Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

Jos päihteilen usein ja se stressaa ja stressin takia vedän lisää, niin silloin on turha stressata, koska silloin vain vedän lisää..öö.. älynväläys tai jotain. Jos taas vetää paljon ja kaiken aikaa, eikä ikinä stressaa asiasta, niin täytyy toisaalta olla aika hyvä valehtelemaan itselleen. Näin mä ainakin uskoisin. Eli kai se, että vetäminen stressaa, johtuu jostain.

Pystynkö olemaan vetämättä jos mieli tekee, mutta tiedän ettei kannata vetää? Vai alkaako tilanne ahdistaa niin paljon, että lopulta vedän vain tilanteen stressaavuuden vuoksi? Ja jos vedän pystynkö nauttimaan kokematta stressiä? Syntyykö stressi siitä, että koen, ettei minun kannattaisi vetää niin paljon kuin mieli tekisi?

Jos vetäminen stressaa, niin kannattaisi varmaan vähentää. Helpointa olisi kai jatkaa samoin, mutta jos tilanne stressaa, ja koen, etten halua asioiden olevan niin, niin kannattaa varmaan oikeasti yrittää vähentää (vaikka tämäkin sitten aiheuttaisi sitä stressiä). Ehkä helpointa päästä eroon stressistä on muuttamalla sitä asiaa joka stressaa. Kyllästyin just sanaan stressi.

Ei tässä jutussa oo taas päätä tai häntää, älkää kukaan loukkantuko tms. Oon vaan vähän väsynyt. Jotain "itsetutkiskelua" tai jotain....
Samalla myös miettinyt mitä järkeä mun "elämässä" muka on.... Mutta säästän teidät muut siltä...

Teemu, vaikka sua ei enää ole, kaikki ne asiat jotka sovittiin... Ne pitää! Aina!
Mutta tää päihteily... Ilman sua mä en pysty olemaan selvinpäin! Ei mun pää yksinkertaisesti kestäis! Ja mä tiedän että sä ymmärtäisit!
Sä ymmärsit mua aina! Jos et heti ymmärtänyt niin ainakin yritit, useimmat kun ei tee edes sitä!
Ja lopulta kuitenkin tajusit.... Kuuntelit ja autoit aina! Etkä KOSKAAN tuominnut mua
mistään mitä tein tai jätin tekemättä.... Kehoitit vain nätisti tekemään toisin, viisaammin!
Olit ainut joka todella ymmärs asiassa kun asiassa!
Kaipaan sua niin paljon että sattuu!! Pettyisitkö jos en jaksaiskaan ilman sua vaan tulisin
perässäs? Tiedän että et haluais meidän surevan liikaa/liian kauan vaan jatkavan elämässämme
eteenpäin mutta mitä jos mä en pysty siihen ilman sua?

Kumpa saisin vastaukset näihin kaikkiin mieltäni painaviin kysymyksiin mutta enpä taida saada...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.