivät nurkissa koko ajan ja suivaannuksissaan ovat pimittäneet minulta tunnuslukutaulukon verkkopankkiin!
Kyl ny kuulkaas niipal riipii!

Entäs JOS olisinkin saanut jostain edes VÄHÄN rahaa, vaikka palautuksen jostain liikasuorituksesta tai jotain.. niin nyt en pääse sitä näkemään saati sitä TUHLAAMAAN, kun ei ole numeroita!
Aargh!, sanon mä.


Tämä asia tekee hermoihin jotain vipinää, ja sitten kun vielä kuulin yhtäkkiä takaani NAKSAHDUKSEN...

Käännyin salamannopeasti ja syöksyin raivosta kihisten ajamaan takaa vihoviimeistä lemmikkielikkoa, joka ei osaa mitään muuta kuin sontia kaikkialle, repiä kaiken ja lopun aikaa rääkyä kuin varisparvi!

Ja niin siinä sitten muutenkin HIEMAN suivaantuneena pistin merkille että hän oli 'naksahduttanut' nepparin vauvelin bodysta ja samalla huomasin kerran käytetyn uuden potkupuvun vetoketjun hajotetun saman kyseisen raivostuttavan risovan perhanan kotkan toimesta, sit alkoi naisellisesti vesi tulla silmistä..

Ja yksitotinen kysymys jälleen: "Miksi AINA lemmikeistä on pääasiassa harmia?"

En voi sitäkään inhoittavaa tihutöidentekijää minnekään hukata silti, jotenkin on niinkuin velvollisuus pitää sitä tuossa, irti sen on oltava kun ei edes huoneeseen sovi niin isoa häkkiä kun laki sille vaatisi.. NIISK!

Hän on meillä nyt ollut noin kaksi vuotta ja sinä aikana tuhonnut satoja vaatteita, kymmenet seurapelit, rikkonut seiniä ja pilannut kaappeja satojen eurojen edestä.
Hajottanut leluja, monen sadan euron arvoisista Toivelaulukirjoista raastanut takuset, kuten myös muita kirjoja rikkonut, silpunnut parin vuosikerran edestä käsityölehtiä ja tärkeitäkin asiapapereita, ikkunanpielistä jyrsinyt maaleja ja puusäleitä, c-kasetteja laittanut osiin jne.

Lapset saavat yleensä paljon epäjärjestystä aikaan, mutta HEILLÄ EI OLE SIIPIÄ millä LENTÄÄ ylimmille hyllyille ja kaapeille, VAHVAA NOKKAA mikä pystyy katkaisemaan jopa sormen 'naksauksella' vain..

Nokalla avataan kaapit, rikotaan salvat ja murustellaan ensin tuikuistakin metalliosat ja sen jälkeen steariinit lattialle, tusseista ja kuulakärkikynistä irroitellaan muoviosat murskaamalla, sitten väännetään metalliosat solmuun ja lopuksi pilkotaan sisukset pitkin.
Parhaimmillaan tämä sietämätön kotka lentää puuhellan yläpuolelle ja pudottelee kuumalle levylle kuivumassa olleet sukat ja tumput ja sontii perään. Kaikissa kattiloissamme on visusti kannet..miksiköhän..?
Jos siivoamaan erehdyt köpöttelee tämä ilkeämielinen höyhenkasa lattialla ja yrittää tarttua jokaiseen roskaan tai purra sinua tai pikkulasta lattialla, jos menet suihkuun tulee tämä sademetsien kasvatti pöyhimään suihkuverhoa ja keikkumaan oven päälle, koska hänen on välttämättä päästävä suihkuun ja veteen ..niinkuin lintujen tiedetään yleensä viettävän aikansa uiden ja sukellellen..

...ja milloin kaikki nämä tuhotyöt tapahtuu?
Silloin kun itse on ruoanlaittopuuhissa, kuunnellen radiota tai jutustellen perheen kanssa revitään muu materiaali, tai kun on ulkona, silloin poltetaan niitä vaatteita ja palastellaan tulitikkuaskit tikkuineen.. AINA silloin kun et VARMASTI huomaa tai pysty sitä estämään.

Joten nuoret ja muut itsetuhoiset, älkää suotta viillelkö tai napsiko pillereitä, OSTAKAA PAPUKAIJA!!
Papukaijan omistajana on harvoin sellaista hetkeä, että joku voisi rasittaa tai riipiä tai nyppiä yhtään enempää, tuskanne on täydellinen ja masokisminne huipussaan!

Että näin.

Hihii, ja taas hihii..
Pistin taas illalla kaikil lapsilleni, (hmmm.. missähän se lapsuuden raja menee, ikä 1-18v) joulukalenteripurkkiin karkkiloita, hii, sieltä he aamul ne löytävät..

Olen 'esimerkkivanhempi':
-Aamulla ensimmäiseksi karkkeja lystikkäisiin mutrunaamoihin ja kyl ne siitä sit siliää puuroa syömään.. ;)


Eskarilainen sai paperin koulusta, että heillä on koululaisten kanssa yhteinen itsenäisyyspäiväjuhla, joka ei vaadi toimenpiteitä vanhemmilta..

Itsenäisyys kuitenkin vaati toimenpiteitä, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin isovanhemmiltamme, olisiko silloin liikaa vaadittu että edes hiukka juhlistaisi tämän kiireisen nykymenon keskellä..?


Joku sanoo että
"Hei kalkkis. nyt mennään yhdentyvään Eurooppaan ja rajat katoo ja on kaik sotilas-ja kauppa- ja rahaliitot.."

Minäpä kalkkiksen oikeudella sanonkin tähän että
"Hei nuija, ENTÄS SITTEN??"

En kuulu kirkkoon, en mihinkään järjestöön, enkä puolueeseen, eikä tarvitse, mutta olen saanut verotuloilla kustannetun koulutuksen, työkkärit, äitiysrahat, terveydenhuollon, lapsilisät, lasteni terveydenhoidon leikkauksineen, peruskoulut kouluruokailuineen ja oppikirjoineen ja vielä koulukyyditkin..
Valtiomuoto on taannut laein oikeuteni mielipiteeseen, äänestykseen, uskonnonvapauteen, työnhakuun, julkisiin kulkuneuvoihin, omaan kotiin, puolison valintaan, lasten tekoon ja lemmikkieläimiin..
Olen kiitollinen, että synnyin VAPAASEEN SUOMEEN!
Jos Suomi liittyy johonkin 'liittoon', niin se saa siitä ihan ITSE päättää, jos rajat häipyvät on sekin itsenäinen päätös itsenäiseltä maalta.

'..ei vaadi toimenpiteitä vanhemmilta..'
Minun, vapaan suomalaisen kotirouvan, lapset lähtivät kouluun pukeutuneena juhlavasti, jupisten, mutta silti arvokkaasti.. :)



Ps. Ostettiin eilen vahvaa B-vitamiinia talven vastustuskykyä nostamaan ja vaik ihan vähän sitä otettiin, kuin kokeeksi näin alussa, niin jotenkin se aistiintuu kuin makuna vieläkin jossain aistimissa..?
Taitaapi ollakin melkoinen 'HEVOSKUURI' käynnistymässä. ;)


Muuten on valkenemassa ihanan rauhoittavan lumikylläinen talvipäivä nollan tuntumassa, eikä juuri nyt sada lunta, sitä vaan lepää suurina peitteinä lehtipuiden talvenpaljailla oksilla.. :)

Tämä jos mikä on erittäin mielenkiintoista,-vanhaa viihdeohjelmaa lainaten..

Raapustella sitten tänne kaikkea mitä joku voi vaikka lukea?? ;)

Mutta minun on pakko sanoa että tänään, juuri tänään olen kuullut jotain mistä en todellakaan pidä, en sitten yhtään.
Ihminen, aikuinen???!!, mennyt taaaas tyrimään ja tyrinyt ihan yhtä aivottomasti kuin ennenkin,sanon että nuija!, ääliö!, hiivatin taukki-tumpelo! jne.

En voi sitä hälle sanoa suoraan, koska en saa, siihen olen moraalisesti estynyt ja ne kiellot ja säännöt ovat rikkomattomia..

Eikä siitä olisi mitään hyötyäkään, aina samaa, paatunut mäntti!

On minussakin vikoja ja uusia löytyy joka päivä, eikä entisetkään tunnu oikenevan, vaikka töitä niiden eliminoimiseksi kokoajan sisäisesti tekeekin, mutta on pahempia ja vähemmän pahempia virheitä, ja niistä pitää oppia! KUULETTEKO? -OPPIA!

Ei toistaa ja vajota aina vaan syvemmälle elämän mutasuohon, ehkä Luoja jaksaa viitsiä nostaa sinut kerran, toisen, ehkä sen seitsemännenkin.., mutta sitten on jo itsesi vuoro tehdä edes JOTAIN!

-Vai onko se mitä teit, juuri se kaikki mihin kykenet? Kuuletko sinä järjetön??!

Tämä jos mikä on 'huutoa pimeyteen', tekstiä mustalle taustalle yhtä mustasta kohdasta muuten niin valoisaa mieltäni. Mutta täytyy turvautua 'mappiin Ö'..
Kiitetty 'mappi Ö!
Sinne hiljalleen liukenee tämäkin harmi ja kiukku, unohtumatta, katoamatta, mutta helpottaen elämää päivästä päivään. Joskus joku taas myllää siellä ja kaikki taas tulee esille, mutta siihen asti huokaisen helpotuksesta ja toivon, toivon totisesti, ettei enää KOSKAAN tarvitsisi tätä samaa asiaa upottaa 'mappi Ö':n pohjattomiin syvyyksiin toisten päälle. Niitä on siellä jo monta ja jokaisen jälkeen ajattelee, että huh, hän selvis siitä! ei varmaan enää tee sitä ja kai nyt ottaa elämän omiin käsiin vihdoinkin jne.
-Niin sitä ilkeämmin se taas kolauttaa. Olihan tämä ihan oikeasti se viimeinen kerta?? Olihan!! Kuuletko sinä viheliäinen juntti!!
-Tuntuu turhalta, uskomatonta, mutta uskoni häneen on tainnut oikeasti loppua?
Suljen 'mappi Ö':n.

Muuten täällä satelee 'raskasta' lunta liki räntää, muttei talven tulo ole synkkää kun riittää hellaan puita ja lämpimästi hehkuvia tuikkuja iltojen pimeyteen.