IRC-Galleria

Heräsin tänään ensimmäisen kerran puhelimeni huutoon, se oli kovin korvia raastavaa ja siksi sammutinkin sen nopeasti ja jatkoin uniani. Seuraavan kerran heräsin siihen kun puhuin unissani - tai ainakin puoliunissani. Sanoin: "Kenen kappale?" ja heräsin samaan aikaan. Pienen pieni Hobitti-veljeni naureskeli vastaheränneelle unissapuhujalle, joka lähti noustuaan syömään aamupalaa ja naureskelemaan itselleen salaa.

Otin aamupalaksi mukillisen kaakaota ja kaksi paahtoleipää, joissa oli päällä juustoraastetta ja metwurstia. Söin leivät iloisin mielin, koska tiesin, että tänään tylsyyteen tulee stoppi - nimittäin loma loppuisi. Kävin vielä tietokoneella säätämässä ja sitten aloin pukeutumaan lähtöä varten. Karvanaamainen ystäväni Villezka päätti soittaa minulle ja kysyä, että olenko jo pian valmis. Sain vaatteet niskaani ja lähdin kävellen kohti erästä risteystä, jossa me aina aamuisin Villezkan kanssa näemme kun meillä on sama työmatka.

Käännyin kuitenkin takaisin kotia kohti, koska katsoin lahjettani ja ajattelin, että en tuon näköisen lahkeen kanssa kehtaa kävellen mihinkään lähteä. Hyppäsin oitis siis pyörän kyytiin ja poljin kohtaamispaikalle. Siinä harrastin akrobatiaa kun yritin saada hanskoja käteen pysähtyneen pyörän selässä - voin sanoa, että ei mikään helpoin homma ollut.

Lähdettiin kulkemaan kohti työpaikkojamme ja huomasin matkalla, kuinka kolme naispuolista henkilöä osoitteli meitä. Tai ainakin yksi niistä osoitteli ja muut katsoivat perässä. Olisi mieleni tehnyt mennä sanomaan, että eikö äiti kieltänyt osoittelemasta, mutta en sitten kehdannut vaan annoin asian olla. Ehkä he nauroivat lahkeelleni, joka siis on harvinaisen huonossa kunnossa.

Ville meni työpaikalleen ja minä polkaisin omalleni. Pysäytin pyörän talon eteen, hyppäsin pois pyöräni selästä ja laitoin pyörän lukkoon. Kävelin kohti pajan ovea ja riuhtaisin oven kahvasta, mutta ovi ei auennut. Katsoin kelloa ja huomasin olevani kerrankin ajoissa - mutta missä muut on? Pajan sisällä oli valot, mutta ovi oli visusti kiinni...

... Sitten muistin! Muistin sen perkeleellisen asian, että minun olisi pitänyt jumalauta olla jo klo. 8 aikaan Hyvinkään ammattioppilaitoksessa, jollain helvetin hygieeniapassikurssilla. Ja sitten muistin toisen asian, toisen melkein yhtä perkeleellisen asian. Että mun olisi pitänyt kurssin jälkeen polkaista Laureaan, jossa olisi ollut taas jonkinlainen jauhanta kaikesta turhasta paskasta. Siellähän ne meidän muut pajalaiset tietenkin on, jos sinne kukaan on jaksanut vaivautua.

No mä ajattelin, että vittuakos tässä, että polkastaan sinne Laurealle nyt ja mennään kuuntelee sitä saarnausta. Avasin pyörän, hyppäsin sen selkään ja polkasin sen liikkeelle. Hanskat unohtui laittaa, joten käteni olivat aivan perkeleen jäässä ja sitten joku tienputsaaja kehtas vielä melkein ruiskuttaa vettä mun päälle. Ja sitten asia, joka kruunaa koko aamun. Pääsin Laurean pihaan ja olin hyppäämässä pois pyöräni selästä, mutta toinen jalkani tarttui minun rikkinäisempään lahkeeseeni ja kaaduin paikallaan olevan pyörän kanssa maahan. Nousin pystyyn ja yritin näyttää coolilta, mutta eikai kukaan sitten huomannutkaan.

Astelin Laureaan sisään ja menin tuttuun saliin, mutta siellä tuntui vain olevan koulun omia opiskelijoita, joten päätin tehdä äkkikäännöksen ja painua takaisin sinne mistä tulinkin - kotiin. Että tällainen aamu. Pitäkää te muut toki hauskaa.