IRC-Galleria

luulin jo että kaikki olisi kohdallaan.
vinksahtaneet kehykset, ryppyiset paperit.
ihmiset vailla iloa, tuuli vailla suhinaa.
minä vailla elämää, lopuksi olen vain pölhö. osa elämääni.

ja munpitäs hymyillä, naama aivan jäässä ja tarvon eteenpäin porin katuja vailla määrämpäätä. ihmiset tuijottaa, mua. vaikka en niille puhu ne katsoo mua. pääsen kotiin ja istun sohvalle. istun, olen hiljaa. hiljaisuus. vesitippuu hanasta. sekin saa pään sekaisin. tarvitsen kai uuden elämän, olisipa se helppoa. kuin kirjoittaminen.

tuntuu kuin kädet ei jaksa toimia, yritän puhua mutten itsekään tajua mitä sanon. huudan mutta tyhjille seinille. itken , senkin talouspaperiin. jos haluaisin olla näkyvissä, ei kukaan huomaisi siltikään. ellen huutaisi, ihmisille. potkisin maassa kyynelehtien. sylkisivät päälleni, vailla totuutta. sano se minulle, sano että olen vain hiekkaa, maassa jään päällä. pidän sinut pystyssä, mutta kun itse kaadun, valun viemäriin. ehkä sinne minne kuulun, tai olen.