IRC-Galleria

aaaaaa....ngsti.

Mikähän taas vaivaa. Osaispa joskus olla edes hetken tyytyväinen asioiden laitaan. Sitä päivää tuskin koskaan tulee. Sen verran opin itsestäni viime vkloppuna, että varmaan vaikka saisin kaiken haluamani en olisi tyytyväinen. Toisaalta, paha mennä sanomaan kun ei koskaan mitään saa.

Mutta elämänasenne vaatisi kyllä nyt muutosta. Mullahan on kaikki ihan hyvin. On hyvä duuni, on muksu ja... niin no. Eiköhän noihin pitäisi olla tyytyväinen. Vaan hei, joskus kaipaa jotain muutakin. Ehkä. En enää ole niin itseriittoinen kun joskus teininä, kaipaan muita ihmisiä.

Mutta... jatkanpa koodin vääntämistä ennen kun vaivun taas itsesääliin.

Elämä on just nyt aivan aanuksesta, mutta itseäni saan siitä syyttää.

Selvisin, jotenkuten. Odotanpahan vaan että koska se arkiahdistus alkaa. Vaikka voihan jopa olla että 4:n päivän piletys pitää ahristuksen loitolla puoleenviikkoon asti. Jolloin saa taas alkaa odottamaan seuraavaa viikonloppua.

Enpä vaan tiedä. En oikeastaan odota kyllä enää mitään. Omat tuntemukset hämmentää. Käydessäni sisäistä dialogiani kadotin yhtäkkiä 4/5 itsestäni. Jäljelle jäi vain se tunteeton, kylmä ja kyyninen Emmi. Kun mikään ei tunnu miltään ja millään ei ole väliä. Ei se mitään, mulle sopii tämä. En nyt juuri tunteita pahemmin jää kaipaamaan.

Töitä...

Voisipa siirtyä ajassa muutamantunnin eteenpäin. Ahdistaa kaikki säätö minkä tietää odottavan heti nurkan takana kun duunista vihdoin uskaltaa poistua...

-klip-

Olo on paska... syysflunssa+väsymys terästettynä jo kohta viikon orastaneella vitutuksella ei lupaa hyvää... voipi tulla tuskainen viikonloppu, kaikille osapuolille. Vaan parempihan se on osoittaa jo hyvissä ajoin että minä en ole järin mukava ihminen, ettei sitten tule yllätyksenä kenellekkään.

Vielä tunti töitä... jospa jopa tekisin jotain.

Pakkohan tätäkin on testata :D

Työpäivä on kulunut melkeinpä tyystin töitä tekemättä...

-klip-

Voisi vaihteeksi kokeilla miltä työnteko maistuu, ei enää tarvitse kuin 2 tuntia kärvistellä täällä muutenkaan...