IRC-Galleria

Maanantaina neiti on 2 kk ja minusta tuntuu että vasta eilen Sara syntyi.. Päivät menee omalla painollaan,ihmetellen,totutellen.. Prinsessa on kiltti,ei turhia kitise,hyvin syö(tullut äitiinsä),massu toimii hyvin,tokihan niitä huonojakin päiviä on mutta enempi hyviä:) Oma vointi on hyvä,oon palautunut hyvin,lääkärinkin mielestä..Raskaudesta ei jäänyt ainuttakaan ylimääräistä kiloa,samoissa mennään kuin raskaaksi tullessa :D On se vaan niin ihana rakkauspakkaus että meinaa sydän pakahtua kun katselen Saran silmiin ja saan vastaukseksi suloisen hymyn.. Äidin nuppu!

1.Osta puikot ja lankaa
2.Etsi jostain käsityölehtiä(äidiltä..)
3.Valitse sopivan helppo ohje jonka luulet osaavasi toteuttaa...
4.Aloita kutominen
5.Pura pois aloittamasi silmukat..
6.Kiroile puoli tuntia
7.Lue ohjeet uudestaan
8.Aloita kutominen..
9.Pura jälleen aloittamasi työ ja heitä lankakerä kissalle...
10.Mene tupakalle,ota käsityölehti mukaan ja lue ohjeet uudestaan 2 kertaa...
11.Aloita kutominen
12.Pudota osa silmukoista puikolta...
13.Tee puikoista henkari..
14.Soita äidille ja pyydä apua..(jota hän on tarjonnut jo useammman kerran..)
15.Mene uudestaan kauppaan ja osta äidin neuvojen mukaiset puikot ja lankaa..
16.Vie puikot ja langat äidille
17.Hae viikon päästä äidiltä valmis vauvan setti,pöksyineen ja nuttuineen..
-Kutominen on tosi kivaa...-

Siis h-hetkeen..mutta koskapa se on paikkaansa pitänyt:) Olo on kyllä sellainen että voisi jo vaikka syntyäkin..Minä kun en jaksais kovin pitkään paikallani olla ja nyt on todellakin niin rajoittunutta toi liikkuminen että tekemiset rajoittuu peruskotihommiin ja kutomiseen..eikä sitä joka päivä jaksa/kiinnosta imuroida,pyyhkiä pölyjä ym.ym. Eipä kyllä passais paljon valittaa,kohtahan sitä tekemistä piisaa niin ettei vuorokaudessa tunnit riitä :D

Päiväkirjaa on tullut kirjoiteltua viimeksi n.18 vuotta sitten..siis tuntuu tää touhu jotenkin erikoisen omituiselta:S mutta katsotaas mitä tästä kehkeytyy.. jospa aloittelis silleen pikkuhiljaa ja sitten muutaman viikon päästä laittas kaikki kerralla näkyviin..voi jestas sitä tekstin ja tapahtumien määrää..Minun elo kun tällä hetkellä keskittyy suurimmaksi osaksi tähän taloon ja sitä ympäröivälle tontille jolla ainoan liikehdinnän aiheuttaa joko minä itse tai kaksi karvaista kaukkariani..niin ja toki se äijäni siellä joskus hiippailee :) Kettukin on joskus juossut tontin poikki..ja hirven näki äitini kerran..siis tontin puolella,tuolla pellolla niitä nyt juoksentelee pitkin syksyä kyllästymiseen asti..siinäpä ne jännittävimmät tapahtumat..