IRC-Galleria

Siis joskushan ihmisen on nukuttava ja syötävä tai pää hajoaa!! (jos siis on selvinpäin!)
Tosin se on alkanu jo hajoomaan!
Ei tällasta kukaan jaksa! Kaikki paska kaatuu niskaan mut
silti täytyy vaan koittaa elää normaalia elämää...
Esittää että kaikki on hyvin vaikka todellisuudessa mikään ei oo hyvin!
Mutta pakko on koirat hoitaa ja esittää et kaikki on ok.
joo, kaikki on ihan ok, jos se tarkottaa sitä että mikään ei tunnu
miltään, että hymyilen siks että muut odottaa mun hymyilevän eikä
alottais sitä raivostuttavaa kyselyä, "mikä sulla on?"
Miks en vois vaan unohtaa?
Miks tää kaikki sattuu muhun niin helvetin paljon?
Miks?
Ei tää sattunu mulle! Miks mä siis joudun kärsimään?
ja tuntuu ihan tosissaan kun se kaikki olis tapahtunu just
mulle? Tai tapahtuhan se tavallaan... Mutta ei konkreettisesti!
Eikö kukaan voi poistaa tätä tuskaa?
Tai edes yrittää auttaa unohtamaan?

OIKEESTI!!! Pää hajoo!!
Ihan mitä vaan teenkin niin se on aina jonkun mielestä
väärin! Ja aina vika on minussa, ei koskaan siinä toisessa
osapuolessa! Mut nyt saa riittää!!
Teen mitä tykkään, ainakin tykkään siitä mitä teen enkä välitä mitä muut tykkää!!
En jaksa enää olla mielistelemässä kaikkia....
Kaikkia kun ei voi miellyttää, EIKÄ PIDÄKÄÄN!

_____________________________________________________________________

"Ei ois pitänyt tulla tänne.
Mikset varoittanut mua,
että hänkin on kutsun saanut?
Kiero huumorintaju.
Jotain TV-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan
tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa.

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Negatiiviset tunteet on kai pakko piilottaa,
epävarmuutta ei saa näyttää, se voi vahingoittaa.
Musiikki soi niin kovaa,
että pakko ois huutaa.
Kaikki mitä tämän jälkeen sattuu, hävettää aamulla.

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Lasken kymmeneen, ei auta,
jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
ja sotken sen merkityksineen.

Miksei voi puhuu suoraan?
Vaan on kiltisti teeskenneltävä?
Sanon, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.
Mua aivan liikaa suututtaa.
Miksi hänkin on täällä?"

Miksi hänkin on täällä? -Irina

_____________________________________________________________________


"Kiitos sulle kauheasti
Arvostan sua oikeasti
Näytän sen sulle kaikessa
Jotenkin tavallaan

Kaikkein läheisimmät
Kaikista tärkeimmät
Niille voi antaa pommin lahjaksi
Ihan noin kylmiltään

Eikä ne kuitenkaan
Juosta voi karkuunkaan
Silloin ne voidaan laittaa syytteeseen
pelkuruudesta

Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen

Sanojen asteella
Voin tehdä syviä viiltoja
Mut pitäisihän sun jo tietää etten mä
Sellaista tarkoita

Mut jos et sä ymmärrä
Se on ihan sun ongelma
Mä en ainakaan aio muuttaa
Mun kaunista luonnetta

Ristiriitoja
Mut eikö me niistä nautita?

Tiedäthän sä kuinka onnekas oot kun sä saat
Yksinoikeudella nauttia melodraamasta
Jos ymmärtäisit puolikastakaan niin sä oisit jo
Langennut polvilleen

Mä koitan tehdä tuntemukseni tiettäväksi
Mullon siihen kyllä keinoja riittävästi
Siis kuinka yksinkertainen voit olla edelleen
Sua täytyy kouluttaa

Kiitos sulle kauheasti
Arvostan sua oikeasti
Näytän sen sulle kaikessa
Jotenkin tavallaan"

Kaunis luonne -Irina

Jos niin käy että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, että se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran hailahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Alä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Ollemme niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Tiedän nyt, on sun parempi näin.
Kivut, tuskat takana päin.
Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi kyyneleet nää,
Ne rakkautta on ja ikävää.


<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ketään muutahan en voi syyttää kuin itseäni.
Tämä kaikki on mun syytäni...
Olisi pitänyt toimia toisin.
Kuunnella enemmän ja puhua vähemmän, olla vain läsnä.
Mutta kun se ei sovi mun luonteeseeni.
Jos saisin uuden mahdollisuuden, tekisin kaiken toisin.
Mutta nyt olen jo menettänyt sinut, ystäväni.
Kaipaan varmasti aina.
Ei tule päivääkään etten ajattelisi sinua.
Koskaan en voi unohtaa niitä vääryyksiä joita sinulle tein,
ja sinä minulle.
Mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen.
Et sinä, enkä minä.
Ehkä me molemmat voidaan joskus unohtaa ne pahat asiat joita
toisillemma teimme ja olla taas ystäviä.
Ehkä...

kiitän ajasta yhteisestä,
koskaan sinua unohda en.
Kiitos siitä lyhyestä ajasta jonka sain viettää kanssasi,
kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi.
Kiitos kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi.
Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.
Kiitos öistä, päivistä, kaikesta.
Ajoista helpoista ja vaikeista.
Kiitos, kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään..
Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista se on, kun rakkaimpansa menettää.

Kaipaus on suuri ja sanaton,
suruni valtava, voimaton.
Olet tärkeä, nyt ja aina,
sinua koskaan en unohda.

Syvälle sisimpääni sattuu.

Sinä sait sen aikaan.
Oikeammin minä itse.

Et sinä pakottanut
sinuun syvästi ihastumaan.
Et kehottanut tuvaisuudesta
kanssasi haaveilemaan.

Tarkemmin kun mietin...

Et antanut mitään takuita siitä,
että juttumme kestäisi edes huomiseen.

Kai se oli minun omaa
mielikuvituksentuotetta vaan.

Annoin itseni luottaa siihen tunteeseen.
jonka läsnäolosi minussa herättää.
-vierelläsi on niin hyvä olla-

Sokaistuin täysin.

Sorruin liian varhain ajattelemaan,
että kanssani haluaisit
tämän maailman oppia tuntemaan....

"On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä"
~Egotrippi~

Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.



Lepää rauhassa rakkaani!

---

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)

Kiitos Saku yhteisistä vuosistamme! <3

En ole nainen, en yhtään mitään - kidutettu eläin häkissään!